Keuhkotauti muutti runoilijalegenda Katri Valan elämän tragediaksi

Julkaistu:

Elämänriemusta runoilleen Katri Valan elämä muuttui, kun hän sairastui keuhkotautiin. 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli suomalainen joka tunti.
Vuosikymmenten väsytystaistelu päättyi Eksjön parantolassa Ruotsissa helluntaina 1944. Runoilijalegenda Katri Vala oli kuollessaan 42.

Lausuntataiteilija Rangna Ljungdell vieraili tuona päivänä Valan luona. Ystävykset puhuivat politiikasta ja perheistä ja tulevaisuudensuunnitelmistaan.

Tuottelias runoilija ja pakinoitsija kirjoitti parantolassakin. Nuorempana kukkapeltojen kahinasta runonsa punonut Vala kirjoitti sodan aikaan pasifistisista teemoista.

”Välillä hän kuitenkin nukahti kesken kaiken. Hän söi hyvin mutta antoi heti ylen. Kumpikin tajusi tilanteen todellisen laidan, mutta mitään siitä ei puhuttu”, kuvataan viimeistä päivää Kerttu Saarenheimon kirjoittamassa elämäkerrassa.


Nuori tulenkantaja sairastui keuhkotautiin jouluna 1926: ensin keuhkokatarriin ja sitten -tuberkuloosiin. Siitä alkoi huolten aika lumoavan 1920-luvun kuvaajan elämässä.

Sota-aikana puoliso Armas Heikel vangittiin kolmesti maanpetoksellisesta toiminnasta. Valakin pidätettiin epäiltynä tietojen antamisesta liittoutuneille 1942.

Valtiollinen poliisi tarkkaili pasifistiperhettä. Apurahoja ei enää tullut.

– Diktatuureissa väärämieliset taiteilijat ammutaan ja demokratioissa tapetaan nälkäkuolemalla, kerrotaan Valan todenneen.

Vala suunnitteli lastaan varten eräänlaista kummineuvostoa kuolemansa varalta. Lastenkotiin hän ei poikaansa tahtonut.

1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli suomalainen joka tunti.

Vala kuoli onnellisena luulossa, että hänelle oli myönnetty taiteilijaeläke.

Kuolema oli tiheä vieras Valan elämässä. Vuosiin 1901–1944 mahtui sisällissota, talvisota ja jatkosota.

Isä kuoli, kun Vala oli kymmenen, mikä syöksi perheen köyhyyteen. Keväällä 1931 syntynyt esikoistytär eli vain muutaman tunnin.

Seuraava raskaus päättyi lääkärin määräämään aborttiin, koska keuhkotauti oli vahvistunut.

 

Diktatuureissa väärämieliset taiteilijat ammutaan ja demokratioissa tapetaan nälkäkuolemalla.

1934 sai pari vihdoin suuren onnensa Maurin.

Teksteissään Vala liikkui usein elämän ja kuoleman rajalla.

En tasaista pitkää elämää rukoile, / vain yötä ja päivää / korkeana tulipatsaana.

Vala runoili ”raivokkaasta hurmiosta”, ”kirkuvasta ikävästä” ja ”ruohon liian vihreästä verestä”. Svengaavan 1920-luvun alussa hänen vapaamittaiset runonsa shokeerasivat kirjallista maailmaa.

Vala nousi tulenkantajien keulakuvaksi hyvän ystävänsä Olavi Paavolaisen kanssa. Elämänriemussa ja -nälässä nuoret taiteilijat kirjoittivat maailmanpauhusta juoden absinttia.

Mielikuvituksellisissa juhlissaan modernistit polttelivat suitsukkeita itämaisuuden lumoissa.

Päätoimisesti Vala toimi opettajana minkä parantolajaksoiltaan ennätti.

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!

Runosta Kukkiva maa teoksessa Kaukainen puutarha (1924)

Katri Vala haudattiin Helsingin Sörnäisiin Marjatanmäelle sodan jälkeen 1945.


Rauhanehdot pakottivat maan poliittisen ilmapiirin piirun verran vasemmalle, ja sotaa kritisoineelle Valalle päätettiin myöntää valtiolliset hautajaiset.

Alun perin Ruotsin kirjailijaliitto järjesti siunaushetken Tukholmassa 1944.

Tuhkat tuotiin Suomeen, ja Helsingin Konservatoriossa järjestettiin muistojuhla 28. toukokuuta 1945.

Suuri surusaattue kokoontui seuraamaan kulkuetta, joka saattoi uurnan Sörnäisten Marjatanmäelle. Alkumatkan uurnaa kantoi Olavi Paavolainen. Torvisoittokunta säesti ja patarummut soivat.

 

Kirjailija on oikeastaan suurempi kuin keisari.

Uurna lapioitiin paikalleen, ja tulenkantajat laskivat haudalle seppeleen, jossa luki: ”Tahdon palaa, palaa, palaa.” Kadut olivat väkeä täynnä, ja taiteilijakerma luki surunauhoja jyrkässä mäessä.

Vala sai viimeisen leposijansa vanhan kotinsa naapurista Vilhonvuoresta. Runossaan hän unelmoi rakkaudesta, joka rakentaisi hänelle ”haudan, ihanan kuin Taj Mahal”. Sen hän sai, vaikkakin marmorin sijaan graniittisena.

– Kirjailija on oikeastaan suurempi kuin keisari, kerrotaan nuoren Katri Valan todenneen veljelleen Johannes Linnankosken hautajaisissa 1913.


Hänen oma surusaattonsa oli lähes keisarillinen. Hänen lisäkseen valtiollisin varoin on haudattu vain kolme naista: intendentti Vera Hjelt, ministeri Miina Sillanpää ja näyttelijä Ella Eronen.


Nykyään pitkät portaat vievät korkealle Katri Valan puistoon Helsingin hurjamaineisesta Kurvista.

Portaat erkanevat ja kahden porraskäytävän väliin jää muurinpätkä, jota koristaa iso metallilaatta. Harva huomaa muistolaatan ja tietää haudasta.

Toisten mielestä puisto on salainen puutarha, toisten mielestä huumehörhöjen huilipaikka. Valalle se on Taj Mahal.