Parasta olisi, kun mitään ei muutettaisi

Julkaistu:

Kolumni
Muistatteko ajan, kun kauppojen piti olla kiinni pyhäpäivinä, sunnuntaisin ja öisin? Sama koski partureita ja kampaamoja.

Kuinka kummalliselta nyt tuntuisikin ajatus siitä, että ruokaa ei saisi myydä sunnuntaisin kuin kioskeista.
Niin oli vielä kaksi ja puoli vuotta sitten.

Hieman kauemmin on siitä, kun tavalliseen pubiin piti jonottaa viikonloppuisin. Ei voinut mennä kilpailevaan anniskelupaikkaan, koska sellaista ei ollut. Anniskeluoikeuksia myönnettiin tarveharkinnan perusteella. Se tarkoitti, ettei uusille yrittäjille myönnetty. Tuosta on aikaa noin 25 vuotta.

Sen jälkeen sääntelyä on hiljalleen purettu. Nyt pubin voi perustaa kuka tahansa vaatimukset täyttävä. Anniskellakin saa, eikä enää tarvitse tapella erikseen siitä, saako myydä keskaria vai vahvempaa olutta vai peräti väkeviä juomia. Jos saat anniskella, saat anniskella myös väkeviä.

Tämä muutos astui voimaan tämän vuoden maaliskuussa.

Muistatteko ajan, kun kirjakaupan avaamiseen tarvittiin lääninhallituksen lupa? Jep, näin oli 80-luvulla.

Muistatteko, kuinka bussiliikenne oli säänneltyä siten, ettei uudella yrittäjällä ollut juuri mahdollisuutta ryhtyä kilpailemaan alan dinosaurusten kanssa? Kuinka oudolta nyt tuntuisikin ajatus siitä, että kahden kaupungin välillä ei voilla bussiliikenteen kilpailua, koska ”se on asiakkaiden edun vastaista”.

Bussiliikenteen sääntelyn purkaminen alkoi viisi vuotta sitten.

 

Oikeiden ongelmien varjossa on helppo luoda kummallisia mielikuvia myös ihan järkevistä muutoksista.

Yleensä kilpailun vapauttaminen on onnistunut suhteellisen kivuttomasti, vaikka sääntelystä hyötyneet ovat tietysti pitäneet kovaa meteliä asiasta. Yksi syy onnistumiseen on ehkä ollut se, että purkaminen on tehty asteittain.

Taksialan sääntely purettiin kertarysäyksellä. Mukaan mahtui liuta virheitä. Miksi ihmeessä taksamittaripakosta luovuttiin? Miksi yrittäjiltä ei vaadita yrittäjäkoulutusta tai muuten osoitettua ammattitaitoa? Miksei kuljettajien ammattitaitovaatimusta kiristetty? Ja niin edelleen.

Samalla luotiin lieveilmiöitä, joista vanhan monopolin edustajat kiittävät nyt.

Oikeiden ongelmien varjossa on helppo luoda kummallisia mielikuvia myös ihan järkevistä muutoksista.

Maidon hintasäännöstely loppui 1988, eikä kukaan kauheasti kärsinyt. Silti jotkut ovat sitä mieltä, että kaikkien taksien pitäisi noudattaa samaa hinnastoa.

Eihän siinä ole järkeä, mutta silläkin tehdään nyt politiikkaa.

Taksiuudistuksessa on paljon korjattavaa, mutta onneksi paluuta vanhaan monopolimaailmaan ei ole.

Taksien suurkuluttajana en yhtään kaipaa sitä aikaa, jolloin taksin tilatessaan ei saanut vahvistusta siitä, että kyyti tulee.

”Jos ei autoa näy kymmenessä minuutissa, kannattaa soittaa uudelleen.”

Ei tuostakaan ole kuin muutama vuosi.

Kirjoittaja on Tekniikan Maailman päätoimittaja.

www.tekniikanmaailma.fi

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt