Rehtorit pelkäävät: Oppivelvollisuuden pidentäminen voi kääntyä tavoitteitaan vastaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Rehtorit pelkäävät: Oppivelvollisuuden pidentäminen voi kääntyä tavoitteitaan vastaan

Ammattioppilaitoksen rehtorin mukaan koko tutkinnon suorittaminen ei välttämättä ole kaikille nuorille realistinen vaihtoehto.

Opetusministeri Li Andersson on luvannut lakiesitystä oppivelvollisuuden pidentämistä eduskuntaan ensi kevääksi.

7.7.2019 18:36

Helsingin Sanomien tuoreen gallupin mukaan kysymys oppivelvollisuuden pidentämisestä jakaa suomalaisia. Kaikista vastaajista tasan puolet on joko täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan oppivelvollisuutta tulee pidentää 18 vuoteen. 38 prosenttia on jokseenkin tai täysin eri mieltä ajatuksesta.

Ilta-Sanomien haastattelemat ammattioppilaitosten rehtorit sanovat, että oppivelvollisuusiän pidentämisen tavoitteet ovat hyviä, mutta pahimmassa tapauksessa pidennys voi kääntyä tavoitteitaan vastaan.

Oppivelvollisuuden pidentämistä esitetään hallitusohjelmassa. Opetusministeri Li Andersson on luvannut lakiesitystä eduskuntaan ensi kevääksi. Pidentämisellä tavoitellaan sitä, että koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy.

Samalla toisen asteen koulutuksesta tehdään maksutonta, eli opiskelijoille korvataan oppimateriaalit ja koulumatkat. Se voi tulla niin kalliiksi, että opetukseen, ohjaukseen ja tukeen tarvittava rahoitus vaarantuvat, espoolaisen Omnian rehtori Maija Aaltola ja Savon ammattiopiston eli Sakkyn rehtori Birgitta Kankaanpää pelkäävät.

Opiskelun maksullisuus ei edes ole syynä opintojen keskeyttämiseen, Aaltola sanoo. Vähävaraisille opiskelijoille kirjoitetaan lausunto, jonka turvin he saavat hankittua materiaalit sosiaaliturvan kautta.

Oppivelvollisuuden pidentämistä tärkeämpää olisi Aaltolan mukaan huolehtia siitä, että kaikki saavat peruskoulussa jatko-opinnoissa tarvittavat taidot.

Kankaanpään mukaan syyt opintojen keskeytymiseen tai siihen, ettei opintoihin edes hakeuduta, ovat koulukuntoisuudessa. Kyse on siis esimerkiksi mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyvistä ongelmista.

– Apua pitäisi saada paljon aikaisemmin, jo peruskoulun puolella, Kankaanpää sanoo.

Ajatus pidemmästä oppivelvollisuudesta on sisäänkirjoitettu jo vuonna 2013 voimaan tulleeseen nuoriso- ja koulutustakuuseen, Aaltola huomauttaa.

Koulutustakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Aaltolan mukaan koulutustakuu käytännössä toteutuu jo. Alle prosentti peruskoulun päättävistä ei mene jatko-opintoihin.

Koska lukiot valitsevat opiskelijansa, vastuu koulupaikan tarjoamisesta jää käytännössä ammattikouluille.

Esimerkiksi Omniassa on jo kymmenisen vuotta otettu vastaan kaikki. Aloituspaikkoja ei rajoiteta ja jatkuvassa haussa pisteytetään enemmän niitä, joilla ei vielä ole tutkintoa.

Keskeyttämiset ovat Omniassa vähentyneet, vaikka oppilasmäärä on paisunut ja koulu ottaa valikoimatta vastaan koko ikäluokan.

Jos koulutusohjelma osoittautuu vääräksi, opiskelija ohjataan joko toiseen tai sitten muihin koulutuksiin tai palveluihin jo samana lukuvuonna. Näin nuori ei joudu odottelemaan puolta vuotta ennen uutta yhteishakua. Aiemmin suoritetut tutkinnon osat eivät myöskään mene hukkaan, vaan ne voi hyödyntää uudessa tutkinnossa.

Osa ammattikoulujen opiskelijoista kuuluisi Aaltolan mukaan silti muualle kuin kouluun. Vakavasti masentuneelle tai päihdeongelmaiselle oikea paikka voisi olla esimerkiksi kuntoutus.

Pakko on joka tapauksessa heikko motivoija, rehtorit sanovat.

Lintsaajat lintsaavat myös peruskoulussa. Jos oppivelvollisuus pitenee, heidän valvomisensa alkaa viedä myös muiden kuin koulun henkilökunnan aikaa.

Koulussa kirjoilla olemiseen on Aaltolan mukaan jo myös eräänlainen taloudellinen pakko. Ilman suoritettua tutkintoa ei nimittäin saa työttömyyskorvausta.

– Meilläkin on paljon opiskelijoita, jotka eivät ole kauhean motivoituneita tai sitoutuneita, mutta heidän on pakko olla koulussa kun he eivät saa työttömyyskorvaustakaan.

Tärkeää olisi tunnistaa ajoissa ne nuoret, jotka ovat vaarassa keskeyttää opintonsa, Diakonissalaitoksen kehittämispäällikkö Vesa Sarmia sanoo. Putoamisvaarassa olevat voi tunnistaa esimerkiksi aikaisempien arvosanojen ja mahdollisten keskeytysten sekä poissaolojen perusteella.

Sarmia on mukana Vamos-hankkeessa, joka kehittää tapoja koulupudokkuuden ehkäisyyn yhteistyössä Omnian, Sakkyn ja kahden muun korkeakoulun kanssa.

Sarmian mukaan ongelmana on usein yhteistyön puute eri tukipalveluiden, kuten sosiaali- ja päihdepalvelujen, välillä.

Opiskelijalla saattaa olla samaan aikaan esimerkiksi taloudellisia vaikeuksia ja mielenterveysongelmia, mutta kokonaistilanne jää piiloon nuoren kertoessa eri alojen ammattilaisille eri asioita. Tarvittaisiin joku, joka voi katsoa tilannetta kokonaisuutena ja ohjata nuorta oikeiden palvelujen pariin.

Aaltolan mielestä Suomessa puhutaan liian vähän puhutaan siitä, että koko tutkinnon suorittaminen ei ole kaikille opiskelijoille realistinen ratkaisu.

Polkuja työelämään pitäisi löytyä muutenkin. Esimerkiksi opiskelemalla yksittäisiä tutkinnon osia mahdollisimman työelämälähtöisesti muun muassa oppisopimuksella.

Myös aikuislukiot voisivat ottaa nykyistä enemmän vastuuta näistä nuorista, Aaltola ehdottaa.

Ammatillisessa koulutuksessa on nuoria, jotka haaveilevat lukio-opinnoista mutta joille päivälukion rytmi voisi olla liian tiukka. Aikuislukiossa on totuttu eri taustoista tuleviin erilaisiin oppijoihin.

Täsmennys 7.7.2019 klo 20.40: muutettu kolmenneksi viimeisen kappaleen lause vastaamaan paremmin oppisopimuskoulutusta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?