Matti Mäkelä sairastui maksasyöpään, eikä toivoa parantumisesta ole: ”Vaikeinta on ollut elämän lopun tajuaminen”

Julkaistu:

Maksasyöpään sairastunut kirjailija Matti Mäkelä ei halua tietää ennustettaan. Hän nauttii, kun saa tehdä hitaasti asioita, tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta. On kiva, ettei ole kiire.
On tuulinen kesäpäivä. Kirjailija Matti Mäkelä on tullut vaimonsa Helmi Järviluoma-Mäkelän kanssa Pohjois-Karjalan Pyhäselästä Helsinkiin yhdeksi yöksi.

– Muutaman tunnin kuluttua on tilanne, että näen ihmisiä, joita en ole nähnyt 15 vuoteen, Matti Mäkelä sanoo hotellihuoneessaan.

Samalla hän laittaa toisen kerroksen puseroita päälle. Kirjailijan verenkierto on heikentynyt. Tulee helposti kylmä.

Elämän varjoista huolimatta on juhlan aika. Pian kokoonnutaan nostamaan malja Matti Mäkelän muistelmateokselle Pitelemätön (Siltala).

Kirjailija on kutsunut julkistustilaisuuteen ystäviä ja tuttavia elämänsä eri vaiheista. Osaa ihmisistä hän ei ole tavannut vuosiin.

– Veikkaan, että aika moni säikähtää, Matti Mäkelä sanoo laihtuneesta olemuksestaan.


Helmikuussa 2018 pohjoiskarjalainen kirurgi halasi Matti Mäkelää, ”kuin hyvästijättönä Auschwitzin portilla”, kuten kirjailija kuvailee hetkeä muistelmateoksessaan.

67-vuotias Mäkelä oli mennyt yksityislääkärille vilustumisen takia. Tämä passitti hänet saman tien erikoislääkärille.

Muutama tunti myöhemmin Matti Mäkelä käveli ulos sairaalasta sokissa.

Olihan vatsaan jo pitkään vähän koskenut, nukkuessakin ylävatsassa tuntui kireä panta. Mutta lääkärin sanat löivät täysin ällikällä.

Ultraäänilääkäri oli tutkinut vatsan yläosan ja kertonut, että maksa on täynnä läikkiä ja pilkkuja, ehkä syövän etäispesäkkeitä.

– Tämä on tällainen sattumalöytö, ultraäänilääkäri sanoi.

Ja jatkoi, että niinhän vakavat sairaudet usein ovat.

Mäkelä lähetettiin saman tien tutkimuksiin keskussairaalan puolelle.

– Tyhjyyden tunne oli aikamoinen, Matti Mäkelä kertoo tunnelmistaan.

Tutkimuksissa vahvistui, että hän sairastaa maksasyöpää.

– Suurin huoleni oli, miten kerron tästä muille ihmisille ja läheisille, Matti Mäkelä kertoo.

– Alussa en itsekään tiennyt, mistä tarkasti ottaen on kyse.


Puolitoista kuukautta ennen diagnoosia Matti Mäkelä oli aloittanut muistelmiensa kirjoittamisen. Edellisen vuoden hän oli lukenut vanhoja päiväkirjojaan ja kerännyt materiaalia.

Sairastuttua muistelmien alku ja moni muukin kohta piti ajatella uusiksi.

Mieleen hiipi myös Mäkelän nuorena kirjoittama essee Työnantajat. Siinä hän kuvaili tupakan aiheuttamaa kuolemanpelkoa yhdeksi kirjoittamisen motiiviksi, toisin sanoen työnantajaksi.

– Nyt minulle tuli uusi työnantaja, tämä syöpä panee minuun vauhtia, hän kertoo hirtehiseen tyyliinsä.

Muistelmateoksen huumori on taattua Mäkelää. Pitelemätön ammentaa Mäkelän omasta arjesta niin kuin monet muutkin hänen teoksistaan.

– Kirjan nimessä on Clint Eastwood -tyyliä, hän naurahtaa.

– Olen ollut tietyissä asioissa pitelemätön, aivan piittaamaton siitä, miten tulisi ajatella.

24 kirjaa kirjoittanut kirjailija tunnetaan provokaattorina ja maaseutuyhteisöjen ärhäkkänä puolustajana. Hän on kirjoittanut esseitä, romaaneita, kirjallisuuskritiikkejä, puheita, kolumneja, tietokirjoja. Hän on ollut tarkkailuluokan opettajana, kirjallisuuden opettajana, perustanut akatemian ja vetänyt sitä kahdeksan vuotta sekä vaikuttanut monissa luottamustoimissa taidehallinnosta kylätoimikuntaan.

– Pidän itseäni kirjoittajana, joka sanoo mielipiteensä, kun joku ajattelu ylittää talonpoikaisjärjen rajan ja menee liian pitkälle idealismiin.

– Myös tietynlainen sanomisen kauneus viehättää. Sekä lyhyissä että pitkissä teksteissä olen pyrkinyt lyyrisiin tuokioihin.


Kirjoittaminen veti puoleensa jo lukiolaisena Seinäjoen Lyseossa.

16-vuotiaana Mäkelä lähetti 70-sivuisen tekstin Kauppiaiden kustannuksen järjestämään kirjantekokilpailuun. Menestystä ei tullut.

– Samassa kilpailussa Arto Melleri julkaisi ensimmäisen tekstinsä.

 

En tiedä, mitä minusta olisi tullut ilman ilmaista koululaitosta, jonne saattoi mennä opiskelemaan.

Matti Mäkelä tuntee ylpeyttä kulkemastaan tiestä. Se on samalla myös koko Suomen tarina torpasta sivistykseen.

– En tiedä, mitä minusta olisi tullut ilman ilmaista koululaitosta, jonne saattoi mennä opiskelemaan.

Mäkelä syntyi Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella köyhän torpan poikana. Lestadiolaisperheeksi perhe oli pieni, kolme lasta. Koti oli kuitenkin avaramielinen. Isä saattoi katsoa televisiota.

Äiti kuoli, kun Matti oli 17-vuotias.

– Se vaikutti erittäin järkyttävästi. Kirjoitin äidille taivaaseen kirjeen, jossa lupasin, että kasvan kunnon mieheksi, Mäkelä kertoo ja liikuttuu kyyneliin.

Kotoa hän oppi ahkeran ihmisen mallin. Isä toivoi, että Matti olisi jatkanut tilaa. Kanoja oli parhaimmillaan 300.

– Äidin kuoltua rakensin joululomalla kanoille munintakoppeja.

Isä ja isoisä olivat molemmat saarnamiehiä.

– Olen nimittänyt itseäni kolmannen polven saarnaajaksi, mutta aiheeni ovat vähän maallisempia.


Välillä kirjoittaminen jäi opiskelun ja naimisiinmenon jalkoihin. Kahden pojan isä työskenteli tuntiopettajana ja amanuenssina yliopistolla ja aloitteli kirjallisuuskriitikon hommia.

– Minulta saattoi alussa palaa kymmenen tupakkaa muutaman rivin kirjoittamiseen, kunnes mietin että tämän paremmin tätä ei voi sanoa.

1982 Matti Mäkelä huomattiin. Hänen kirjoittamansa essee Tarkkailuluokka herätti kohun. Hän kirjoitti kokemuksistaan tarkkailuluokan opettajana.

– Edelleen puhutaan, onko hyvä että ihmiset laitetaan erityisluokalle häiritsemästä muita vai onko hyvä olla samalla luokalla, jolloin terrorisoiduksi tulevat ne, jotka haluaisivat opiskella.

– Se on ikuinen kysymys.

Matti Mäkelä tunnetaan tabujen puhkaisijana. Suuren yleisön tietoisuuteen Mäkelä ponnahti 1995, kun hänen esseekokoelmansa Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia (WSOY) ilmestyi.

Yhdessä esseessä Mäkelä paljasti elävänsä kahdessa suhteessa. Silloisen vaimonsa rinnalla hän piti myös rakastajatarta. Syntyi kohu. Kumpikaan naisista ei kohua tosin säikähtänyt, mutta kirjailija tuli sohaisseeksi mehiläispesään. Useista suhteista ei ollut tapana puhua julkisesti.

– Maksan siitä tavallaan edelleen syyllisyydentunteena, Matti Mäkelä sanoo.

Niin tapahtuu aina kun tabuja rikotaan. Tabuja rikkova taiteilija ei pääse rikkomisesta koskaan eroon.

– En kuitenkaan kadu. Joku toinen harrastaa sivusuhteita kertomatta niistä, ettei loukkaisi, mutta minun tapauksessani tuli lestadiolaisuus esiin. Minun piti tunnustaa, että olen tehnyt tällaista.

– Otin keskustelun omiin käsiini ja tein miesnäkökulmasta naisasiakysymyksen, ja sekin keskustelu jatkuu edelleen.

Mitään isoa kirjoitushommaa Matti Mäkelä ei usko enää tekevänsä. Muistelmateos on siinä mielessä hänen testamenttinsa.

– Jos ihan realistisesti ajatellaan, että sairastuin melkein 68-vuotiaana syöpään, ei se nyt maailman suurin tragedia ole.

– Olisi vähän lapsellista, jos yrittäisin kehittää kauheaa tragediaa. Ei minun elämäntavoillani ole hirveä yllätys, että sairastuu – ja monet sairastuvat.

 

Kun kuulin syövästä, tilasin heti arkunkantajat ja puhujat hautajaisiin. Jälkeenpäin olen miettinyt, suhtauduinko vähän liian kevyesti ja loukkasinko ihmisiä.

Hänellä on kipuja ja lihaskramppeja. Sairaalassa hän käy kolmen viikon välein, kun vatsaontelosta joudutaan poistamaan nestettä. Mäkelä on siirretty palliatiivisen eli oireita helpottavan hoidon piiriin. Toivoa paranemisesta ei ole.

– Kun kuulin syövästä, tilasin heti arkunkantajat ja puhujat hautajaisiin. Jälkeenpäin olen miettinyt, suhtauduinko vähän liian kevyesti ja loukkasinko ihmisiä.

Perhe- ja ystävyyssuhteet ovat tulleet entistä tärkeimmiksi. Paappa Matti on ostanut lapsenlapsille uuden puutarhatraktorin.

– Anton, joka täyttää viisi vuotta, pyysi, että Paappa lähettäisi traktorista kuvan.

Arjesta nauttiminen on tullut yllättävän tärkeäksi. On mukavaa etsiä televisiosta hyvä sarja ja katsoa se nautiskellen.  Jollakin tapaa hän nauttii elämästä jopa enemmän kuin koskaan.

 

On kiva, ettei ole kiire. Tavallisesti kiireen takana on pakko. Deadline, joka hallitsee elämää suurin piirtein aamusta iltaan koko työelämän ajan.

– On kiva tehdä hitaasti erilaisia asioita. En ole koskaan pitänyt tiskikoneen täyttämistä ja tyhjentämistä erikoisena asiana. Nyt hiljakseen täyttelen ja tyhjennän.

– On kiva, ettei ole kiire. Tavallisesti kiireen takana on pakko. Deadline, joka hallitsee elämää suurin piirtein aamusta iltaan koko työelämän ajan.

Mäkelä ei halua tietää ennustettaan. Tiedon epämääräisyys on hänelle tärkeää. Hän on optimisti.

– Vaikeinta on ollut elämän lopun tajuaminen.

– Vaikka jokainen tietää kuoleman vääjäämättömyyden, on eri asia, kun sanotaan, että kuolema tulee. Se on se raskain asia.