Metsästä löytyy yleisenä kimalaisen näköinen loinen, joka voi ruiskauttaa piikikkään toukkansa ihmisen silmään – ”Kyllä sitä tapahtuu, mutta äärimmäisen harvoin”

Julkaistu:

Jos toukka joutuu silmään, edessä on yleensä lääkärireissu.
Hirvennenäsaivartaja, kimalaisen kokoinen ja kimalaista muutenkin muistuttava pörröinen kärpänen, lentää hirven nenälle loppukesästä. Silloin naaraskärpänen ruiskauttaa hirven nenäonteloon toukan tai toukkia. Niiden ensimmäinen tehtävä on ryömiä hirven nenäonteloa pitkin syvemmälle.

Lopulta toukat päätyvät hirven nielurisoihin tai kurkkuun, jossa ne viettävät talven. Talven aikana toukka kasvaa jopa kolmesenttiseksi, isommaksikin. Kun toukka on täyskasvuinen, se on pienien piikkien peittämä.

Alkukesästä toukka vaeltaa lähemmäs hirven nenää, aiheuttaa tälle aivastusreaktion ja lentää aivastuksen voimasta nenästä ulos. Sitten se koteloituu maahan, ja joidenkin viikkojen päästä koteloista kuoriutuu uusi sukupolvi aikuisia kärpäsiä. Ne parittelevat, jonka jälkeen naaras lähtee etsimään uutta hirveä, johon synnyttää toukat.

Kuulostaa inhottavalta.

Vielä inhottavamman hirvennenäsaivartajasta tekee se, että se voi ruiskauttaa toukkansa erehdyksissä myös ihmisen silmiin.

– Siitä on olemassa jonkun verran havaintoja, että se on erehtynyt isäntäeläimestä ja ihmisen silmään on tullut toukkia. Silloin tapahtuu sama tilanne, eli se naaras synnyttää toukan hyvin nopeasti, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen yli-intendentti Pasi Sihvonen.

Jos toukka joutuu silmään, edessä on yleensä lääkärireissu.

– Sitä voi yrittää sormilla irrottaa, mutta se on niin pieni ja tarttuu niin tiukasti kiinni, että se vaatii usein sen, että lääkärin täytyy irrottaa se pinseteillä. Koska se on ulkoinen loinen siinä vaiheessa, kun se synnytetään, se on toukan kannalta hirveän tärkeää, ettei se tipu. Jos se joutuu väärään kohteeseen, niin se pitää kaikin voimin siitä kiinni, Sihvonen kertoo.

Toukka on tässä vaiheessa pieni, 1–2 millimetriä, mutta piikikäs. Se siis tuntunee inhottavalta silmässä.

Pahimmillaan toukka voi vahingoittaa ihmisen sarveiskalvoa. Sihvonen muistaa kirjallisuudesta myös tapauksen, jossa toukkia oli päässyt silmään useampi kuin yksi. Silloin kyseessä on tietysti kivuliaampi ja hankalampi tapaus kuin vain yhden toukan tarratessa kiinni.

Kärpänen on iso, kimalaisen kokoinen, ja toukat synnyttääkseen sen täytyy laskeutua isäntäeläimen iholle muutamaksi sekunniksi. Jos kärpänen siis ruiskauttaa toukan ihmisen silmiin, se tuskin jää kohteelta huomaamatta.

Loiskärpänen on oppinut nopeaksi, koska hirvet painavat päänsä yleensä maahan tai heinikkoon, kun havaitsevat loisen. Se yrittää päästä siitä eroon.

Vaikka hirvennenäsaivartaja on yleinen hirven loinen Suomen metsissä, sen takia ei kannata jättää metsäretkeä tekemättä.

Hirvennenäsaivartaja löytää useimmiten oikean kohteen toukilleen. Ihmisten silmiin niitä joutuu harvoin.

– En osaa sanoa lukumäärää, mutta se on hyvin harvinaista. Sanoisin ehkä, että se on samaa kategoriaa kuin se, että tavallinen kärpänen eksyy ihmisen korvakäytävään. Kyllä sitä tapahtuu, mutta äärimmäisen harvoin, Sihvonen sanoo.

Sihvonen kertoo, että kärpäsen elinkaari tunnetaan pääpiirteittäin. Siis siten, kun se on tämän jutun alussa selitetty. Muutoin loisen elinkaari on tuntematon.

– Jos kirjallisuuttakin lukee, niin paljon enempää tietoa sieltä ei löydy, koske me emme kovin tarkkaan tunneta tämän loisen elinkiertoa. Usein nämä loisten elinkierrot on aika heikosti tunnettu, Sihvonen kertoo.