Korealaiset tekivät Otto Jaakkosen 123-vuotiaasta kuusesta muutamassa sekunnissa myyttistä tarukia – mutta mihin sitä käytetään?

Julkaistu:

Vihtavuoressa maaliskuun alussa kaadettu kuusi päätyi maapallon toiselle puolelle Koreaan. Kontti avattiin juhlallisesti Namchangin sahan pihalla.
Eteläkorealaisen sahan pihalla ilmassa väreili paitsi kuumuus myös jännitys.

Namchang Co. Ltd:n tehtaalle odotettiin saapuvaksi lautalastia, jonka matkaa suomalaiset ovat seuranneet jo yli kolme kuukautta.


Namchangin sahalle virtaa vuodessa yli 500 konttia sahatavaraa eri puolilta maailmaa. Tavallisesti lautatavara kulkee hetkessä läpi sahan linjastoista ilman sen suurempia seremonioita, mutta tämän lautaerän yhtä konttia odotettiin erityisesti.

Suomalaisen Versowoodin sahan myyntimies oli paljastanut Namchangin sahan ostajalle jo viikkoja aikaisemmin, että puun matkaa seurataan Suomessa joka viikko maan suurimmalla uutissivustolla. Ja kontin sisällä oli kuulemma jotain erikoista.

Niinpä ei ollut ihme, että sahan pihalla oli erikseen kontin saapumista varten varten tehty tervetuliaisbanderolli jo valmiina. Kypärät oli pyyhitty puhtaiksi valokuvaajaa varten, työliivit vaihdettu uusiin. Enää puuttui lautalastin sisäänsä kätkevä kontti.


Nykyaikaa on se, että tietokoneen ruudulta saattoi seurata kontin lähtöä Pusanin satamasta. Kontti oli varustettu sen liikkeistä kertovalla jäljittimellä. Pian lähdettyään liikkeelle kontti kääntyi pohjoiseen ja suuntasi Gyeongsangin maakuntaa päin. Nelikaistaiset valtatiet kapenivat, vaihtuivat mutkaisiksi vuorten ja kukkuloiden välissä kiemurteleviksi seututeiksi.


Kontti ylitti Etelä-Korean pisimmän joen Nakdongin, joka Korean sodan aikana oli ahtaalle puristettujen YK-joukkojen tärkeimpiä puolustuslinjoja. Korean sota nostatti aikanaan Suomessa sahatavaran hinnat huippuunsa. Nyt suomalaista sahatavaraa virtasi sen siltojen yli helppoudella, josta YK-joukkoja komentanut kenraali Douglas MacArthur saattoi 1950 vain haaveilla. Otto Salomonpoika Jaakkonen kuoli 1949, joten hän ei ehtinyt nähdä Korean sodan sahabuumia, joka vieläkin muistetaan metsäihmisten keskuudessa lyhyenä kulta-aikana sotakorvausten ankeuden keskellä.


Jyrkkien vuorten välissä kiemurtelevilla teillä jyristeli uudenkarhea Volvon rekka. Noin 90 kilometrin ajon jälkeen kellon näyttäessä melko tarkalleen 11, rekka kääntyi kapeasta portista ja ajoi sahan pihalle lautavaraston eteen. Lasti oli saapunut perille.

Kauaa ei aikailtu. Kiinalaisvalmisteinen Sany konttinosturi tarttui napakasti kiinni vihreään Evergreenin konttiin ja nosti 26 tonnia painavan lastin höyhenenkeveästi asfalttipihalle. Tuskin monikaan muisti, että nykyisin maailman suurimpiin maanrakennuskoneiden valmistajiin lukeutuva Sany perustettiin Kiinassa pieneen tiilirakenteiseen pajaan täsmälleen samana vuotena 1986 kun Namchangin saha.

Joku työmiehistä repäisi savonlinnalaisen rekkakuskin Keijo Juutin Otavan sahan pihassa 1. huhtikuuta sulkeman sinetin.

Tavallisesti lautatavara kulki hetkessä sahalta läpi, mutta puun tarina oli yksityiskohtia myöten ostajan tiedossa aina kannolta lähtien

Salvat auki ja kontin ovet selälleen taputusten säestämänä. Lautalasti on perillä!


Kontin lattialta löytyi suomalaisesta kuusesta sahattu nimikirjoituksilla kirjottu puukiekko, korean kielelle käännetty kirje, joka kertoi kuusen ensimmäisen omistajan Otto Jaakkosen syntyneen 1866 ja kuusen alkaneen kasvunsa 1896.


Oli ryhmäpotretti kuusen kaatajista, joukossa yhtenä kuusen viimeinen omistaja. Ja pisteenä kuin i:n päällä nippu Ilta-Sanomien viikonvaihdelehden numeroita, jotka aloittivat Otto Jaakkosen kuusi -sarjan maaliskuun 2019 alussa.


Namcahngin sahan pihalla avataan joka kuukausi 40 tämän kokoista lautakonttia, mutta nyt ilmassa oli erityistä jännitettä.

– Ei tämä ole ole tavallista. Tämä oli poikkeustapaus, aivan erityistä, sahan tuontijohtaja Su yong Lee kuvaili kohteliaasti jälkikäteen Ilta-Sanomille puhelimessa.

Tunnelmaa hän kuvasi arvokkaaksi, mutta myös uteliaaksi.

– Löysimme lautanipusta viisi punaiseksi maalattua lautaa. Ne taitavat olla siitä kuusesta, jota seuraatte.


Lautatavaraa sisältävät 14 merikonttia olivat ennen sahalle tuloa odottaneet korealaisessa Pusanin satamassa 12 vuorokautta.



Aika on suhteellinen käsite. Tukkipuun 123 vuoden historiassa 12 vuorokautta on silmänräpäys, mutta suomalaisen metsän vuosittaisesta kasvukaudesta jo 12 prosenttia. Kontin satama-aikana Suomen metsät kasvoivat 12 miljoonaa kuutiometriä. Tai toisin ilmaistuna 250 000 merikontin verran.

Koreassakin puu kasvaa, mutta ei samalla voimalla kuin Suomessa. Paperilta katsoen puuta on kyllä hehtaarilla reilusti, jopa 140 kuutiometriä. Mutta se on vain paperilla näkyvä osatotuus, joita suomalaisessa metsäkeskustelussakin ahnaasti viljellään.

Koreassa ouut kasvat jyrkillä, eroosiolle alttiilla rinteillä, joista niitä ei parane hakata. Ja vaikka kuutioissa puuta on ihan kelpo määriä, rungot ovat hyvin ohuita, veräjäpuita. Sellaisista ei voi sahata lautoja. Puurakentamisella on Koreassa tuhansia vuosia vanhat perinteet, mutta omia puuvaroja ei sikäläisen puunjalostusteollisuuden käyttöön liikene kysyntää vastaaavia määriä.

– Meidän sahamme toimii täysin tuontipuun varassa, Lee kertoi.


Rakennusteollisuuden jatkojalosteita tuottava Namchangin saha on perustettu 1986. Se ostaa raaka-aineensa pääosin Venäjältä, josta tulee kolmannes sahan vuosittain käyttämästä 100 000 lautakuutiometristä. Suomi toiseksi tärkein tuontimaa: viime vuonna Namchang osti suomalaista sahatavaraa 21 800 kuutiota. Loppu tulee Chilestä, Uudesta-Seelannista, Saksasta, Ruotsista ja Baltian maista. Moni myisi mielellään lautaa Koreaan, kilpailu on kovaa. Miksi ihmeessä he ostavat tällaisia määriä lautaa maasta, joka on kaikkein kauimpana heidän sahastaan?

– Suomalainen lautatavara on hyvälaatuista. Versowood toimittaa meille suoraan sopivan mittaista lautatavaraa, Lee vastaa.

Nykyään on muodikasta pohdiskella hiilivarastojen olemusta. Yksi kuutiometri puuta vastaa 900 kiloa hiilidioksidia. Jos Namchangin sahan Suomesta viime vuonna ostama puutavara muutetaan hiilivarastoksi, Suomen ja Korean välillä tapahtui 19 620 tonnin hiilivaraston siirto-operaatio pitkäaikaisvarastointiin. Jos otetaan huomioon puurakentamisen ns. substituutiovaikutus eli lasketaan kuinka paljon uusiutuvan puuraaka-aineen käyttö vähentää fossiilisia päästöjä tuottavien rakennusmateriaalien, kuten betonin ja teräksen käyttöä, määrän voisi kertoa kahdella.

Ja pitkäaikaisvarastointiin Otto Jaakkosen kuusen 123 vuoden aikana sitoma hiili päätyi.

Namchangin puunjalostustehdas teki oranssipäisistä kuusilaudoista tarukia jo samana päivänä, kun kontti saapui sahalle. Kului vain muutama sekunti, kun l50 millinen lauta oli halkaistu viideksi 28 x 28 milliä kanttiinsa olevaksi rimaksi - tarukiksi.

Taruki on korealaisessa rakennusperinteessä nimitys ohuille rimoille, joita käytetään talojen kattorakenteissa. Tarukin mitta on tarkkaan määrätty 3,6 metriksi.

Korealaisessa rakennusperinteessä jokaiselle talossa käytettävälle puudimensiolle on oma ammoisista ajoista asti käytetty nimitys. Taruki on yksi keskeinen osa rakennusta.


Alkoi valjeta, miksi Ponssen hakkuukonetta ajanut Markku Nurminen maaliskuussa katkoi metsässä kuuset juuri sen mittaisiksi. Namchangin sahan toive tarukin raaka-aineeksi päätyvän laudan koosta oli Versowoodin tiedossa ja ne mitat oli lähetetty datalinkin kautta Ponssen hakkuukoneeseen.


Kun sopivan paksuinen tukki kulki läpi hakkuukoneesta, se katkottiin jo metsässä juuri oikeaan mittaan.

Laudan saapuessa Namchangin sahalle, siinä oli molemmissa päissä vain 15 milliä ylimääräistä puuta. Suomalaisen puunkorjuuketjun tehokkuus ja korkea laatu on ase, jolla se pärjää kilpailussa lähempänä sijaitsevia venäläisiä sahoja vastaan. Tunsin ylpeyttä, että Versowood oli saanut myytyä metsäni puut näin kauas, monien kilpailijoiden nenän edestä.

Otto Jaakkosen kuusikko oli noin 120-vuotiasta, siis hyvin järeää. Laskin hakkuupöytäkirjan perustella, että se oli säilönyt itseensä hiilidioksidia 850 tonnia.

Harvennuspuut ja tukkipuiden latvat menivät selluksi, kuten pyöreän tukin sahauksen yhteydessä väistämättä syntyvä hake.

Vain pari tukkia maalattiin punaisella merkkimaalilla, joten on mahdotonta ihan tarkasti sanoa, kuinka monta oman metsän kuusta päätyi Koreaan Namchangin sahalle 14 kontin laivauserässä, joka 1. huhtikuuta aloitti matkansa Otavan sahalta. Arvatenkin aika monta.

Joka tapauksessa suomalaiselta sahalta matkaan lähti 600 tonnin hiilidioksidivarasto, jonka loppusijoituspaikka on jonkun korealaisen talon katossa seuraavat kymmenet, ties vaikka toistasataa vuotta.