Kesälomalaisten vaarallinen ilonpilaaja tekee tuloaan – näin tunnistat salakavalasti saapuvan mökkirannan myrkyttäjän

Julkaistu:

Sinilevä
Mikäli lämpimät säät jatkuvat, voi suomalaisilla olla jälleen edessä paha sinileväkesä.
Kesälomalaisten vaarallinen ilonpilaaja tekee jälleen tuloaan Suomen vesistöille. Hiljalleen, mutta varmasti, sinilevähavainnot ovat jälleen lisääntyneet.

Havaintoja on tehty järvillä ajankohtaan nähden hieman keskimääräistä enemmän. Viime viikolla sinilevähavaintojen määrä oli jälleen lisääntynyt.

– Joillain järvillä on tullut yksittäisiä havaintoja aikaistuneista sinilevien runsastumisista, kertoo ryhmäpäällikkö Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Järvinen huomauttaa kuitenkin, että Suomen järvet ovat keskenään niin erilaisia ominaisuuksiltaan, että havaintojen perusteella on vaikeaa yleistää, miten järvien sinilevätilanne tulee kehittymään.

Sinilevät pitävät kuitenkin helteistä ja leudosta säästä, joten mikäli vallitsevat kesäkelit jatkuvat, ovat olosuhteet otolliset myös sinileväkukinnoille.


Sinilevähavaintojen määrä kasvaa keskikesän tienoilla myös, koska ihmiset siirtyvät lomalaitumille.

– Kun varsinainen lomakausi käynnistyy juhannuksen jälkeen, niin mökeiltä, veneiltä ja purjehdusreissuilta alkaa tulla havaintoja enemmän, Järvinen kertoo.

Suomen avomerialueilla puolestaan sinilevätilanne on vuodenaikaan nähden hyvin tyypillinen.

– Havaintoja on tullut jonkin verran rannikolta ja saaristosta. Mutta mitään suurempia lauttoja ei ole havaittu olevan liikkeellä, SYKE:n tutkija Heidi Hällfors sanoo.

– Paikoin rannikolla ja varsinkin poukamissa saattaa näkyä tuulen tuomaa sinilevää. Siellä se levä saattaa näyttää jo aika ikävältä, kun se kasautuu rantaan. Mutta kokonaisuudessaan tilanne on ihan tavanomainen vielä.

Niin järvissä kuin Itämerellä, sinileväkukinnoille tyypillisin aika on vasta lähempänä loppukesää, heinä-elokuun paikkeilla.


Lämpimän sään myötä moni pelkää viime kesäisten sinileväkukintojen toistuvan – eikä täysin turhaan. Viime kesänä sinilevää kukki heinäkuussa enemmän kuin kertaakaan kuluvalla vuosikymmenellä.

Kesäkuun alussa julkaistun ennusteen mukaan eteläisille merialueille, Suomenlahteen ja saaristomerelle ennuste lupaa ”huomattavaa” leväkukintariskiä.

– Lopulta nämä aina riippuvat kuitenkin siitä, että minkälainen sää on. Tilanne saattaa nopeastikin muuttua, mutta heinäkuun taipeeseen asti ainakin saadaan olla hyvin rauhassa merivesien levätilanteen suhteen, Hällfors sanoo.
Miten sinilevän sitten tunnistaa? Hällfors tiivisti IS:lle kolme keskeisintä muistisääntöä.

Sinilevän tunnistaa vihertävistä tai kellertävistä hippusista ja sameasta vedestä.

– Jos levää on enemmän, se voi olla hernerokkamaista puuroa. Rannalle kuivuessaan ja kuollessaan sinilevästä vapautuu pigmenttejä ja se saattaa näyttää jopa turkoosilta maalilta.

”Keppitesti” erottaa sinilevän vaarattomasta levästä.

– Jos tikulla haroo vettä ja siihen jää jotain roikkumaan, niin se ei ole sinilevää. Sinilevä on mikroskooppisen pientä, se ei jää tikkuun roikkumaan möykyksi.

Levä nousee tyynessä vedessä pinnalle.

– Kun ottaa meri- tai järvivettä kirkkaaseen lasiin, tai vaikka hillopurkkiin, ja odottaa tunnin, niin sinilevän pitäisi nousta vesipintaan kalvoksi. Tämä on toimiva tapa etenkin, jos tuuli on sekoittanut sinilevän pinnalta uimaveden sekaan.


Hällfors muistuttaa, että sinilevältä suojautumisessa tärkein työkalu on kuitenkin maalaisjärki.

– Jos vesi on yhtään epäilyttävän näköistä, niin ei kannata mennä sinne. Etenkin lapset ja koirat tulee silloin pitää pois vedestä.

– Kaikki sinilevä ei tuota myrkkyä ja haitallisia yhdisteitä, mutta suuri osa tekee sitä. Se voi todellakin olla tappavan myrkyllinen annos, mikä tulee esimerkiksi koiriin, jotka voivat uidessa juoda vettä tai nuolla turkkiaan uinnin jälkeen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt