Mika Aaltolan kolumni: Eurooppa on osa turvallisuuskudosta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Eurooppa on osa turvallisuuskudosta

Shakespearen Hamletissa Tanskan prinssi pohtii: ”ollako vai eikö olla”. Kysymys liittyi elämän perustoihin, asioiden perustoihin. Kysymys on melankolinen ja ajaton. Vastaus prinssin synkkään pohdiskeluun oli, että paha jonka tunnemme on usein parempi kuin paha jota me emme tunne. Se tulee mieleen myös pohtiessa Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä.

21.6.2019 8:08

Suomi ei mielellään muuta suuntaansa, joka tunnetaan ja koetaan toimivaksi. Suomea on rakennettu maailmanluokkaiseksi ja vältetty epävakauttamasta maata sisäisesti ja ulkoisesti. Suomea maailmaan liittävä ja vakauttava kudos ei ole vain tekele, vaan tiivis verkosto.

Turvallisuuspolitiikassa Suomi käy räätälillä mieluummin kuin ostaa muulla tehtyjä kokonaisuuksia valmiina. Nato-jäsenyys olisi tällä hetkellä liikaa pakettiratkaisu. Se ei heijastelisi Suomen erityispiirteitä. Suomi ei usko allekirjoituksien voimaan. Se on räätälöinyt Nato-suhdettaan läheiseksi muttei sitovaksi esimerkiksi Turkin puolustamiseen.

Räätälöinti liittyy myös mahdollisuuksien ylläpidon taitoon, Suomelle tärkeään liikkumatilaan. Nato-mahdollisuutta on ylläpidetty. Sen nähdään vakauttavan tilannetta, koska se liittyy toiseen tärkeään asiaan: mahdollisimman hyviin Venäjä-suhteisiin. Suomi on hyvä naapuri Venäjälle. Tilanteen pitäminen tällaisena on on hyvä asioiden tila myös Venäjän näkökulmasta. Nato-mahdollisuus muistuttaa Venäjää siitä, että sen omilla toimilla saattaisi olla hyvin negatiivisia vaikutuksia. Myös Putin saattaa miettiä aamulla herätessään tätä yhtälöä.

Puolustusyhteistyö länteen, erityisesti Ruotsin kanssa, saa paljon kannatusta. Se etenee vailla rajoituksia. Tukea kansalta saa myös Euroopan puolustuksen kehittäminen. Edes räätälöidyt ratkaisut Atlantin yli, etenkään yhdessä Ruotsin kanssa, eivät ole epäsuosittuja.

Eurooppalainen puolustusyhteistyö on pääosin tulevaisuuden kyvykkyyksien kehittämistä, isoja satsauksia puolustukseen. Suomelle on tärkeää saada vastauksia siihen, mitä asia tarkasti ottaen tarkoittaa.

Lissabonin sopimuksen puolustuskohta oli aikanaan räätälöity ratkaisu. Osittain räätälöinti tapahtui Suomen mutta myös Nato-maiden toiveesta. Artikla on vahva. Se toteaa, että ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti”. Sanamuoto on kovempi kuin Naton kuuluisan 5. artiklan.

 Paha jonka tunnemme on usein parempi kuin paha jota emme tunne.

Mutta mitä tapahtuisi jos EU:n Natoon kuulumaton jäsenmaa joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi? Vastausta ei vielä ole. Suomen yksi tavoite on saada ratkaisu arvoitukseen. Presidentti Niinistö on pitänyt asiaa aktiivisesti yllä.

Ratkaisun saaminen liittyy siihen, kuinka elävä tai kuollut kirjain artikla on. Se on Suomen ainoa eurooppalaiseen kollektiiviseen puolustukseen liittyvä sitoumus. Arvoituksen ratkaisua edesauttaisi sen konkretisoiminen. Yhteistyön tiiviimpi harjoittelu EU-tasolla vaikkapa hybridi-turvallisuusasioissa olisi tärkeä osa vastausta. Jos artikla merkitsee jotain, avunannon ja -saannin muotoja pitäisi tiiviisti harjoitella.

Nato harjoittelee omaansa. Siksi sen teoreettisesti heikompi lauseke on käytännössä vahvempi. Toisaalta EU:n artikla ei ole kuollut kirjain. Siihen liittyvät miljardit ovat kuin raskas laiva tai liikkeelle päässyt juna. Sitä on vaikea pysäyttää.

Tämä tiedetään Euroopassa ja sen ulkopuolella. Se signaloi, kerää liike-energiaa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?