Viidakko kätki Lauri Törnin kuolinpaikan vuosikymmeniksi Vietnamissa – tämä sieltä löydettiin

rac

Julkaistu:

Tunnetun suomalaissotilaan Lauri Törnin syntymästä tuli toukokuussa kuluneeksi sata vuotta. Haminassa on esitteillä se, mitä Törnin viimeisestä tehtävästä Vietnamissa löydettiin.
Lauri Törni syntyi Viipurissa 28. toukokuuta 1919 ja kuoli Vietnamissa Kham Ducin alueella 18. lokakuuta 1965. Itse asiassa Vietnamissa kuoli Larry Thorne, sillä suomalainen Törni oli vaihtanut nimensä muutettuaan Yhdysvaltohin ja värväydyttyään USA:n armeijaan.

Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Saksan armeijoissa palvellut ja sotilaa Törni on hahmona yhtä tunnettu kuin kiisteltykin. Se ainakin on varmaa, ettei viimeiseltä tehtävältä Vietnamin viidakoissa jäänyt paljon mitään jäljelle: Törniä kuljettanut helikopteri tuhoutui onnettomuudessa. Paikalta löydettiin vuosikymmeniä myöhemmin palasia helikopterista sekä Törnin käyttämän Carl Gustav -konepistoolin jäänteet.

Haminalaisessa Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskuksessa Wanhassa veteraanissa on kesän ajan näytteillä Lauri Törnin jäämistön esineitä ja asepukuja. Tämä tiedetään Lauri Törnin viimeisistä vaiheista.


Tarina Lauri Törnin kuolinpäivän tapahtumista on kerrottu julkisuudessa jo monen monta kertaa, hieman toisistaan poikkeavina versioina. Tässä sen kertoo Törnin osastoon kuuluneen tiedusteluryhmä Iowan johtaja Charles Petry sellaisena kuin hän sen muistaa. IS haastatteli Petryä vuonna 2015.

Ylivääpeli Petry, lempinimeltään Slats (suom. säleikkö tai säleet), ei tiennyt etukäteen, kuka lähettäisi hänet matkaan huippusalaiseen tehtävään Laosiin lokakuussa 1965. Petry ällistyi, kun kapteeni Thorne saapui hänen tukikohtaansa Kham Duciin.

– Olimme molemmat hyvin yllättyneitä, kun hän saapui, sillä emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan. Olin todella iloinen tapaamisesta. Se kohotti taisteluhenkeäni 100 prosenttia, 89-vuotias Petry kertoi IS:lle puhelimitse kotoaan Etelä-Carolinasta vuonna 2015.
  • Katso yllä olevalta videolta kuvaa paikalta, josta Lauri Törni lähti viimeiselle tehtävälleen Vietnamissa.
Petry tunsi Thornen hyvin Saksasta, Bad Tölzin baijerilaisvaruskunnasta, jossa miehet olivat palvelleet yhdessä erikoisjoukoissa. Siellä Petry oli Thornen team sergeant, lähin apulainen vihreiden barettien kovilla hiihtoleireillä ja koulutuksessa.

Vietnamissa Petryn ilon aihe oli turvallisuuden tunne: tieto siitä, että juuri Thorne tulisi Kham Ducista apuun, jos partio joutuisi pinteeseen Laosissa.

– Partion toiminta-alueella oli hyvin paljon pohjoisvietnamilaisia yksiköitä. Se ei ollut helppo tehtävä, Petry sanoi.

Kohteena oli koodinimen D-1 saanut huoltovarikko tai lastausalue Laosissa, kuuluisan Ho Tshi Minhin reitin varrella. Pohjois-Vietnam täydensi reittiä myöten joukkojaan ja huolsi sissisotaa etelässä käynyttä Vietkongia. Reitin katkaiseminen oli tärkeä strateginen tavoite Yhdysvalloille.

Petryn tehtävänä oli tiedustella, mitä D-1:ssä oli ja osoittaa ilmavoimille maalit huoltoalueen tuhoamiseksi. Kham Duc oli lähellä D-1:tä: helikopterin lentomatka kohteeseen oli vain reilut 30 kilometriä.

Tiedusteluryhmän lähtöpäiväksi oli alun perin suunniteltu 15. lokakuuta. Tehtävä käytiin läpi briefingissä, jossa olivat mukana Petry ja hänen varajohtajansa, ylikersantti Willie Card sekä osaston operaatioupseeri Thorne ja hänen kanssaan Kham Duciin tullut erikoisjoukkojen everstiluutnantti Ray Call.

– Minä pidin briefingin. Tarkoitus oli mennä rajan yli illalla. Tuli kuitenkin myrsky, ja jäimme vielä yöksi tukikohtaan. Seuraavana aamuna everstiluutnantti lähti takaisin Saigoniin, mutta Thorne jäi. Satoi, ja pilvet pysyttelivät sitkeästi matalalla.

Lokakuun 18. päivänä sää vihdoin selkeni hieman, ja Kham Ducia ympäröivät kukkulat tulivat taas näkyviin.


Partion lähtöhetkeksi määrättiin kello 18. Sitä ennen lentokentältä nousi ilmavoimien tulenjohtokone, joka toimisi partion radiolinkkinä ja ohjaisi ilmaiskun maaliinsa.

Tasan kuudelta ilmaan nousi kaksi helikopteria: ensimmäisen Sikorsky CH-34:n kyydissä oli Petry ja hänen tiedusteluryhmänsä, varmistuskopterin kyytiin nousi kapteeni Thorne yksin.

Petry ei muista tarkasti, mitkä olivat miesten viimeiset sanat toisilleen ennen partion lähtöä. Sään oikullisuuden vuoksi helikoptereiden lähtöpäätös tehtiin hyvin nopeasti illansuussa. Tuli kiire, eikä hän ehtinyt enää keskustella Thornen kanssa.

– En usko, että me edes puhuimme paljon. Kun lentäjät olivat päättäneet, että he pystyisivät nousemaan vuorten yli, piti lähteä nopeasti, sillä ilta oli tulossa. Kohdealueelle täytyi päästä ennen kuin tuli täysin pimeä, jotta lentäjät näkisivät laskeutumispaikkana olleen aukion puiden välissä.

– Luulisin, ettemme tehneet muuta kuin puristimme nopeasti toistemme käsiä ja toivotimme onnea tehtävään, tai jotakin sinne päin. Nähdään, kun tulemme takaisin... Valitettavasti emme sitten enää nähneet.

Viimeisessä ennen partion lähtöä otetussa kuvassa maastopukuinen Thorne kantaa Carl Gustav -konepistoolia. Toisella olalla on vanha, pulttilukkoinen Springfield-sotilaskivääri M1903, jonka hän otti mukaansa helikopteriin.

– Se oli hänen babynsa! Hän kantoi sitä jatkuvasti mukanaan. En koskaan kysynyt häneltä miksi. Ehkä hän tunsi olonsa mukavaksi sen kanssa. Hän oli erittäin hyvä ampuja. Häneltä ei kestänyt kauan ottaa kohde jyvälle ja painaa liipaisinta, Petry kertoo.

– Ehkä hän ajatteli, että hänelle riittää vain yksi laukaus.

Helikopterit pääsivät pian perille, vaikka ne saivat matkalla vastaansa jonkin verran ilmatorjuntatulta.

Laskeutumispaikka oli Vietnamin puolella. Petryn miehineen piti tunkeutua Laosiin jalkaisin.

– Lentäjä pusersi kopterin alas, ryhmä hyppäsi ulos ja niin me olimme matkalla suorittamaan tehtävää, Petry kertoo.

Lue lisää: USA:n erikoisjoukkojen taistelijat arvostavat yhä Lauri Törniä yhdestä sotataidosta

Varmistuskopterin tehtävänä oli lentää aivan ensimmäisen kopterin perässä ja yläpuolella, jotta se peittäisi laskeutuvan kopterin metelin viidakossa. Kaikki kävi nopeasti, ja pian molemmat kopterit ottivat jälleen korkeutta.

– Me emme kuulleet niitä enää, ja alkoi sataa uudelleen. Emme olleet enää radioyhteydessä kumpaankaan. Jatkoimme matkaa vuoren rinteelle ja sieltä taas alas.

Petryllä ei partiotehtävän aikana ollut aavistustakaan siitä, ettei Thornen kopteri koskaan palannut takaisin Kham Duciin.

Partioretki kesti pari päivää. Ryhmä Iowa löysi kohteensa ja ohjasi radiolla paikalle alueella partioineen ilmavoimien tulenjohtokoneen.

– Osoitin sille paikan, jossa kohde oli, ja se ampui merkkiammuksen.

Tulenjohtokone puolestaan kutsui paikalle ilmavoimien taistelukoneet Thaimaassa sijainneesta tukikohdasta.

– Ne tulivat neljän koneen ryhmissä pommituslennolle. Kohde oli se, mikä sen pitikin olla: pohjoisesta tulevien vietnamilaisten joukkojen kokoontumis- ja huoltoalue.

Pommit osuivat ilmeisesti kohteeseensa. Petry kertoo kuulleensa alueelta useita räjähdyksiä, jotka seurasivat nopeaan tahtiin pommitusta. Tiedusteluryhmä Iowa oli onnistunut, mutta ei ilman tappioita. Petryn vietnamilainen tunnustelija kaatui, kun ryhmä törmäsi pohjoisvietnamilaiseen osastoon, mutta onnistui heti irtautumaan tulitaistelusta.

– Otimme hänen ruumiinsa mukaan.

Partio lähti takaisin kohti rajaa, ja Petry kutsui helikopterin noutamaan ryhmän takaisin Kham Duciin. Vasta tukikohdassa Petry sai kuulla, että Thorne oli kateissa.

– Olin siitä hyvin pahoillani. Kävimme paljon keskusteluja tapahtuneesta. Minä en ollut kuullut helikopterin putoamista, vaan viidakko oli aivan hiljainen, kun olimme laskeutuneet.


Petry kysyi Thornen kohtalosta tiedusteluryhmänsä kopteria lentäneeltä vietnamilaiskapteenilta.

– Hän sanoi, että heillä ei ollut käytössään instrumentteja, josta toisen kopterin sijainnin voisi nähdä. Mitään yhteentörmäystäkään ei ollut tapahtunut.

Vietnamilaislentäjä oli antanut Thornen kopterille käskyn pitää sijaintinsa ja lentää pientä ympyrää sen ajan, kun hän oli laskemassa tiedusteluryhmää maahan. Thornen kopterin piti ottaa korkeutta vasta sitten, kun kapteeni oli valmis poistumaan laskeutumispaikalta.

– Sen jälkeen radioyhteys katkesi, eikä kapteenin viesteihin enää vastattu. Kapteeni kierteli alueella kunnes polttoaine alkoi olla niin vähissä, että hänen piti palata takaisin tukikohtaan.

Petryllä puolestaan ei ollut mitään tietoa tapahtuneesta. Vaikka hän olisi saanut tiedon, ei hän olisi ryhmineen kyennyt tekemään maastoetsintöjä tiheässä viidakossa.

– Olen miettinyt paljon sitä, miksi helikopteri tuhoutui. En kuullut vihollisen tulitusta enkä tiennyt, miten kauas kopteri ehti lentää meidän laskeutumispaikaltamme.

– Kopterin on täytynyt räjähtää, sillä hylystä löydettiin myöhemmin vain pieniä osia.


Petry jäi suremaan pitkäaikaisen asetoverin ja esimiehen kohtaloa.

– Muistan hänet oikein hyvin. Hän oli yksi parhaista upseereista, jonka alaisuudessa olen toiminut erikoisjoukoissa Saksassa ja Vietnamissa. Toimimme hyvin läheisesti yhdessä. Kun majoituimme telttoihin, olin samassa teltassa hänen kanssaan. Opimme tuntemaan toisemme hyvin ja meistä tuli ystäviä.

Petryn mukaan Thorne oli hyvin vahva ja kova ihminen, joka hoiti tehtävänsä aina rauhallisesti.

– Hänestä oli helppo pitää. Me tunsimme syvää kunnioitusta toisiamme kohtaan. Minulla oli omat kykyni ja hänellä omansa. Me olimme hyvä pari aina kun työskentelimme yhdessä.

Lauri Törnin kohtalo Vietnamissa varmistui vasta työläissä maastoetsinnöissä vuosikymmeniä onnettomuuden jälkeen.

Kesällä 1999 Juha Rajala seisoi Vietnamissa paikalla, jossa hänen enonsa oli kuollut. Kham Ducin viidakosta löytyi edelleen H-34-helikopterin romua, joka kertoi rajusta onnettomuudesta 18. lokakuuta 1965.

Huusiko erikoistehtävältä palaava sotilas jotakin suomeksi vai huokasiko jotakin englanniksi paksulla aksentillaan – kukaan ei ole jäänyt kertomaan Lauri Törnin viimeisistä sanoista. Kukaan ei olisi voinut selviytyä hengissä soihtuna palaneesta helikopterista, siitä ei enää ollut epäilystäkään.

Kotiväki oli kuitenkin ollut epätietoisuuden vallassa vuosikausia, kun mitään merkkiä kadonneesta miehestä ei löydetty.

– Lassen isä otti tiedon katoamisesta todella vakavasti, mutta hän oli varma, että poika tulee vielä takaisin, Rajala kertoi IS:lle vuonna 2015.

Katoamisen jälkeen Yhdysvalloista lähetettiin Suomeen Törnin maallinen omaisuus. Siinä oli huonekaluja, vaatteita, puhelinmuistio ja viidakkoveitsi. Rajalalla on muistona edelleen Törnin kamera.

Törni oli pyytänyt sisartaan lähettämään hänelle Yhdysvaltoihin Marttiinin puukon. Hävisikö se Vietnamin viidakoihin? Ainakaan se ei palautunut Suomeen.

– Lassesta puhuttiin katoamisen jälkeen suvun kesken usein silloin, jos hänestä oli kirjoitettu lehteen artikkeli tai jopa kirja. Ei hän mikään jokapäiväinen puheenaihe ollut, vaikka häntä muistettiinkin.


Onnettomuuspaikkaa ensin tutkinut yhdysvaltalaisryhmä sekä heitä avustamaan tullut suomalainen retkikunta löysivät todisteet Törnin ja etelävietnamilaisen miehistön kohtalosta. Vietnamilaissotilaat tunnistettiin dna:n ja tuntolevyn perusteella. Törnin kuolema on varmistettu aihetodisteiden perusteella. Etsinnöissä löytyi hammas ja luunsiruja. Löytynyt hammas tunnistettiin ”eurooppalaiseksi” ja Törnin hammaskarttaan sopivaksi, mutta mistään jäänteistä ei saatu Törnin dna:ta.

– Molemmat Lassen siskot olivat vielä elossa, kun helikopterin putoamispaikka lopulta löytyi. Heille varma tieto Lassen kohtalosta oli lopulta helpotus.

Lue lisää: Asetoveri kertoo: Lauri Törnin huoneeseen ei todellakaan kannattanut mennä koputtamatta