Suomen juokseva YK-lähettiläs lähti kärppänä oikomaan outoja Suomi-väitteitä USA:ssa: ”On meidän tehtävämme oikaista näitä käsityksiä”

Suomen juokseva YK-lähettiläs lähti kärppänä oikomaan outoja Suomi-väitteitä USA:ssa: ”On meidän tehtävämme oikaista näitä käsityksiä”

Julkaistu:

Tehtävänsä kesäkuun vaihteessa päättänyt Suomen YK-suurlähettiläs Kai Sauer on nähnyt Yhdysvaltojen ja maailman muuttuvan arvaamattomammaksi viime vuosina. Suomeen palaava diplomaatti on tehnyt Suomea tunnetuksi ja saanut oikoa näyttävästi Yhdysvaltojen entisen YK-lähettilään Nikki Haleyn väitteitä synnytysten kuluista Suomessa.
Nouseva toukokuun aurinko pilkistelee puiden takaa New Yorkin Central Parkin etelälaidalla. Kello lähenee vasta puoli seitsemää aamulla, mutta pirteän näköinen ryhmä juoksijoita verryttelee lihaksiaan ja valmistautuu viikoittaiseen rutiiniinsa, puolen tunnin yhteiseen aamulenkkiin keskuspuistossa.

Juoksuasujen perusteella olisi mahdotonta päätellä, että nyt ollaan varsin arvokkaassa seurassa. Ryhmä nimittäin koostuu yksinomaan eri maiden YK-suurlähettiläistä ja muista korkea-arvoisista diplomaateista.

Viimeisten vuosien ajan vaihteleva ryhmä on kohdannut keskiviikkoaamuisin samassa paikassa, muutaman kilometrin päässä YK:n päämajasta. Säällä kuin säällä.

– Talvella on välillä ollut vaikeaa, vaikka ryhmä on todella aktiivinen. Joulukuussa 2017 meitä oli vain kolme juoksijaa, itseni lisäksi Suomen ja Tanskan lähettiläät, nauraa Mongolian YK-suurlähettiläs Sukhbold Sukhee, joka on juossut ryhmän mukana puolentoista vuoden ajan.

Paikalle saapuu Suomen suurlähettiläs Kai Sauer, jota saadaan kiittää koko ryhmän olemassaolosta. Maratonjuoksua harrastava Sauer perusti PRunners-nimellä kulkevan ryhmän yhdessä liechtensteinilaisen kollegansa kanssa pari vuotta sitten.

– Aluksi mukaan hyväksyttiin pelkästään suurlähettiläitä. Ryhmässä oli kuitenkin niin vähän naisia, että laajensimme myös kakkosedustajiin, Sauer selittää.

Maailman korkean tason diplomatia on edelleen varsin miehistä hommaa.

Haastattelu tehtiin toukokuussa, kun Kai Sauer oli vielä viimeisiä viikkoja Suomen YK-suurlähettiläänä. Kesäkuun vaihteessa tehtävässä aloitti Jukka Salovaara.


Joulukuussa juoksuporukka ja Sauer saivat maailmanlaajuista huomiota, kun New York Times teki siitä jutun miljoonayleisölleen. Jäykempään kanssakäyntiin tottuneille amerikkalaisille yhdessä verkkareissa hikoilevat diplomaatit olivat ehkä eksoottisempi näky kuin pohjoismaalaisille.

Sauerin mukaan juoksulenkki muistuttaa vähän suomalaista saunaan menoa, jossa herrat ja työläiset istuvat samalle tasolle ilman titteleitä. Työasioista ei lenkillä yleensä puhuta.

– Tämä on tällaista rentoa yhdessäoloa. Joskus tämä on kyllä tarjonnut hyvän tilaisuuden kysyä esimerkiksi kollegoiden tulevasta äänestyskäyttäytymisestä, Sauer sanoo hymyillen.

Usein juoksijat ovat tuoneet mukaan perheenjäseniään. Tänään ryhmässä juoksee Sauerin tytär Ada, joka on työharjoittelussa New Yorkissa. Juoksulenkillä on välillä käynyt myös arvovieraita, kuten Viron presidentti Kersti Kaljulaid, Saksan ulkoministeri ja Slovakian varapääministeri.

Lenkin jälkeen joku tietää kertoa, että seuraavalla viikolla Kenian varapresidentin on tarkoitus liittyä seuraan. Kyse on niin suuresta kunniasta, että ryhmä on valmis vaihtamaan juoksupäivän torstaiksi, jotta aikataulut saadaan sovitettua yhteen.

 

Tämä on tällaista rentoa yhdessäoloa. Joskus tämä on kyllä tarjonnut hyvän tilaisuuden kysyä esimerkiksi kollegoiden tulevasta äänestys­käyttäytymisestä.

Puolen tunnin kierros kulkee toukokuisen vehreän puiston halki ja kiertää sen eteläreunaa takaisin lähtöpaikalle. Välillä pysähdytään sillalla ottamassa yhteiskuva. Osa juoksijoista kääntyy jo lenkin aikana omiin suuntiinsa, kohti oman hektisen päivän kiireitä.

Vuodesta 2014 lähtien Suomen YK-lähettiläänä toimineelle Sauerille kyseessä on toiseksi viimeinen juoksukerta, sillä hänen kautensa päättyy kesäkuun alussa. Sauer vakuuttaa ryhmän jatkavan toimintaansa, josta pitää huolen aktiivinen kollega Libanonista. New Yorkiin muuttaneille, kiireisille diplomaateille juoksusta on tullut tärkeä osa viikon rutiineja.

Tihkusade kastelee New Yorkin Manhattanilla East Riverin rannalla kohoavan YK:n päärakennuksen ympärillä kierteleviä turisteja. Tällä kertaa työasuunsa, tummaan pukuun ja solmioon sonnustautunut Kai Sauer ohjaa vieraan sisään sokkeloiseen rakennukseen.

Matkalla pysähdymme ottamaan kuvan Sibelius-monumentin luona. Eila Hiltusen Helsingin Töölössä sijaitsevasta veistoksesta tekemä luonnos on seisonut YK:n päämajan edessä vuodesta 1983 lähtien.


Tarkoituksena on istua alas ja käydä läpi viimeisen neljän vuoden tapahtumia. Presidentti Barack Obaman kaudella työnsä aloittanut ja viimeiset kaksi vuotta Donald Trumpin hallinnon toimintaa seurannut Sauer on päässyt näkemään aitiopaikalta, kuinka maailma on nopeasti muuttunut arvaamattomammaksi.

Vierailemme ensin YK:n vallan ytimessä, turvallisuusneuvoston kokoushuoneessa, joka on lounasaikaan sopivasti tyhjillään. Huoneesta poistuessamme törmäämme Indonesian YK-lähettilään Dian Triansyah Djanin seurueeseen. Indonesia aloitti tammikuussa turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenmaana, ja Dian toimii tällä hetkellä neuvoston puheenjohtajana.

Sauer tervehtii Diania lämpimästi. Ennen New Yorkiin muuttoaan Sauer toimi Indonesian suurlähettiläänä, ja Dian työskenteli samaan aikaan maan ulkoministeriön Euroopasta vastaavan osaston päällikkönä.

Indonesiasta Sauerille jäi muistoiksi paitsi maan epävirallinen jääkiekkomestaruus, myös entisestään syventynyt ymmärrys alueen asioista.

– Kiinan taloudellinen ja poliittinen nousu näkyy selvästi myös siellä Kaakkois-Aasiassa. Täällä ollessa kuva on sitten täydentynyt.

Sauer on suomalaisen äidin ja saksalaisen isän poika, joka syntyi Hampurissa vuonna 1967. Kuusivuotiaana Suomeen muuttanut poika reissasi jo lapsena maailmalla vanhempiensa kanssa. Sittemmin hän on pitänyt läheiset yhteydet myös synnyinmaahansa.

Sauerin mukaan kansainvälinen tausta on tehnyt hänestä avoimen uusille ja erilaisille asioille ja ihmisille.

– Mielestäni diplomaateille tärkeä piirre on se, että on aitoa kiinnostusta ja uteliaisuutta. Muuten siitä tulee sellaista leipäpapin hommaa joka näkyy myös ulospäin.

YK:ssa Suomelle ja sen edustajille luontevin viiteryhmä on pohjoismainen perhe. Sauerin taustan vuoksi Suomen välit myös Saksaan ovat viime vuosina olleet poikkeuksellisen läheiset.

– Ei taustastani ole ainakaan haittaa ollut. Saksa on viime vuosina ollut meille hyvin tärkeä ja samoin ajatteleva kumppani.


Merkitys on korostunut, kun Yhdysvallat on Trumpin myötä ajautunut kauemmaksi Atlantin takaisista liittolaisistaan. Heti vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen Trump ilmoitti aikovansa leikata roimasti Yhdysvaltojen rahoitusta YK:lle osana Amerikka ensin -politiikkaansa.

Yhdysvallat on lisäksi leikannut kansainvälistä kehitysrahoitustaan dramaattisesti ja vetäytynyt useista tärkeistä kansainvälisistä sopimuksista, kuten Pariisin ilmastosopimuksesta. Maa on myös luopunut jäsenyydestään YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja kulttuurijärjestö UNESCO:ssa. Keväällä Valkoinen talo toimitti maan kongressiin budjettiehdotuksen, jossa katkaistaisiin kokonaan rahoitus YK:n lastenjärjestölle UNICEF:ille.

Sauerin mukaan kulukuri on kyllä tuntunut YK:n toiminnassa. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei kyseessä ole ensimmäinen kerta kun Yhdysvallat suhtautuu kriittisesti YK:n toimintaan.

– Tällaisia jaksoja on ollut aikaisemminkin, esimerkiksi George W. Bushin kaudella. Suomen kannalta huolestuttavampaa on ollut meidän kannattamiimme arvoihin liittyvä kritiikki ja toiminta.

Suomen kansainvälisen toiminnan prioriteetteihin kuuluvat tasa-arvopolitiikka sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys. Uskonnollisen oikeiston tukeman Trumpin kaudella Yhdysvallat on ajanut alas ehkäisyä tarjoavan avun kehittyvissä maissa.

Vuoden 2014 jälkeen YK on joutunut ratkomaan kriisejä niin Ukrainassa kuin Lähi-idässäkin.

Esimerkiksi Jemenin verisen sodan ja Syyrian kanssa järjestö ja sen turvallisuusneuvosto ovat välillä vaikuttaneet voimattomilta, eikä monimutkaisten konfliktien ratkaisusta ole päästy yhteisymmärrykseen.

Välillä on jopa esitetty YK:n olevan olevan lamaannuksen tilassa ja että järjestö ei nykyisellään kykene enää vastaamaan nykyajan kriiseihin.

– YK on varmasti pysyvässä kriisissä, koska se on kriisinhallintaelin. Kriisejä ei syntyisi ilman tällaisia valtioiden välisiä ristiriitoja. Mutta tässä on paljon perää. Ehkä näkyvimmät kriisit ovat tällä hetkellä Syyria ja Jemen, joissa ei ole päästy eteenpäin kun turvallisuusneuvosto ei ole saavuttanut yksimielisyyttä.

Sauer haluaa silti muistuttaa, että monissa asioissa YK on myös onnistunut. Esimerkiksi vähemmän julkisuudessa näkyneissä Afrikan kriiseissä päätöksiä on onnistuttu tekemään.

– Kentällä on kuitenkin 120 000 rauhanturvaajaa, joiden toiminta perustuu turvallisuusneuvoton mandaatteihin. Tämä on osoitus siitä, että jostain on saatu sovittua.

Sauerin mukaan Suomi tunnetaan kansainvälisesti esimerkiksi koulutuksesta, teknologiasta ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta työskentelystä.

– Erityisesti kokeneemmat toimijat mieltävät Suomen vielä rauhanturvaamisen suurvallaksi, vaikka numerojen valossa emme ole sitä olleet enää moniin vuosiin.

 

Erityisesti kokeneemmat toimijat mieltävät Suomen vielä rauhanturvaamisen suurvallaksi, vaikka numerojen valossa emme ole sitä olleet enää moniin vuosiin.

Sauerin ansiosta amerikkalaiset tietävät nyt enemmän myös Suomen terveydenhuollosta. Maaliskuussa Yhdysvaltojen entinen YK-lähettiläs Nikki Haley väitti Twitter-viestissään Suomen pihistelevän lasten synnyttämisen kuluissa.

Sauer kiirehti nopeasti korjaamaan väitteen ja esitti tueksi faktoja Suomen terveydenhuollosta, joka on kattavampi ja tehokkaampi kuin Yhdysvalloissa. Sananvaihto päätyi suurten amerikkalaismedioiden uutisiin.
– Minusta on tärkeää, että suomalaisdiplomaatit reagoivat tällaisiin virheellisiin tietoihin. On meidän tehtävämme oikaista näitä käsityksiä, ja nykyisin on oltava hyvin nopea. Some on armoton ja siellä on oltava valveilla ja liikkeellä.

2000-luvun alussa Sauer työskenteli vuosia Kosovon rauhanprosessin parissa ensin Harri Holkerin ja myöhemmin presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana. Viime vuosina Suomen perinne rauhanvälittäjänä on hieman hiipunut, ja esimerkiksi Norja on profiloitunut siinä meitä vahvemmin.

– Tämän maineen ylläpitämiseksi meidän pitäisi tehdä jotain konkreettista ja saavuttaa tuloksia. Tarvitaan myös uusi, näistä asioista kiinnostunut poliitikkojen sukupolvi.

Käytävällä vastaan harppoo Viron YK-edustaja Sven Jürgenson, joka tervehtii hyvällä Suomen kielellä. Viro kampanjoi parhaillaan kuumeisesti päästäkseen YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi ensi vuodesta alkaen.

– Kahden viikon päästä voin taas kävellä, ei tarvitse enää juosta, Jürgenson huokaa ja jatkaa matkaansa.

Myös Suomi kampanjoi aikoinaan paikasta mutta kärsi katkeran tappion vuonna 2012. Uusi mahdollisuus olisi ensi vuosikymmenen lopussa.


Sauerin mielestä turvaneuvoston jäsenyys on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia, vaikka se vaatii Suomelta sekä rahallista panostusta että ulkopoliittisen johdon aikaa. Hän kehottaa ottamaan mallia Ruotsista, joka onnistui nostamaan kansainvälistä profiiliaan ollessaan jäsen vuosina 2017–2018.

– Kampanjointiin kunnolla lähteminen vaatii vahvaa sitoutumista ja myös läsnäoloa täällä. Täällä täytyy näkyä poliitikkotasolla, Sauer sanoo.

– Tärkeimpänä asiana näkisin meidän toiminnallisen profiilin terävöittämisen. Meidän pitää nyt satsata sekä poliittisesti että taloudellisesti YK:hon. Niillä keinoilla Ruotsi tuli valituksi.

Vuosien ulkomaankomennuksen jälkeen Sauer suuntaa vaimoineen takaisin Helsinkiin, jossa hän aikoo jatkaa työtä Suomen eteen ulkoministeriön palveluksessa.

– Nämä hommat kiinnostavat edelleen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt