Jukka Tennilän kolumni: Tappio vei hallitukseen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jukka Tennilän kolumni: Tappio vei hallitukseen

Kuvituskuva
Julkaistu: 22.6. 8:08

Ilma on tyypilliseen vaalienjälkeiseen tapaan sakeana väitteistä, ettei hallitusta muodostettaessa kunnioitettu vaalitulosta, kirjoittaa Jukka Tennilä.

Keskustelussa Antti Rinteen (sd) viiden puolueen hallituksen pohjasta on päivitelty, miten rökäletappion kokenut keskusta voi olla mukana hallituksessa. Vanhan hokeman mukaan hallitukseen kuuluvat vaalien voittajat. Vasemmistopuolueet ja vihreät voittivatkin yhteensä 15 lisäpaikkaa.

Keskusta onnistui 18 kansanedustajan paikan menetyksestä huolimatta hallitusneuvotteluissa niin hyvin, että se sai kansanedustaja Jouni Ovaskan (kesk) kärjistyksen mukaan läpi yksitoista kymmenestä kynnyskysymyksestään.

Ovaskan heitto on linjassa niiden tyrkyttäytyvien poliitikkojen toimintatavan kanssa, jotka onnistuvat torilla morjenstamaan neljää tyyppiä kolmesta. ”Terve terve, Kakehan se siinä!”

Pystyykö keskusta kansanrintamahallituksen kakkospuolueena tekemään keskustalaisempaa politiikkaa kuin äskeisen porvarihallituksen ykköspuolueena? Koska Rinne halusi hallitukseensa kokoomuksen sijasta keskustan, tämä pystyi hinnoittelemaan itsensä kalliisti.

Pystyykö keskusta kansanrintamahallituksen kakkospuolueena tekemään keskustalaisempaa politiikkaa kuin äskeisen porvarihallituksen ykköspuolueena?

Ilma on tyypilliseen vaalienjälkeiseen tapaan sakeana väitteistä, ettei hallitusta muodostettaessa kunnioitettu vaalitulosta.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoi viime viikon tiedonantokeskustelussa, että hallitus vie ”Suomen turmioon, ja vieläpä vastoin kansan tahtoa”. Kansan tahdolla Tavio viittasi toiseksi ja kolmanneksi suurimman puolueen eli perussuomalaisten ja kokoomuksen jättämiseen vallan oven saranapuolelle.

Kuitenkin hallitus sai lähdössä eduskunnan luottamuksen, ja eduskunnan kokoonpano vastaa täsmälleen äänestäneen kansanosan tahtoa. Se kansan tahdon vastaisuudesta!

Toiseksi suurin puolue on jäänyt pois hallituksesta lähihistoriassa aikaisemminkin. Paavo ”Mooses” Lipponen (sd) otti pääministeriksi 1995 noustessaan hallitukseensa keskustan sijasta kokoomuksen, vaikka keskusta oli silloisesta vaalitappiostaan huolimatta kokoomusta suurempi.

Nykyjärjestelmässä presidentti ei pysty sulkemaan mitään puoluetta pois hallituksesta, sillä presidentti joutuu uuden perustuslain mukaan nimittämään ministerit eduskunnan valitseman pääministerin ehdotuksen mukaisesti.

Varhemmassa historiassa suurimmankin puolueen sulkeminen pois vallasta oli tavallista. Sdp oli suurin puolue viime sotia edeltäneinä vuosikymmeninä, mutta ennen vuotta 1937 se oli päässyt vierailemaan hallituksessa vain 1926–27.

Presidenttinä 1931–37 toiminut P. E. ”Ukko-Pekka” Svinhufvud (kok) oli määritellyt demarit hallituskelvottomiksi, ja tarvittiin presidentinvaihdos, jotta meininki muuttuisi. Tehtiin kaikkien lehmänkauppojen äiti: demarit tukivat vuoden 1937 vaaleissa presidentiksi maalaisliiton Kyösti Kalliota, mikä johti punamultayhteistyöhön hallitustasolla.

Nykyjärjestelmässä presidentti ei pysty sulkemaan mitään puoluetta pois hallituksesta, sillä presidentti joutuu uuden perustuslain mukaan nimittämään ministerit eduskunnan valitseman pääministerin ehdotuksen mukaisesti. Pääministeriä presidenttikään ei voi komennella.

Toisin oli entisaikaan. Kun Urho Kekkonen oli pääministerinä toimiessaan arvostellut presidentti J. K. Paasikiven akateemikkonimityksiä, Paasikivi kielsi Kekkosta puuttumasta kulttuuriasioihin: ”Mitä saatanaa sinä niistä ymmärrät!”

Kokoomus joutuu nyt opettelemaan hallituksen arvostelemisen uudestaan. Kokemuksia oppositiopolitiikasta sille kertyi viimeksi vaalikaudella 2003–2007.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.