Juhlatuuli ja myrskytuuli rassasivat palomies Jaria – soutumatka Kööpenhaminasta Helsinkiin pääsi viimein alkuun vastavirtauksessa

rac

Julkaistu:

Jari Saario aloitti matkansa paikallista aikaa noin kello viisi. Toimittajan soittaessa hän souti Juutinrauman sillan alla vastatuulessa ja sumussa.
Tuulta ja huonoa säätä. Juhlatuulta, eli yötä myöten bilettäviä vapaakaupunkilaisia. Vahtimista, odotusta, huonoja unia ja kelmien puhuttelua.

Näin alkoi palomies Jari Saarion matka Tanskan Merenneitopatsaalta Suomen Helsinkiin.

Sää ei tahtonut tyyntyä riittävästi ja viime viikonlopuksi ajoitettu lähtö on viivästynyt viivästymistään.
  • Yllä olevalla videolla Jari Saario kertoo tunnelmiaan ennen matkaan lähtöä.
Sitten koitti torstai. Sää ei ollut suotuisa, muttei aivan kamalakaan: tuuli oli vastainen, mutta hallittavissa.

Saario työnsi veneensä merille aamu viideltä ja aloitti ensimmäisen etapin matkastaan kohti Suomea.

– Olo on hyvä. Mahtavaa päästä viimein liikkeelle. Olen tässä Juutinrauman sillan alla, mies kertoi IS:lle torstaina aamupäivällä.


Sää ei todellakaan suosi vieläkään miestä. Saario kertoo, että virtaus on ollut alkumatkasta voimakkaan vastainen.

– Pohjakasveistakin sen näki. Vaikka täysiä souti, ei oikein meinannut päästä eteenpäin. Kahta solmua ehkä kuljin.

Puhelun aikana Saario taistelee puolestaan sivuvastaista tuulta vastaan. Lisäksi paksu puuromainen sumu haittaa näkyvyyttä, lähestyviä laivoja ei oikein näe kunnolla. Onkin tuuri, että yleensä lauttaliikenteeltään niin vilkas Juutinrauma on rauhallinen vielä aamusta.

Saario kertoo nähneensä pari Finnlinesin alusta ja yhden tankkerin.

Mutta se tuuli. Puhuri ei ole pelkästään ärsyttävä haaste vaan sillä on vaikutusta myös Saarion syömiseen.

– Jos ruokailisin avovesillä, vastatuuli puskisi minua taaksepäin reilusti. Soutua menisi aika paljon hukkaan.


Soittohetkellä Saario oli ollut syömättä 6–7 tuntia, kun ihanteellinen ruokailuväli olisi noin viisi tuntia. Periaatteessa syömättä voi olla parikin päivää, mutta silloin keho vetää kropan aivan tyhjilleen. Viiden tunnin ruokailuvälillä kroppa pysyy kuosissa.

– Pitäisi pyrkiä syömään tasaisesti. On tämä niin pitkä veto.

Suunnitelmissa on soutaa Ruotsiin ja löytää sieltä rauhallisesta poukamasta tai vierasvenesatamasta paikka ankkuroitua. Soittohetkellä Saario uskoo, että ruokaa hän saa ehkä parin tunnin päästä.

Kaikesta huolimatta Saario on hyvillä mielin.

– Odottelu raastoi hermoja. Veneeni ei ollut mitenkään lukitussa satamassa. Ajattelin, että minulla on niin kalliit vehkeet täällä, ettei niitä kannata jättää vartioimatta.

Niinpä Saariolla ei ollut mahdollisuutta katsella Kööpenhaminan värikkäitä nähtävyyksiä. Aika kului veneellä.


Paatilla pysyttely osoittautui oikeaksi valinnaksi, sillä satama totta vie houkutteli pitkäkyntisiä.

– Jotkut nuoret yrittivät varastaa siitä vierestä veneen. Sain senkin estettyä. Kävin vähän juttelemassa, että onko tuossa heidän toiminnassaan mitään järkeä.

Hyvät unet jäivät niin ikään vain unelmaksi. Suhteellisen lähellä satamaa sijaitsi nimittäin Kööpenhaminan meluisa vapaakaupunki Christiania.

Taiteilijakehtona tunnetussa Christianiassa on kukoistava ravintolaelämä ja huumaavista aineista varsinkin kannabista käytetään varsin vapaasti.

Huumekauppaa käydään vapaakaupungin Pusher Streetillä häpeämättä.

– Unta ei oikein saanut, kun aina oli joku vähän juhlatuulella. Siinä ympäristössä oli myös vähän sellaisen näköistä jengiä, että minun tavarani varmaan kelpaisi heille.

Juutinrauman sillan juuresta matka jatkuu siis Ruotsiin. Siitä Saario soutaa todennäköisesti Ruotsin rannikkoa pitkin Öölannin ja Gotlannin välistä kohti Viroa.


Sunnuntaiksi on odotettavissa myrskyä, jolloin eteneminen voi olla mahdotonta.

Tulevaisuudelta Saario toivoo hyviä yöunia ja suotuisampaa säätä.

– Toivottavasti tuulet olisivat myötäisiä tästä edes!

Ilta-Sanomat seuraa Jari Saarion soutumaratonia Kööpenhaminasta Helsinkiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos ja kun yhteydet pelaavat, Saario lähettää matkan varrelta myös kuvia ja kertoo tunnelmistaan Ilta-Sanomien lukijoille.

Tiesitkö?

Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä – ainutlaatuinen sekoitus suolaista ja makeaa. Myös Itämeren eliöstö on erikoinen yhdistelmä valtamerten ja makeiden vesien eläin- ja kasvilajeja.

Murtovesielämään sopeutuneiden lajien määrä on pieni, mutta Itämeren ekosysteemi on silti rikas, ja yksittäisiä lajeja saattaa esiintyä hyvin runsaita määriä. Moni laji elää Itämeressä aivan sopeutumiskykynsä äärirajoilla, ja siksi Itämeren eliöt ovat hyvin herkkiä myös ympäristön muutoksille.

Lähde: John Nurmisen Säätiö