Lasse Lehtisen kolumni: Balkanilla ruuti on kuivaa

Julkaistu:

kolumni
Balkanilla valtaväestö ponnistelee jokapäiväisen toimeentulon kanssa, mutta huumekaupalla, ihmiskaupalla ja elinkaupalla tehdään omaisuuksia.
Albanian pääkaupungissa hotellin ravintolaan tulvahti karvas kyynelkaasupilvi. Niin kokit, tarjoilijat kuin asiakkaat yskivät ja pyyhkivät silmiään säikähtäneinä.

Oli ollut tiedossa, että Tiranassa suunniteltiin mielenosoitusta mutta ei arvattu, että meno yltyisi väkivaltaiseksi. Kun väkijoukosta alkoi lentää Molotovin koktaileja kohti hallituspalatsia, poliisi vastasi pampuilla ja kyynelkaasulla.

Mielenosoittajat vaativat pääministerin eroa ja ”eurooppalaista Albaniaa”. Julisteiden mukaan se tarkoittaisi pesäeroa rikollisuuteen ja korruptioon. Pääministeri ilmoitti vielä samana iltana, ettei hänellä ole pienintäkään aikomusta erota.

Balkanilla valtaväestö ponnistelee jokapäiväisen toimeentulon kanssa, mutta huumekaupalla, ihmiskaupalla ja elinkaupalla tehdään omaisuuksia. Rikollisilla on kytkentöjä valtioiden korkeimpiin päättäjiin.

Väkivaltaisuudestaan kuulut Albanian ja Serbian mafiat ovat levittäytyneet ympäri Eurooppaa. Toreilla myydään Keski-Euroopasta varastettuja laatuautoja. ”Matkusta Balkanille, autosi on jo siellä”, Saksassa vitsaillaan.

Jylhät vuoristot synnyttivät vuosisatojen aikana vaikeakulkuisiin laaksoihin sisäsiittoisia klaaneja ja heimoja. Kielet erkanivat toisistaan murteiksi. Karl Marx kutsui seudun väkeä ”etniseksi roskaksi, jota yhdistää vain maustettu ruoka”.

Syntyi toisiaan kyräileviä aseistettuja rosvojoukkoja ja lopulta pieniä valtioita, joita turkkilaiset pyrkivät kaiken aikaa alistamaan. Taistelua vallasta ja markkinoista käydään edelleen myös uskonnollisin verukkein.

Serbialaisen Musta käsi -salaseuran jäsen Gavrilo Princip ampui Sarajevossa vuonna 1914 Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin ja tämän vaimon keskellä kaupunkia. Laukauksen sanotaan sytyttäneen ensimmäisen maailmansodan.

 

Jokaisessa Balkanin valtiossa asuu vähemmistökansa, jonka valtaväestö kokee uhkana.

Kommunistijohtaja Josip Broz Tito, puoliksi kroaatti ja puoliksi sloveeni, piti toisen maailmansodan jälkeen Jugoslavian kasassa uhkailemalla ja lahjomalla osavaltioita. Hänen kuolemansa jälkeen alkoi hajoaminen ja alustettiin uudet keskinäiset kansanmurhat.

Kommunismin kaaduttua Nato kiirehti paaluttamaan vaikutusvaltansa alueella. Piti ehtiä ennen Venäjää, joka on ikiajat tukenut Serbiaa. Naton pommitukset 1999 kirvelevät katkerasti edelleen molempia.

Sodat synnyttivät kansainvaelluksen, kun miljoona ihmistä lähti hakemaan rauhallisempaa elämää. Suomen jalkapallo on ollut yksi hyötyjistä.

Jokaisessa Balkanin valtiossa asuu yksi tai useampi vähemmistökansa, jonka valtaväestö kokee uhkana. Sodasta poikinut itsenäinen Kosovo on märkivä poliittinen haava keskellä Eurooppaa. Se nauttii tiettyä kansainvälistä myötätuntoa, mutta valtiona se on mätä.

Turkin halut vaikuttaa ovat vuosisataiset ja edelleen ilmiselvät. Kiina on aloittanut Balkanilla massiivisen geopoliittisen viettelyn pääomillaan.

Turisti voi tietenkin jättää jännitteet huomiotta. Hänellä on lupa vain nauttia huikaisevista maisemista, paikallisista herkuista, halvoista hinnoista ja lämpimästä vieraanvaraisuudesta, ja palata sitten pohjoiseen lintukotoonsa.

Balkanille jäävät ikivanhat vihanpidot, tuloerot, rikollisuus, rakenteellinen korruptio, sensuuri, huonot koulut ja korkea nuorisotyöttömyys. Ne ovat ruutia, joka vain odottaa kipinää räjähtääkseen taas kerran.

Suomeen asti paukaus tuskin kuuluu silloinkaan, puhumattakaan kyynelkaasun tuulahduksesta.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.