Tällainen oli Bella Forsgrénin, 27, matka etiopialaisesta orpokodista eduskuntaan: ”Tarinani olisi voinut päättyä toisin”

Tällainen oli Bella Forsgrénin, 27, matka etiopialaisesta orpokodista eduskuntaan: ”Tarinani olisi voinut päättyä toisin”

Julkaistu:

Oma adoptiotausta ja opiskelijavaihto Brasiliassa herättivät Bella Forsgrénin yhteiskunnallisesti. Eniten on kuitenkin vaikuttanut lapsuus kahdeksanlapsisessa perheessä, jossa viisi lapsista on adoptoituja.
Bella Forsgrénilla on kotialbumissaan kuva, jossa hän hymyilee orpokodin johtajan sylissä Addis Abebassa Etiopiassa.

Forsgrén adoptoitiin Suomeen kolmevuotiaana.

Hän on varttunut Äänekoskella kahdeksanlapsisessa perheessä. Kolme sisaruksista on adoptoitu Etiopiasta ja kaksi Etelä-Afrikasta.

– Meillä on tosi iso ikähaitari, Bella Forsgrén kertoo.

Vanhin lapsista on 45-vuotias ja nuorin täyttää 18. Kolme vanhinta on Bellan vanhempien biologisia lapsia. Bella on perheen toinen adoptiolapsi.

– Vanhemmat aloittivat nuorina ja ovat hankkineet lapsia tasaiseen tahtiin.

– Veikkaan, että vanhemmillani oli tahtotila, että jossakin joku tarvitsee apua ja he voisivat antaa jollekin kodin.

Ensimmäisistä vuosistaan Etiopiassa hän tietää vähän. Hänelle on kerrottu, että biologinen äiti on kuollut. Siksi hän on päätynyt orpokotiin.

Oma tausta on yksi syy, miksi tuore vihreiden kansanedustaja on kiinnostunut köyhyydestä.

– On hyvinvointivaltion ansiota, että olen saanut koulutuksen ja pystynyt elämään ihmisarvoista elämää.

– Oma tarinani olisi voinut päättyä toisin.


Jo lapsuudenkodissaan Bella Forsgrén oppi, että jos näet vääryyttä, et voi ummistaa silmiäsi sen jälkeen.

Kotona Äänekosken Hietaman kylässä oli aina avoimet ovet – ja on edelleen. Vanhemmat tykkäävät kohdata ihmisiä.

– Muistan, kun mua ärsytti äidin kanssa kauppareissulla, kun sieltä ei päässyt koskaan pois. Äiti saattoi kutsua jonkun tuntemattoman kotiin. Hänelle tuli fiilis, että tuo ihminen tarvitsee seuraa.

– Tänä päivänä arvostan erityisesti tätä piirrettä äidissäni.

Äiti oli kotiäiti. Nykyään hän on myös kristillisten valtuutettu Äänekoskella.

Isä on tehnyt pitkän uran Äänekosken paperitehtaalla teknikkona.

Kotona oli aina paljon ihmisiä, leikkikavereita – ja ääntä. Siitä Bella Forsgrén on kiitollinen.

– Kun muutin pois kotoa, hiljaisuus tuntui aluksi oudolta. Saatoin pitää telkkaria päällä, koska se toi pienen hälyn.

– Nykyään olen sinut hiljaisuuden kanssa, koska elämäni on niin sosiaalista. Olen paljon menossa. On hyvä, että joskus on hiljaisempaa.

Monikulttuurisuus oli aina kotona läsnä. Perheessä on ollut vuosien varrella yli 30 vaihto-oppilasta, osa tosin vain viikonloppuisin. Ajatuksena on ollut tukea heitä uudessa maassa.

– Vanhempieni kielitaito ei ole ollut rikkainta, mutta se ei ole estänyt heitä kohtaamasta ihmisiä.

Perhe on aina tehnyt paljon yhdessä. Syksyllä nostettiin perunaa ja kesällä pyörittiin kesäteatterissa. Isä rakensi lavasteita, veli näytteli ja Bella myi kanttiinissa virvokkeita monena kesänä.

– Olen aina tykännyt jouluista, koska on ollut paljon porukkaa ja on pitänyt etsiä lisää penkkejä.

Vanhemmat opettivat, että kohtele muita ihmisiä niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Kasvatus oli kristillinen. Lapsuudenkodista on jäänyt vahva ajatus, että ystävällisyys kantaa pitkälle.

– Olen aina saanut ruoan pöytään, mutta meillä ei ollut varaa kaikkiin samoihin asioihin kuin kavereiden perheessä.

Se tarkoitti, että pelilaitteet ostettiin vasta alennuksesta. Sekin auttoi, että Bella oli kiinnostunut sellaisista harrastuksista, jalkapallosta ja yleisurheilusta, jotka eivät vaatineet hurjasti rahaa.


Lapsena Bella Forsgrén halusi juristiksi tai suurlähettilääksi. Lähempänä lukioikää häntä alkoi kiinnostaa yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutus ihmisiin.

– Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten hyvinvointi kerääntyy. Kyllähän maailmassa on paljon rahaa, mutta miten se jakautuu ja kenelle.

– Ei ole yhtä syyllistä. On vain historiaa ja myös sattumanvaraisuutta, että mihin satut syntymään.

Lukion jälkeen elämässä seurasi muutaman vuoden etsikkoaika. Bella työskenteli kaupan kassana ja vaatemyyjänä ja mietti, mitä haluaa tehdä.

Sitten hän innostui perinteisestä sosiaalipolitiikasta ja pääsi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan. Forsgrén kertoo olevansa perinteinen yhteiskuntatieteilijä. Hänen mielestään yhteiskunnan rakenteilla on suuri merkitys ihmisten elämään, mutta ihmiset itse tekevät ne rakenteet.

– Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on minulle kaikkein keskeisin kysymys, Forsgrén sanoo.

Hänen mielestään ihmisille tulisi antaa mahdollisuus epäonnistua ja toisaalta myös nousta erilaisista lähtökohdista.

– Hyvinvointivaltio mahdollistaa, että eri lähtökohdista olevat ihmiset pääsevät tavoittelemaan unelmiaan. Meillä menee moneen muuhun maahan nähden paremmin, mutta Suomessa koulutus periytyy vieläkin vahvasti ja kalliit pääsykoekurssit eriarvoistavat entisestään.

– Koko yhteiskunta hyötyy, että me nostamme toinen toisiamme.

Elämä on ollut nelisen vuotta aika haipakkaa. Huhtikuun 17. päivä Bella Forsgrén asteli Arkadianmäelle uutena kansanedustajana. Forsgrénin läpimeno Jyväskylän vaalipiiristä oli monille yllätys. Saman vaalipiirin ehdokas, Vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto, putosi eduskunnasta.

– Tiedostin, etten ollut ennakkosuosikki. Siinä mielessä se oli yllätys itsellenikin.


27-vuotiaaksi Forsgrén on ehtinyt paljon. Yliopistossa hänestä tuli ainejärjestön puheenjohtaja ja ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja. Luottamustehtävät seurasivat toisiaan.

– Kun luen omaa CV:täni, ajattelen että ai, täällä olen ollut, Bella kertoo nauraen.

2017 Bella Forsgrén oli kuntavaaleissa Jyväskylän äänikuningatar 1 279 äänellä.

Opinnot ovat tauolla politiikan vuoksi. Kaupunginhallituksen paikasta hän luopui nyt toukokuussa ajanpuutteen takia.

– Kotitaustani vuoksi olen halunnut olla erilaisissa asioissa mukana ja olla osa yhteisöä, joka antaa takaisin.

Yksi käännekohta oli kuuden kuukauden opiskelijavaihto Brasiliassa. Osa opiskelukavereista oli kotoisin slummeista. Eriarvoisuus vavahdutti.

– Ajattelin, että kun tulen takaisin Suomeen, haluan omalta osaltani tehdä työtä eriarvoistumisen poistamiseksi Suomessa.

Vihreisiin hän liittyi ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen takia.

Kolme vuotta sitten Vihreiden nuorten liittokokouksessa Forsgrén kiinnostui Maria Ohisalon tavasta yhdistää tutkimus, tieteellinen ura ja politiikka.

Ensimmäiset viikot eduskunnassa ovat menneet konkreettisesti uuden oppimiseen. Eduskunta on iso rakennus. Pelkästään oikeiden huoneiden löytäminen vie aikaa, mutta kokeneet kollegat auttavat.

– Eduskuntaan pääsy on unelma, mutta ensisijainen unelma on vaikuttaminen.

Ensiaskeleitaan valtakunnan politiikassa ottava Forsgrén ponnahti suoraan hallitusneuvotteluihin.

– Tiedostan, että olen päässyt moneen paikkaan aika nuorella iällä, mutta kyllä minullakin on ollut epäilyksen hetkiä. Ei elämä mitään yhtenäistä voittokulkua ole ollut, hän sanoo.

Nyt hän on toiseksi nuorin kansanedustaja eduskunnassa.

– Välillä olen pallo hukassa, mutta koen, että pallo hukassa saa myös olla. Se, etten osaa suunnistaa eduskunnassa oikeaan suuntaan, ei kerro osaamistasostani.


Bella Forsgrén sanoo, että tässä ajassa vaaditaan ihmisiltä täydellisyyttä työelämässäkin. Ei enää riitä, että olet yhden alan asiantuntija. Pitäisi osata siitä sivussa todella paljon. Lisäksi elämän pitäisi näyttää sosiaalisessa mediassa täydelliseltä.

– Olen joutunut tekemään paljon töitä, että hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Se ei tarkoita, ettei pitäisi kehittää itseään, vaan sitä että juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Bellalla on toteemipaalutatuointi, jossa on viittauksia Etiopiaan ja Suomeen.

– Se kertoo, kuka olen, mistä tulen ja että hyväksyn itseni tällaisena.


Etiopiassa syntyneenä Bella on joutunut usein vastaamaan kysymykseen, mistä hän on kotoisin. Se ei aina kaikille riitä, että sanoo tulevansa Äänekoskelta.

Seuraa kysymys, mistä olet kotoisin biologisesti.

– Kuva suomalaisuudesta on tosi kapea. Ihmiset eivät kysy ilkeyttään. Ne ovat pinnalla olevia ajatuksia siitä, millainen on suomalainen.

– Sitten on ihmisiä, jotka tietoisesti haluavat osoittaa, etten ole arvokas tai yhtä arvokas kuin he. Se on ihan huutelua ja nimittelyä tietyillä sanoilla.

Bellalla on takaraivossa koko ajan se, että hänen pitää todistaa suomalaisuuttaan.

– On myös ihmetelty, että olen kouluttautunut. Sanon että vielä ainakin uskon suomalaiseen koulutusjärjestelmään.

Vihapuhe on Bella Forsgrénille tuttua. Silloin kun vihapuhetta tulee iso ryöppy, se tuntuu raskaalta.

– Viimeisin asia, minkä antaisin tapahtua on, että muuttaisin omaa toimintaa siksi, että joku puhuu minulle rumasti.

 

Kuva suomalaisuudesta on tosi kapea. Ihmiset eivät kysy ilkeyttään. Ne ovat pinnalla olevia ajatuksia siitä, millainen on suomalainen.

Jyväskylässä on koti. Bellalla on jo ikävä Keski-Suomea. Hän asuu Helsingissä kämppäkaverin kanssa. Jyväskylässäkin odottaa kommuuni.

– Mitä enemmän olen töissä, sitä enemmän haluan olla vapaa-ajalla tärkeiden ihmisteni kanssa.

– Jos saisin päättää, minulla olisi joka sunnuntai hetki, jolloin tekisin ruokaa elämäni tärkeille ihmisille.

Välillä kutkuttaisi seikkailla ja nähdä maailmaa. Hän ei ole vielä käynyt synnyinmaassaan Etiopiassa, mutta matka on ollut suunnitteilla isosiskon kanssa jo pitkään.

– Haluan vierailla orpokodissa, josta olen lähtöisin, jos se on vielä pystyssä. Mutta minulla ei ole sellaista tarvetta, että pitäisi väkisin etsiä joku verisukulainen, mutta jos se on löytyäkseen, niin totta kai.

Virallisesti Bellan nimi on Asha Maria Belaynesh Forsgrén. Toinen nimi Maria on Bellan suomalaisten vanhempien antama.

– Kuulostaa tosi itserakkaalta, jos ne nimet kääntää, Bella sanoo.

Asha on biologisen äidin antama nimi. Se tarkoittaa toivoa.

Belaynesh on orpokodin hoitajan keksimä nimi.

Se tarkoittaa tyttöä yli muiden.


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt