Mika Aaltolan kolumni: Suomen alhainen korruptio on myös turvallisuuskysymys

Julkaistu:

kolumni
Kun juttelen ulkomaisten ystävieni kanssa, he mainitsevat syynä pitää Suomesta ja tulla tänne sen, että asiat sujuvat asianmukaisesti ja sääntöjä noudatetaan.
Ideologinen vastakkainasettelu on tehnyt paluun. Uusnationalismi kiinnostaa eri puolilla maailmaa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt antikorruptioliikehdintä. Erityisesti autokraattisissa maissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, se on keskeinen hallinnon vastavoima. Mutta kaduille on ollut ihmisiä viime päivinä esimerkiksi Romaniassa, Tshekeissä ja Brasiliassa.

Suomessa korruptio on vähäistä. Jokainen tietää, ettei kunnan urakoista saisi päättää saunanlauteilla. Pitää kilpailuttaa lainmukaisesti. Läheistä ystävää tai sukulaista ei saisi valita töihin. Hyvään hallintotapaan kuuluu, ettei edellinen johtaja saa vaikuttaa uuden valintaan. Rahalla ei tulisi voida ostaa poliittista valtaa. Oikeusvaltioperiaatetta noudatetaankin, ainakin 90-prosenttisesti.

Maassamme vallitsevaa lain valtaa ihaillaan muualla. Kun juttelen ulkomaisten ystävieni kanssa, he mainitsevat syynä pitää Suomesta ja tulla tänne sen, että asiat sujuvat asianmukaisesti ja sääntöjä noudatetaan.

Kansainvälisessä korruptioindeksissä Suomi on kärkisijoilla. Transparency International -järjestö julkaisee korruptiotasoa mittavaa indeksiä. Suomi on nyt sijalla kolme 180 maan joukossa. Venäjä on 138., Kiina 87. Yhdysvaltojenkin sijoitus on laskeva. Jos korruptiovastaisuus ideologiana on yleisesti vetovoimainen, Suomella on ulkopoliittinen valttikortti maailmalla.

Korruption vastaiset protestit ovat myös poliittisia. Ne epäsuorasti vastustavat maan tai alueen johtoa. Maan tapaa. Modernisaatiota ja lainkunnioitusta vaaditaan. Vallassa oleva hallinto ja eliitti pelkää tätä liikehdintää, koska sitä on vaikea kitkeä ihmisistä pois. Kyse on psykologisesta tahdosta oikeudenmukaisuuteen.

 

Rahanpesun lonkerot ulottuvat myös Suomeen.

Korruptio on helppo määritellä. Se on vallan ja rahan monopolia yhdistettynä kähmintään ja salamyhkäisyyteen. Ideologiana korruptiovastaisuus on lainmukaisuuden ja vastuullisen politiikan kannattamista. Esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä lukuisat korruptionvastaisen mielenosoitukset painostavat hallintoja ja niiden ”maan tapoja” poliittiseen uudistumiseen ja modernisaatioon. Eliittien on vaikea tukahduttaa mielenosoituksia, koska ne ovat usein spontaaneja reaktioita vastuuttomuuden ylilyönteihin.

Hybridiaikakautena vähäinen korruptio on tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa. Suomeen saattaa kohdistua paineita ja taloudellista hyvää tarjoavia korruptio-operaatioita. Esimerkiksi rahanpesun lonkerot ulottuvat myös Suomeen. Korruptiovastaiseen työhön sijoitetut lisärahat, esimerkiksi finanssivalvonnan parempi resursointi, on myös turvallisuuspolitiikkaa. On tärkeää, ettei Suomeen pääse liialti strategista vaikuttamista, joka synnyttäisi muiden maiden varaan tukeutuvia rahan ja vaikutuksen verkostoja.

Tilanteen hallinta on tärkeää. Esimerkiksi suurten investointien tai energiakaupan kohdalla Suomessa on osattu välttää huonoja seurauksia. Energiakauppa on suurelta osin isojen yritysten hallussa, joissa valtiolla on suuri omistusosuus. Geopoliittisesti sangen järkevää toimintaa. Osingot kartuttavat valtion kirstua.

Vaaroja on monia. Kulissiyritykset ovat yksi ongelma. Rahanpesuverkostojen varassa perustetaan yritys, jonka todellinen toiminta ei vastaa viranomaisille ilmoitettua tarkoitusta. Yritys voi tarjota ”konsulttipalveluja”, raha vaihtaa omistajaa eikä se näytä laittomalta.

Korruption vähäisyys, hyvä hallintotapa sekä tasa-arvoisuus ja -valtaisuus ovat myös osa demokratiamme toimivuutta ja uskottavuutta. Eheä osallistava kansakunta perustuu vastuullisuudelle ja läpinäkyvyydelle. Tämänkaltainen osallistava yhteismielisyys on samalla myös Suomen keskeisimpiä vakauttavia tekijöitä hybridivaikuttamisen aikakaudella.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.