Tshernobylin laskeuma tuli vetenä alas Matin niskaan: ”Ehkä olen Padasjoen radioaktiivisin mies”

Julkaistu:

Padasjokelaisen Matti Jaakkolan elinpiiri jäi Tshernobyl-laskeuman alle. Sienistä, marjoista, riistasta ja kotijärven hauista hän ei ruokapöydässään luopunut.
Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna 1986 padasjokelaisella maanviljelijällä Matti Jaakkolalla oli urakka. Hänen piti istuttaa muutamia tuhansia männyntaimia metsään. Taimia kuivamiselta suojeleva vesisade oli työhön mitä parhain sää. Ja nyt Padasjoen seudulle laskeutui reipas vesisade.

– Selkä märkänä istuttelin taimia maahan. Vettä tuli koko päivän, Jaakkola muistelee.

Maanantaina uutisista tuli pommi. Neuvostoliitossa oli räjähtänyt ydinvoimala. Siitä lähtenyt radioaktiivinen laskeuma oli tullut vetenä alas.

– Tuumasin, että nyt taisi tulla minun kohdalle melkomoinen säteilyannos.

Pian kunnan terveystoimesta otettiin yhteyttä.

– Sieltä haluttiin kysyä, lähtisinkö Säteilyturvakeskuksen seurantaan. Vastasin tietysti myöntävästi.


Seuraavana syksynä Jaakkola meni mitattavaksi Säteilyturvakeskukseen Helsinkiin, kuten tuhannet muut pahimmille laskeuma-alueille Pirkanmaalle, Päijät-Hämeeseen ja Kanta-Hämeeseen jääneet suomalaiset. Niiden lisäksi laskeumapiikin alle jäi Pieksämäen seutu.

– Minusta mitattiin 13 470 becquerlin pitoisuus. Eihän se luku minulle mitään sanonut alkuun.

Alkoi säteily-yksikköjen opiskelu. 13 000 becquereliä oli paljon, mutta ei hälyttävästi. Omalla tavallaan mieltä rauhoitti Säteilyturvakeskuksen asiantuntijoiden tieto, että Lapissa oli ihmisistä mitattu 1960-luvulla Kuolan niemimaalla ilmakehässä tehtyjen ydinkokeiden jäljiltä tuntuvasti korkeampiakin arvoja. Syöpätapauksissa ei kuitenkaan nähty nousuja.

Marjoja, sieniä ja hirvenlihaa ahkerasti käyttävässä Matti Jaakkolassa näkyy sama kehitys kuin ympäröivässä luonnossa.

– Ensimmäisen vuoden jälkeen cesium-pitoisuus laski 13 470:stä 8 333:een Jaakkola näyttää seurantalapustaaan.

Radioaktiiviisen cesiumin puoliintumisaika on 30 vuotta eli sama aika kuin onnettomuudesta on kulunut.

Mittauksia on kertynyt tähän mennessä 23. Säteilystä johtuvia sairauksia hänessä ei ole todettu.

– Enkä ole kuullut, että olisi mitään laskeumasta johtuvia vaivoja olisi kenelläkään padasjokiselle tullut, hän sanoo.

Matti Jaakkola on hiihtoa, metsästystä ja metsässä liikkumista ahkerasti harrastava aktiivikansalainen. Sukutila sattui suurempien voimien oikusta jäämään radioaktiivisen laskeuman alle, mutta Jaakkola ei ole antanut sen häiritä.

– Syön oman tilan tuotteita tietysti ja omasta metsästä poimittuja marjoja joka aamu puuron kanssa. En ole muuttanut ruokatottumuksia onnettomuuden vuoksi.


Eikä Jaakkola pyörittele mikrosievertettejä tai becquerellejä mielessään.

– Ei minua vaivaa tämä Tshernobyl ollenkaan. On hyvä, että olen päässyt tällaiseen tarkkaan seurantaan. Eikä minua pelota se säteily, mitä ehkä olen muita enemmän saanut, hän sanoo.

Tämä voi olla yksi hyvinvoinnin avain. Terveysviranomaisten mukaan Tshernobylin onnettomuuden vakavimmat vaikutukset ovat olleet henkisiä, kuten huolestumista.

Ei ole yllätys, että omista metsistä kerätty ravinto maistuu jatkossakin Matti Jaakkolalle.

– Ehkä olen Padasjoen radioaktiivisin mies. Jos en ykkönen, niin ainakin palkintosijoilla, Jaakkola naurahtaa.

Kohta mustikkametsä on taas kukassa seuraavan kesän satoa varten.


Oliko Suomessa aihetta huoleen?

– Tshernobyl oli vakava onnettomuus, mutta silti sen vaikutus jäi tuntuvaksi vähäisemmäksi kuin 1960-luvun ydinkokeiden, Säteilyturvakeskuksen (STUK) ympäristöstä vastaava johtaja Tarja Ikäheimonen sanoo.

Ikäheimonen oli onnettomuuden sattuessa äitiyslomalla. Töihin palattuaan hän sai seurattavakseen Tshernobylin laskeuman vaikutukset Suomessa.

– Ensimmäisenä onnettomuuden jälkeisenä vuotena radioaktiivisuus näkyi luonnossa selvimmin, sen jälkeen vaikutus väheni selvästi.

Matti Jaakkolan kokemus vastaa Säteilyturvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoa.

Viranomaisten rekisteritutkimuksessa selvitettiin, onko suomalaisten kokonaissyöpien määrä muuttunut Tshernobyl-onnettomuuden jälkeisen säteilyaltistumisen seurauksena. Tutkimuksissa käytiin läpi kaksi miljoonaa suomalaista.

Tutkimuksessa ei saatu viitteitä siitä, että syöpäilmaantuvuus olisi kohonnut Tshernobyl-laskeumasta johtuen onnettomuutta seuranneena vuosikymmenenä tai sen jälkeen.


Tshernobylin onnettomuuden haitallisin radioaktiivinen aine oli cesium-137, jota levisi korkealle nousseiden ilmavirtausten mukana Suomeen. Päästö on yhä mitattavissa Suomessa, mutta sen aiheuttama radioaktiivinen säteilykuorma on olematon.

– Suomalaisten vuosittain saamasta 3,2 mikrosievertin säteilyaltistuksesta Tshernobylin osuus on 0,02 mikrosievertiä eli alle prosentin, Ikäheimonen sanoo.

Luonnon oma taustasäteily ja erityisesti kallioperän radon altistavat suomalaisia säteilylle kymmeniä kertoja enemmän kuin luontoon ja vesiin laskeutunut cesium.

– Suomessa ei voida puhua Tshernobylin tuomasta säteilykuormasta ensinkään, koska se on niin pientä.

Eniten Tshernobylin vaikutukset näkyvät eräissä metsäsienissä, kuten kehäsienessä ja mustavahakkaassa. Niiden sisältämä cesium-137 saattaa paikoitellen ylittää EU:n myytäville elintarvikkeille asettaman 600 bq:n turvarajan.

Silti näitäkin sieniä voi käyttää ravintona, koska niiden tuoma lisä muista lähteistä saamaamme radioaktiiviseen säteilyyn jää vähäiseksi. Metsäsieniä voi syödä vuodessa noin kuusi kiloa, ennen kuin niiden cesiummäärästä alkaa olla haittaa. Keskimäärin sientenystävien vuosikulutus on luokaa kaksi kiloa.

Juttu on julkaistu ensi kertaa 26. huhtikuuta 2016. Tuolloin julkaistiin myös alla olevalla videolla näkyvää historiallista filmimateriaalia Tshernobylin raivaustöistä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt