Tshernobylin ydinonnettomuutta luultiin Suomessa mittausvirheeksi, mutta pian ministeriön käytävillä kuhistiin – Silloiset johtajat kertovat, kuinka tapahtumat etenivät

Tshernobylin ydinonnettomuus on noussut kansainväliseksi keskustelunaiheeksi huippusuositun tv-sarjan myötä.

Tshernobylin onnettomuuden säteily levisi laajalti Suomeen.

6.6.2019 18:15

Tšernobylissä (Tshernobyl), nykyisen Ukrainan alueella, tapahtui ydinvoimalaonnettomuus huhtikuun lopulla vuonna 1986. Onnettomuus on viime aikoina noussut jälleen ajankohtaiseksi HBO:n ennätyssuosion saavuttaneen minisarjan myötä.

Dramatisoitu sarja kertoo onnettomuudesta, sen syistä ja pelastustöistä. Sarjan myötä myös Suomessa on muisteltu onnettomuutta laajalti.

Reaktorionnettomuus tapahtui lauantaiyönä 26. huhtikuuta. Radioaktiivisia aineita levisi usean päivän ajan monen valtion alueelle.

Pohjoismaissa se levisi ilmavirran mukana ensimmäisenä Ruotsiin. Siellä epäiltiin, että Forsmarkin ydinvoimalassa on tapahtunut vuoto.

Suomessa laskeuma huomattiin seuraavana päivänä.

Puolilta päivin Nurmijärven observatoriossa todettiin, että radioaktiivisuutta havainnoivan mittarin lukema ponnahti tappiin. Hälytys kuitenkin kytkettiin pois päältä, sillä sitä epäiltiin laiteviaksi.

– Lämmintä oli lähes parikymmentä astetta. Vanhempi kollega sanoi minulle, ettei mittari ole koskaan ennen näin hyvällä säällä hälyttänyt, observatoriossa tuolloin työskennellyt elektroniikkateknikko Pentti Posio kertoi vuonna 2016 Helsingin Sanomissa.

Oli varsin tavallista, että kevätauringon lämmittämät anturiputket sulattivat lunta ja maasta pääsi purkautumaan radonkaasua. Siitä taas aiheutui usein virhehälytyksiä.

Seuraavana aamuna mittaria tarkasteltiin uudelleen ja siitä vaihdettiin filtteri. Posio kertoi, että ne olivat kauttaaltaan harmaan pölykerroksen peitossa. Filtterin vaihdon jälkeen mittalaite kytkettiin uudelleen päälle, mutta lukemat olivat silti valtavat.

– Mittari meni taas hetkessä tappiin. Säteily oli niin voimakasta. Käsitimme, että kyse oli jostain muusta kuin laitteistoviasta, Posio kertoi HS:lle.

Virkamieslakko hidasti

Sama havainto tehtiin myös Puolustusvoimien mittausasemalla Kajaanissa, mutta tieto liikkui viiveellä. Iso hidaste oli käynnissä oleva virkamieslakko.

Säteilyturvakeskuksen STUKin entinen johtaja Tarja Ikäheimonen kertoo, myös että silloinen teknologia vaikeutti tiedon kulkua. Tieto liikkui lähinnä puhelimitse ja postitse.

– Virkamieslakko vaikeutti asiaa, mutta tiedon kulku oli ylipäätään erilaista. Siihen aikaan ei ollut mitään digitaalisia systeemejä. Mittausasemilta ilmoitettiin meille ”säteilynaksuja” jotka käännettiin täällä oikeiksi arvoiksi. Monesti tieto kulki postin välityksellä.

Janne Koivukoski työskenteli onnettomuuden aikaan sisäministeriön valmiuspäällikkönä ja vastasi Suomen säteilyvalvonnasta. Kun hälyttäviä mittaustuloksia tuli useammalta asemalta, sisäministeriön pelastusosaston käytävillä ryhdyttiin arvuuttelemaan mistä on kyse.

– Ruotsista vakuutettiin, ettei heillä ole vuotoa. Eräs kollegani esitti kysymyksen, että kuule Janne, voisiko se tulla hirvittävän kaukaa, vaikka tuhannen kilometrin päästä. Minä, säteilyfyysikko koulutukseltani, sanoin, että en usko.

Tuolloin 28-vuotias Koivukoski asui Lohjalla. Työpäivän jälkeen kotiin ajaessaan hän kuuli radiosta Yleisradion uutiset, jossa Tshernobylin onnettomuudesta kerrottiin ensimmäistä kertaa länsimaissa.

– Kaikkialla väitetään, että ruotsalaiset informoivat ensin, mutta tosiasiassa Suomen Yleisradio kertoi uutisen ensin.

Koivukoski kertoo, että mittaustietoja ryhdyttiin keräämään tihennetysti jo maanantaina, mutta tiistaina käynnistyivät väestönsuojelutoimet. Säteilyarvot olivat todella matalia, joten kriisitunnelmaa ei varsinaisesti ollut.

Korkein Suomessa mitattu annosnopeus oli viisi mikrosieverttiä tunnissa, joka vastaa matkustajalentokoneessa matkalentokorkeudessa vallitsevaa säteilytasoa. Suurimmillaan radioaktiivisten aineiden pitoisuudet olivat Suomessa 28.4. illalla, mutta parin päivän päästä ilma oli jo lähes täysin puhdas.

Tshernobylin ydinvoimala siintää horisontissa. Nykyään sen päälle on rakennettu uusi suojakuori. Kuva vuodelta 2006.

– Oli virkamieslakko, niin ihmisiä määrättiin töihin. Sammutettuja tietokoneita käynnistettiin. Valtion virastojen puhelinkeskukset olivat lakossa, joten yhteydenpito oli vähän hankalampaa, kun piti muistaa suorat numerot.

Tarja Ikäheimonen työskenteli onnettomuuden aikaan Säteilyturvakeskuksen tutkijana, mutta sattui olemaan juuri äitiyslomalla. Lomasta huolimatta hän osallistui onnettomuuden selvitystyöhön.

– Istuin lapseni kanssa hiekkalaatikolla, mutta toimin sieltä käsin takapiruna. Soittelimme ja neuvottelimme, kävimme läpi sitä, millaisia nuklideja havainnoista löytyi.

Pian viranomaiset antoivat väestölle suosituksia säteilyltä suojautumiseksi. Yksi niistä oli se, että lasten hiekkalaatikot piti peittää ja hiekka vaihtaa.

Sadevettä ei saanut käyttää ruoanlaittoon eikä antaa eläimille. Lehmät ja muu karja käskettiin sisälle. Sienten ja marjojen keräämistä kehotettiin välttämään, samoin riistan ja järvikalojen syömistä.

Myöhemmin osoittautui, että ohjeet olivat varsin päteviä.

– Silloisista suosituksista on tullut yleispäteviä suosituksia laskeumatilannetta varten. Nyt tiedetään, kuinka ihmisten ja eläinten saamia säteilyannoksia pystytään pienentämään tehokkaasti, Ikäheimonen kertoo.

Laskeuma näkyy edelleen

Ikäheimosen mukaan Suomessa elää sitkeästi myytti, että tietoja säteilystä olisi pimitetty. Se ei pidä paikkansa, hän sanoo.

– Stuk kirjasi tarkasti ylös milloin tiedot tulivat. Ne kerrottiin sitä mukaan kun niitä saatiin. On kurjaa, että ihan tällaista huuhaata liikkuu. Järjestimme lehdistötilaisuuden, mutta meitä ei otettu täysin tosissaan. Lehdistö ei välttämättä edes ottanut lähettämäämme tiedotetta vastaan.

Muutama vuosi sitten lehdistössä esitettiin sisäministeriössä palvelleen entinen siviilipalvelusmiehen väite, jonka mukaan hänen esimiehensä määräsivät hänet jättämään säteilyn seurantakartoista pois tietyn rajan ylittävät arvot. Sekä Ikäheimonen että Koivukoski tyrmäävät väitteen.

Ikäheimonen kertoo, että karttoja ei edes piirretty sisäministeriössä, vaan Säteilyturvakeskuksessa keskuksen omien tietojen perusteella.

Stukin nykyinen ylitarkastaja Jani Turunen esitteli ulkoisen säteilyn valvontaverkon mittausasemaa Säteilyturvakeskuksen katolla elokuussa 2016.

STUKin, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttama laskeuma ei ole havaittavasti lisännyt syöpien määrää Suomessa.

Laskeuma kuitenkin lisää vielä nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta, mutta määrä on vain sadasosa vuosittaisesta keskimääräisestä 3,2 millisievertin annoksestamme.

Janne Koivukoski ja Tarja Ikäheimonen eivät ole vielä nähneet HBO:n onnettomuudesta kertovaa hittisarjaa, mutta he muistuttavat yhdestä asiasta.

– Täytyy muistaa, ettei se ole dokumentti, eivätkä kaikki siinä sanotut asiat pidä ihan paikkaansa.

Päivitetty jutun kuvatekstiä 7.6. Ylitarkastaja Jani Turunen esittelee ulkoisen säteilyn valvontaverkon mittausasemaa Säteilyturvakeskuksen katolla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?