Kommentti: Antti Rinteen suuri vaara on yhä oma suu – sekavat puheet olivat jo pilata vaalit

Julkaistu:

KOMMENTTI
Lintu vai kala? Ihan pihalla vai asian ytimessä? Kuka Antti Rinne on?, kysyy erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Antti Rinne. 56-vuotias juristi. Mäntsälästä. Mitä käyttöä? Kokeillaan Suomen pääministeriksi. Verrataan edelliseen malliin.

Ennen Juha Sipilän pääministeriyttä, sen aikana ja ihan kohta sen jälkeen, toisteltiin ja toistellaan, että hän on toimitusjohtaja. Kyllästymiseen asti. Tiedetään. Mutta Sipilä on Toimitusjohtaja. Hän rakastaa tehdä tarjouksia, joista vastapuolen ei pitäisi voida kieltäytyä. Politiikassa moni kuitenkin kieltäytyi.

Rinne on ay-mies. Hän neuvottelee ja neuvottelee, kunnes vastapuoli on vatkattua taikinaa. Rinne heittää täkyjä sekaan ja tekee yllättäviä vetoja. Yllättävä veto oli ohittaa kokoomus hallitusneuvotteluissa ja vetäistä keskusta suoraan mukaan. Täky oli heittää keskustalle maakunnat, heti kun vähän takkuili. Koukkuun tarttui.

Sipilän suurena etuna nähtiin aluksi, että hän tuli politiikan ulkopuolelta. On paha sanoa, voiko demaria ay-johtajaa sanoa politiikan ulkopuolelta tulleeksi. Mutta ei Rinne eduskunnassakaan istunut ennen kuin nousi Sdp:n puheenjohtajaksi.

Sipilä tuli keskustan pelastajaksi vaalitappion jälkeen ja vei puolueen vaalivoittoon vuonna 2015. Rinne tuli Sdp:n johtoon taistellen ja voittaen Jutta Urpilaisen. Hänen ensimmäinen eduskuntavaalinsa puheenjohtajana vuonna 2015, Sipilän vuonna, ei ollut menestys. Nyt ykköspaikka tuli pienimmällä mahdollisella voitolla.

Sipilä oli omalla tavallaan hyvin ideologinen mies, yhden sortin markkinauskossa. Ei ole paha, jos uskoo, että jokin olisi muillekin hyväksi. Sipilän oppi toimi taloudessa, mutta oli politiikassa katastrofi.

 

Politiikassa Rinteen kaltaisella ihmisellä olisi vaikeaa. On Antti Rinteellä ollutkin.

Rinteessä on uudesti löytynyttä ideologista intoa. Hän sekoittaa ilmeisen tosissaan pölyttyneeseen demariaatteeseen äijäfeminismiään ja ilmastohuolta. Välillä cocktail ei oikein maistu. Se maistui pahalta, kun Rinne sekoili sanoissaan vaalitenteissä. Saatiin kieleen ”lihavero” ja maalla alettiin pelätä polttomoottorikieltoa. Ei mennyt putkeen. Uskoon tulleen into vaihtuu usein epävarmuuden hetkiin.

Talous: Syteen tai saveen

Rinteellä on talouspolitiikka. Se on erilaista kuin talouspolitiikka, jota aika pitkään on harjoitettu. Ainakin sanoissa. Osa talousviisaista uskoo, että huonosti käy. Rinne puhuu talouskasvusta optimistisemmin kuin ennusteiden perusteella aihetta olisi. Hän haluaa käyttää rahaa hyviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin, ei tehdä välttämättömiä kipeitä leikkauksia. Kumpi on viisasta?

Vuonna 2015 Rinne hävisi vaalit, koska juuri ennen niitä talouskeskustelu kääntyi lamakeskusteluksi, jonka retoriikkaan hän ei ollut varautunut ja alkoi sekoilemaan. Niin Antti Rinnettä. Nyt hän on opetellut pitämään taloudesta lausutusta kiinni säikähdyksistä huolimatta. Syteen tai saveen.

Rinteen odotetaan kaatuvan talouspolitiikkansa jos johonkin. Mutta jos seuraava lama on kansainvälinen ja seurausta Trumpin toimista, Rinne voi sanoa, että niitä ei voi ennustaa, eikä tietysti voikaan. Sitten voidaan muuttaa hallitusohjelmaan kirjattuja hyviä aikeita ja vaikka ottaa kokoomuskin hallitukseen, jos oikein katastrofiksi menee, niin kuin tietysti voikin mennä.

 

Rinteen heikko kohta sijaitsee hänen nenänsä ja leukansa puolivälissä: suu.

Keskusta on takinkääntönsä jälkeen sidottu hallitukseen. Jos se sieltä heti tekisi lähtöä, puolueen politiikka näyttäisi niin sekavalta, että äänestäjät eivät kiittäisi. Sitten jos keskustan kannatus hallituskauden aikana joka tapauksessa tippuu kymmenen prosentin tienoille on tietenkin eri juttu.

Vihreät ja vasemmistoliitto tietävät, että niiden tavoitteiden kannalta suotuisampaa hallitusta ei tule, joten ne tuosta vain lähtisivät. Vaikka kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille suunniteltaisiin jalkapannan lisäksi keltaista tähteä rintaan. Rkp ei päässyt Sipilän porvarihallitukseen ja on sen järkytyksen jälkeen kiltti hauva.

Rinteen kortit eivät ole mahdottoman huonot, jos hän osaisi niillä viimein pelata.

Politiikka ottaa yhä koville

Rinteen heikko kohta sijaitsee hänen nenänsä ja leukansa puolivälissä: suu. Kun Rinne innostuu tai hermostuu, hän puhuu ajattelematta. No, tunnemme kaikki tuollaisia ihmisiä. Se ei ole tyhmyyden merkki. Mutta politiikassa heillä olisi vaikeaa. Niin on Antti Rinteelläkin ollut.

Työmarkkinoiden kovat tappelut käydään kabineteissa. Osapuolet tuntevat toisensa ja asiat. Ei ole niin tarkkaa, kuinka sanoo, koska päätökset kirjataan viimeistä pilkkua myöten. Poliitikoksi Rinne on joutunut opettelemaan vasta varttuneessa keski-iässä, kun ihmisellä on jo piintyneet maneerinsa. Se ei aina ole mennyt hyvin.

Ennen vaaleja demarit laativat Raamatun paksuisia ohjelmia, joita Rinne ei opetellut ulkoa. Olisi pitänyt, poliitikon olisi pitänyt. Kun sanat sekoavat, aina on paikalla vähintään kännykkä, johon se tallentuu. Sitten tallenne lähtee leviämään. Ei riitä, että hoitelee vanhat media. Kovat on ajat. Poliitikoilla.

Käyttöohje Antti Rinteelle: Älä paineista liikaa. Älä haasta hanakasti. Älä tivaa vaikeita äkkiä. Silloin se lakkaa toimimasta. Luotettava suorittaja valvotuissa kabinettioloissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt