Kotialbumista paljastuivat harvinaiset sotakuvat – prinssi Kustaa Aadolfille näytettiin Suomessa sodan monet kasvot

Kotialbumista paljastuivat harvinaiset sotakuvat – prinssi Kustaa Aadolfille näytettiin Suomessa sodan monet kasvot

Julkaistu:

Syksyllä 1941 Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf tuli Suomeen katsomaan sotaa. Valokuvat Ruotsin nykyisen kuninkaan isästä univormussa hautautuivat vuosikymmeniksi albumiin.
Rakennuksen pihalle Sortavalassa oli koottu rykelmä Stalinin ja Leninin patsaita. Kaupunki oli taas suomalaisten hallussa, ja Neuvostoliiton symbolit oli kaadettu. Vieressä seisoi venäläinen sotavanki. Oli kirkas lokakuun päivä 1941.


Ympärillä asteli ryhmä suomalaisia ja ruotsalaisia upseereita. Sotaa oli tullut katsomaan harvinainen vieras: Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf. Hän oli itsekin upseeri, mutta hän oli myös perimysjärjestyksessä seuraava kuningas.


Kustaa Aadolf oli myös nykyisen kuninkaan Kaarle XVI Kustaan isä. Tästä ei tosin ollut vielä tietoa aurinkoisena syyspäivänä, kun upseeriseurueelle tarjoiltiin ”nähtävyyksien” jälkeen ulkoilmassa korviketta ja virvokkeita.


Upseereiden Karjalan-matkasta löytyy kuvia, jotka ovat tunnelmaltaan erilaisia kuin armeijan valokuvaajan ottamat viralliset TK-kuvat. Niissä on jotenkin tavallista välittömämpi tunnelma. Niissä on jopa tiettyä kotikutoisuutta.


Välillä syödään voileipiä karjalaistalon pihalla, välillä ollaan etulinjassa Lotinapellossa, välillä näkyy luostareita ja ammuttuja tehtaita. Välillä Simo Häyhän talvisodan taistelumaastoja Kollaalla. Sotavankeja ja kaatuneita.

Ainutlaatuinen kuvakokoelma on liimattu harmaanruskeille pahviarkeille. Albumi kuului helsinkiläiselle lotalle Göta Linnea Heleniukselle (1910–1985). Itse asiassa Göta poseeraa myös parissa albumin kuvassa yhdessä toisen lotan, Marie-Louise Molanderin kanssa. He huolehtivat prinssin ja hänen seurueensa muonituksesta pariviikkoisella matkalla.


Reissusta voisi olla vaikka mitä kiinnostavaa kertomista, mutta Göta ei ole niistä enää puhumassa. Tarkempaa tietoa ei ole myöskään Götan Henrik-pojan puolisolla Tehilla Liukkosella, joka vinkkasi Ilta-Sanomille vanhasta kotialbumista.

– Göta asui ennen sotaa Helsingin Puotilassa ja oli liittynyt siellä lottiin. Hän oli kielitaitoinen ja urheilullinen nainen, joka harrasti erityisesti suunnistusta, Liukkonen kertoo.

Göta Heleniuksen äidinkieli oli ruotsi. Muuten ei ole tiedossa, miten hän päätyi prinssin seurueen mukaan. Ainakin hän oli ollut pitkään lottatoiminnassa mukana. Hänen miehensä Harry Helenius, siviiliammatiltaan kielten lehtori, palveli samaan aikaan Päämajassa toimistotehtävissä. Talvisodassa Harry (1908–1987) oli palvellut salakirjoitusupseerina.

Mysteeriksi Liukkoselle on jäänyt myös se, kuka albumin kuvat lopulta otti. Kameroita seurueella kyllä oli prinssiä myöten, hän tiettävästi kuvasi innokkaasti näkymiä Karjalan rintamalla.

Matka kesti syys–lokakuun vaihteessa pari viikkoa. Reissu alkoi Mannerheimin tapaamisella Mikkelissä ja jatkui Sortavalaan, Äänislinnaan, Viipuriin, Kannakselle ja Hankoon.

Mukana olleen TK-toimittajan juttuja julkaistiin eri lehdissä, sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjoittajan mukaan prinssi tutki tarkasti tuhottuja venäläispanssareita Kollaanjoella ja tuhottuja Mannerheim-linjan bunkkereita Summassa. Kyseessä on saattanut olla jopa omakohtaista kiinnostusta, sillä Kustaa Aadolf oli kouluttautunut upseeriksi. Toisen maailmansodan aikana hän palveli esikuntatehtävissä Ruotsissa.


Hangon rintamalla prinssi tapasi myös ruotsalaisten vapaaehtoispataljoonaa. Heitä oli tullut vähemmän kuin talvisotaan, mutta muutama komppania taisteli vielä kesän 1944 ratkaisutaisteluissakin.

Göta Heleniuksen lottakomennus jatkui lokakuussa Jäämeren rannalla ja jälleen kansainvälisissä merkeissä. Hänet komennettiin Liinahamariin päämuonittajaksi Luftwaffen tukikohtaan.

”Kello 09.00 lähdin prinssin ja hänen seurueensa kanssa maastoon. Ajoimme Karhun komentopaikan kautta Syvärin rannalle niin sanotulle Mannerheimin kukkulalle, josta kiikaroimme joen toisella puolella olevaa Lotinanpeltoa, minne ammuttiin joitakin keskityksiä. Vihollinen vastasi tykistöllään, joten prinssikin sai kerran olla tulessa. Von Stedingk olikin huomauttanut Stewenille, että tapaus oli historiallinen, koska kukaan Ruotsin kuningashuoneen jäsen ei liene ollut puolentoistasataan vuoteen vihollistulessa.”


Kenraalimajuri Paavo Talvela kirjoitti muistiin 28. syyskuuta 1941 prinssi Gustaf Adolfin vierailusta rintamalla Karjalassa (Sotilaan elämä, muistelmat II). Ohjelmaan kuului tykistötulen lisäksi esikuntaan ja raskaan patterin tuliasemiin tutustumista. Prinssi kävi katsomassa myös luostaria Aunuksen kaupungissa.

Syötiin päivällistä, ja Talvela piti puheen, jossa hän kertoo korostaneensa Suomen uhrauksia ja että niistä saataisiin nyt korvaus.

Emeritusprofessori Ohto Manninen arvelee IS:lle, että prinssin vierailussa oli kyse myötätunnon osoittamisesta Suomelle. Kyse ei ehkä ollut kuitenkaan pelkästä kohteliaisuuskäynnistä. Toimittaja Per Svenssonin kirjoittaman elämäkerran (Han som aldrig fick bli kung, 2006) mukaan prinssi olisi talvisodan aikaan halunnut vapaaehtoiseksi. Kuningas Kustaa V ei antanut lupaa vaan halusi pitää Ruotsin irti sodasta.

Myös Ohto Mannisen näkemyksen mukaan Gustaf Adolf oli Suomen-mielinen.

Sympatia ei maksa mitään. Sitä prinssikin tarjoili Talvelalle esikunnassa.

”Prinssi vastasi puheeseen kohteliaisuuksilla armeijakuntaamme kohtaan sekä vakuuttaen, että Ruotsi tekee voitavansa Suomen auttamiseksi ja onnittelee Suomea sen saavutuksista.”

Prinssi Kustaa Aadolf

Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf (Gustaf Adolf) syntyi vuonna 1906 ja kuoli vuonna 1947.

Nykyisen kuninkaan Kaarle XVI Kustaan isä.

Kuoli lento-onnettomuudessa Kööpenhaminassa ollessaan palaamassa metsästysmatkalta.

Kustaa Aadolfin suhteet natsi-Saksaan ovat herättäneet kiistelyä sodan jälkeen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt