Helsingin museojohtaja vaatii: Kiekkofanien suosima Havis Amandan patsas pitää aidata

Julkaistu:

111-vuotiaan Mantan hauraita kohtia ovat kaula ja käsivarret.
Museoala on seurannut kauhun sekaisin tuntein jääkiekon maailmanmestaruuden juhlintaa Helsingissä. Kiekkokullan varmistuttua juhlijat ryntäsivät kauppatorille Havis Amandan suihkulähteelle.

Juhlijat kylpivät lähteessä ja kiipeilivät Manta-patsaalla.

– Ihanaa, että ihmiset osoittavat riemua ja käyttävät veistoksia. Toivoisin, että riemua ja iloa voisi harjoittaa altaan äärelle. Ei tarvitsisi mennä Mantaa halaamaan, Helsingin taidemuseo Hamin johtaja Maija Tanninen-Mattila sanoo.

Manta on 111 vuotta vanha, pronssista valettu veistos.

Patsas on vanha ja hauras.


Tanninen-Mattila sanoo, ettei ulkopuolinen tule ajatelleeksi, että patsas on ontto sisältä. Mantan runko on ohut.

Veistoksen patina on hauras, museonjohtaja muistuttaa. Patsaaseen tulee helposti lommoja ja naarmuja.

– Jos Mantaa rajusti halataan, se voi vääntyä.

Pinta on senttien paksuinen.

– Jossain kohdissa patsas voi olla jo hauras. Esimerkiksi saumakohdissa patsas voi halkeilla.

Erityisen herkkiä kohtia Mantassa ovat kaula ja käsivarret. Altaassa nousevissa kaloissa on myös ohuita kohtia. Ne voivat helposti vaurioitua kovan paineen alla.

Kiipeilyjen lisäksi harmia aiheuttavat roskat, joita juhlijat jättävät suihkualtaaseen.

– Roskat tukkivat vesiputkia. Putket ja suihkulähteen mekanismi on vanha. Koko suihkulähde on kaltevassa asennossa.

Kultajuhlien jälkeisenä päivänä puutarhaosasto oli putsaamassa allasta ja patsasta.

Suihkulähteessä oli Tanninen-Mattilan mukaan kaikenlaista roskaa. Mantan kyljessä oli teipattuja lappuja.

Manta on museonjohtajan mukaan ollut aina sellainen, että sen luona kastaudutaan voitonriemun myrskyssä.

– Tällainen spontaani riemu, että sen luokse rynnätään isolla joukolla. Se on jo aivan eri asia. En muista, olisiko näin tapahtunut edellisellä kerralla.

Toistaiseksi Manta on säästynyt pahimmilta kolhuilta. Riski vaurioille on, kun ihmiset menevät hurjalla ryntäyksellä Mantan luo.

– Pitää miettiä tulevia mahdollisia tapahtua niin, että siinä olisi jonkinlainen aita, joka estäisi kylpemisen ja kiipeilyn, Tanninen-Mattila ehdottaa.

Tanninen-Mattila sanoo, että Manta on ainutlaatuinen taideteos, jonka arvoa ei voida laskea rahassa.

Manta on merellisen Helsingin symboli.

– On yksi Manta. Se on ollut siinä ja elänyt Helsingin historiaa. Se on mittaamattoman arvokas.

Mantalla on tunnearvoa. Museonjohtaja muistuttaa, että tunnearvon takia ihmiset juuri menevät Mantan äärelle.

– Se onkin ristiriitainen tilanne. Rakkaus purkautuu liian rajulla tavalla.



Helsingissä on paljon arvokkaita patsaita.

Tanninen-Mattilan mukaan patsaita käytetään eri tavoin. Runebergin patsaan äärellä lauletaan, Lönnrothin patsaalla vietetään Kalevala-päivää.

– Että vietetään näin rajusti, ei tule mieleen muuta veistosta. Ei Paavo Nurmikaan ole sellainen, että se herättäisi tällaisia tunteita.

Tanninen-Mattila miettii Havis Amandan syntyhistoriaa. Taiteilija Ville Vallgren oli nautiskelija ja iloinen ihminen. Hän osasi juhlia.

– Välittääkö tämä veistos sitten sellaisia tunteita? Ja vähän liiankin voimakkaasti, Tanninen-Mattila pohtii.

Lakittaminen on kuulunut Mantan perinteisiin.

Lakitukseen on museonjohtajan mukaan olemassa tiukat ohjeet. Virallista lupaa on haettava Helsingin taidemuseosta. Taidemuseo edellyttää, että lakitus tapahtuu nosturin avustuksella.

– Sen päällä ei kiipeillä silloinkaan.

Järjestelmä on museonjohtajan toiminut hyvin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt