Myytit ja totuus EU:sta: saiko ilmapalloja puhaltaa ja voiko käyrää kurkkua syödä?

IS perkasi, mitkä yleisesti tunnetut väitteet EU:sta ovat totta ja mitkä myyttejä.

26.5.2019 7:20

EU-vaalit pidetään sunnuntaina. Mielipiteitä jakavasta unionista puhuttaessa esiin nousevat helposti muutkin kuin asiakysymykset. Kahvipöytäkeskustelujen vakioaiheina ovat pysyneet direktiivit – etenkin ne, joissa kielletään jotain.

Puoli vuosikymmentä sitten levisi uutisia, joiden mukaan ilmapallojen puhaltamista ei enää sallittaisi lapsille. Ikuisuusaihe käyristä kurkuista nousi otsikoihin jälleen alkuviikosta, vaikka muinainen ”kurkkudirektiivi” on paitsi vuosikymmeniä vanha, myös lukuisia kertoja silputtu.

– Kurkku on varmaan legendaarisin Suomessa kiertänyt EU-järjettömyys, väitöskirjatutkija Hannu-Pekka Ikäheimo sanoo.

Hän tutkii väitöskirjassaan EU-julkisuuden ja demokratian välistä suhdetta.

Jo kaukaisella 1990-luvulla saattoi törmätä otsikkoon, jossa julistettiin EU:n kieltävän käyrät kurkut. Aiheeseen palattiin tämän tästä, ja keväällä 2009 ihmeteltiin, miksi EU aikoo lätkäistä niille kakkoslaatumerkinnän.

Syy oli yksinkertainen: vihannesten ja hedelmien kauppaa säätelevät, yli puoli vuosisataa vanhat luokitukset. Unionikaan ei ollut aikeissa kieltää käyrien kurkkujen myyntiä. Tarkoitus oli ainoastaan saada ne pakatuksi erilleen, jotta ravintoketjun kummassakin päässä oltaisiin tietoisia siitä, onko tarjolla vänkyrää vai suoraa.

Mikä kurkussa jaksaa puhuttaa vuodesta toiseen?

– Byrokratian vastaisuus on ihmisissä ikiaikaiainen ominaisuus, Ikäheimo miettii ja ottaa esimerkiksi ”suuren kaalihuijauksen”.

– Siinä tausta on se, että kaalinsimenen määrittelyyn meni hallinnolta melkein 27 000 merkkiä.

Kyseessä on Yhdysvalloissa vuosikymmenet kiertänyt huhu, jonka mukaan jokin ”byrokraattinen taho” on antanut 26 911 sanan mittaisen yksinomaan kaalia koskevan määräyksen.

Ilmapallo on helppo puhkaista, mutta sitä koskevaa EU-huhua ei niin vain alas ammutakaan. Vuonna 2011 kohistiin, että EU aikoo kieltää ilmapallojen puhaltamisen lapsilta.

– Ilmapallokohussa oli taustalla EU:n leludirektiivin uusiminen. Esimerkiksi Kiinasta tulevia vaarallisia leluja — joissa saattaa olla myrkyllisiä aineita — varten haluttiin luoda standardit, joiden ehdoilla EU:n sisämarkkinoilla pystytään leluja myymään, Ikäheimo sanoo.

– Tällainen periaate oli varmaan monelle kansalaisellekin täysin hyväksyttävä.

– Kävi kuitenkin niin, että kun direktiiveihin mahtuu paljon yksityiskohtia, meni eräs brittilehti tekemään jutun siitä, että EU aikoo kieltää ilmapallojen puhaltamisen alle 8-vuotiailta lapsilta.

Hän muistuttaa, että ison lakipaketin alla ei missään vaiheessa lukenut mitään tällaista.

– Kyse oli pakkausmerkinnästä, jonka mukaan alle 8-vuotiaiden pitäisi puhaltaa ilmapalloja vain aikuisen valvonnassa. Oli vain vaatimus siitä, että pitää laittaa varoitustarrat, jos ilmapalloihin liittyy esimerkiksi tukehtumisvaara, Ikäheimo sanoo.

– Siinähän ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Varoitustarroja on ollut leluissa iät ajat meilläkin.

Ikäheimon mielestä direktiiveihin liittyvät EU-myytit johtuvat osittain siitä, että EU:n koneisto on hankalasti haltuun otettavissa.

– Instituutioiden välinen valtasuhde ei ole niin selkeä kuin esimerkiksi yksittäisessä jäsenmaassa kuten Suomessa, jossa on hallitus ja oppositio.

Kaiken lainsäädännön takana on komissio, ja sitten tulee parlamentti sekä jäsenvaltioiden Eurooppa-neuvosto. Se on monimutkainen koneisto.

– Myytit ehkä vahvistavat sellaista uskoa, että jossain on mystinen todellisuudesta vieraantunut vallankäyttäjä – harmaat byrokraatit – jotka yrittävät vain tehdä kaikista asioista mahdollisimman hankalia, hän naurahtaa.

Maaliskuussa 2014 uutisoitiin uunikintaiden ja tiskihanskojen joutuneen ”EU:n syyniin”. Komissio katsoi, että niitä koskevia materiaalivaatimuksia olisi paikallaan tiukentaa. Kuten ilmapallojen ja kauppavihannestenkin kohdalla, kyse oli laajemmasta kokonaisuudesta.

– Siinäkin oli henkilösuojaindirektiivin laajentamisesta kyse, jossa se uunikinnas oli yksi niistä monista suojavarusteista., mihin tämä uusi paloturvallisuussäännös osui, Ikäheimo sanoo.

– Oli kyse laajemmasta asiasta, josta vain uunikinnas päätyi otsikoihin.

Ikäheimo tarkentaa, että EU:sta ei käytännössä koskaan tule yksittäistä elementtiä – kuten uunikintaita tai torkkupeittoja – koskevaa säännöstä.

– Siellä on aina joku laajempi konteksti. Nyrkkisääntönä voisin sanoa, että jutut, jotka kuulostavat täysin järjettömiltä, ovat harvoin totta. Vaikka ne koskisivat EU:ta.

Kohta ollaan jo 2020-luvulla, ja nykymuotoisen EU:n synnystä Maastrichtin sopimuksen myötä tulee kuluneeksi 23 vuotta. Siitä huolimatta puheet hehkulamppusalaliitosta, kurkuista, torkkupeittokiellosta ja lapsilta kielletyistä ilmapalloista jatkuvat.

– Tämä ilmapallomyyttikin elää ja voi hyvin. Suhtaudun aika kriittisesti siihen, että saadaanko niitä myyttejä koskaan kunnolla ammuttua alas. Että tavoittavatko ne ikinä sitä väestöä, joka haluaa uskoa, että EU tuottaa tällaista järjetöntä pieniin asioihin takertuvaa lainsäädäntöä, Ikäheimo miettii.

– En ole sillä kannalla, etteikö EU-koneisto myös tuottaisi täysin järjettömiä lainsäädäntöehdotuksia. Se vain ehkä minua häiritsee, että kaikkein laajimmalle ovat levinneet juuri sellaiset huhut joissa ei ole mitään faktapohjaa.

Pitäisikö perustaa eurooppalainen vastine suositulle Myytinmurtajat-televisiosarjalle, jossa ammuttaisiin alas EU-myyttejä humoristin keinoin?

– Ei se välttämättä huono idea olisi, Ikäheimo nauraa.

– En tosin tiedä tavoittaisiko se juuri niitä henkilöitä, joita sen ehkä tulisi tavoittaa.

  • Oheisella videolla kerrotaan, millainen on Euroopan parlamentti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?