Eikö isoisä koskaan puhunut sodasta? Näin kaivat esille yksityiskohtaisia tietoja kenen tahansa ajasta rintamalla

Julkaistu:

Kantakortista saa eniten irti, kun sitä käyttää sotapäiväkirjojen etsimiseen.
Jatkosota on juuttunut asemasodaksi.

Tammikuussa 1942 linnoituspataljoona 10. kolmas komppania saa oletettavasti ilahduttavan tiedon. Vanhimmat ikäluokat, 1897–1901 syntyneet, kotiutetaan. Asemasodan vuoksi kaikilta rintamilta kotiutettiin yhteensä 105 000 vanhimpien ikäluokkien sotilasta.

Saman kuun viimeisenä päivänä Valde Samuel Harju (s. 1901), minun isoäitini isä, ylennetään alikersantiksi ja hän lähtee takaisin kotiin Jalasjärvelle.

– Kotiutettavat miehet lähtivät hevosilla Kuusirantaan. Seuraavat 20 miestä lähtivät matkalle..., lukee komppanian sotapäiväkirjassa 31.1.1942. Lausetta seuraa lista kotiutettavista miehistä.

Myös isoisäni isä Toivo Kuusijoensuu (s. 1908) kotiutettiin ilmeisesti ikänsä takia jatkosodan aikana, alkuvuodesta 1942. Hänet kutsuttiin kuitenkin takaisin rintamalle, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi.

Topi-pappa palveli vielä vajaan 6 kuukautta kesäkuusta 1944 lähtien jalkaväkirykmentti 49:ssä. Siellä palvellessaan hän osallistui ainakin Äyräpään-Vuosalmen taisteluihin, jotka käytiin osana puna-armeijan suurhyökkäystä.


En elänyt samaan aikaan sodan käyneiden isovanhempieni vanhempien kanssa. Vanhemmillani tai isovanhemmillani taas ei ole koskaan ollut tapana kertoa heidän sota-ajastaan. ”Kun ei ne niistä puhunut, eikä tullut kyseltyä”.

Monella on sama tilanne. Sodan käyneet sukulaiset eivät joko ole halunneet puhua ajastaan rintamalla, tai siitä ei ole ymmärretty kysellä.


Paras tapa saada selville veteraanin sotapolku on asevelvollisen kantakortti. Sen tietojen vertailu komppaniatasolla kirjoitettuihin sotapäiväkirjoihin voi tuoda esiin jopa yksityiskohtaisia tietoja arjesta rintamalla, oli sitten kyse juoksuhautaelämästä asemasodassa tai kovista taisteluista.

Kantakortti on jokaisesta varusmiespalveluksen käyneestä tehty asiakirja. Siitä löytyy tietoja varusmiespalveluksesta sekä henkilön sota-ajasta.

– Siellä näkyy sodan aikaiset yksiköt, taistelupaikat, mahdolliset kunniamerkit, ylennykset ja tämän tyyppiset tiedot, kertoo tietopalvelusihteeri Eija Penttinen Kansallisarkistosta.

Periaatteessa kuka tahansa voi tilata kenen tahansa kantakortin, koska kantakortti on julkinen asiakirja. Kaikki sen tiedot eivät kuitenkaan ole julkisia. Yksityiset tiedot, kuten terveystiedot, rangaistukset sekä annetut sanalliset palautteet on peitetty.

Sukututkimusta tehdessä kaikki tiedot ovat kuitenkin julkisia. Samoin on, jos kantakortin kohde on kuollut ja tämän kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta.

Jo pelkästään kantakortin tiedoilla pääsee siis pitkälle, vaikkei esimerkiksi kaikkia taistelupaikkoja ole sinne aina merkitty.

Enemmän sen tiedoista saa irti, jos niitä vertaa sotapäiväkirjoihin, joita kirjoitettiin sota-aikana aina komppaniatasolla asti. Sotapäiväkirjoja on digitalisoitu, joten ne löytyvät helposti verkosta.

Otetaan esimerkki: kantakortista selviää, että mummuni isä Valde Harju palveli linnoituspataljoona 10. kolmannessa komppaniassa vuosina 1941–1942. Etsin tarkalleen ottaen päivää, jolloin hän kotiutui. Ajattelin, että silloin on suurin mahdollisuus nähdä hänen nimensä kirjoitettuna sotapäiväkirjaan.

Kirjoitan digitaaliarkiston hakuun yksikön nimen, tässä tapauksessa ”linnoituspataljoona 10.” Valitsen tuloksista kolmannen komppanian ja etsin oikean päivämäärän sotapäiväkirjan. Ja toden totta, löydän merkinnän, jossa mummuni isä mainitaan.

Sotapäiväkirjoissa mainitaan nimeltä eniten upseereita, mutta miehistötason sotilaatkin ovat toisinaan nimettyinä. Kansallisarkiston sivujen mukaan nimetyksi tulemisen mahdollisuutta lisäävät jollain tavalla poikkeukselliset teot, positiiviset tai negatiiviset.

Päiväkirjamerkintöjen pituus ja tarkkuus vaihtelee paljon ajan ja yksikön mukaan. Asemasotavaiheessa, kun aikaa oli käytettäväksi enemmän, myös päiväkirjamerkinnät ovat usein pidempiä kuin vaikkapa vuoden 1944 vetäytymistaisteluista.

Joskus päiväkirjoista voi löytää esimerkiksi taistelukertomuksia, saatuja ja annettuja käskyjä sekä erilaisia karttoja ja piirroksia.

Kumpikaan isovanhempieni vanhemmista ei menehtynyt tai edes loukkaantunut sodassa. Valde Harju ei palannut rintamalle enää asemasotavaiheen päättymisen jälkeen.

Toivo Kuusijoensuu selvisi suurhyökkäyksestä. Hänet kotiutettiin lopullisesti 16. marraskuuta 1944.

Vinkkejä kantakortin kanssa pelaamiseen

Kantakortin voi tilata Kansallisarkiston Astia-tietokannasta.

Palveluun tunnistaudutaan verkkopankkitunnuksilla.

Kantakorteista voi tilata kopiot tai alkuperäiset asiakirjat Kansallisarkiston tutkijasaliin Helsinkiin.

Mikäli tilaaminen Astia-verkkopalvelun kautta ei ole mahdollista, ne voi tilata myös Kansallisarkiston kirjaamosta.

Tilaamiseen tarvitset henkilön koko nimen, tarkan syntymäajan sekä tiedon siitä onko henkilö kuollut vai ei.

Sotapäiväkirjat löytyvät Kansallisarkiston Vakka-tietokannasta.

Kantakortissa ja sotilaspäiväkirjoissa on paljon lyhenteitä. Kansallisarkisto on julkaissut oppaan kantakorttien merkintöjen tulkitsemiseen. Verkkosivuilta löytyy myös sotilaspäiväkirjojen lukemista helpottamaan koottu sotilaslyhenneluettelo.

Lisätietoja ja lisää ohjeita löytyy täältä.