Kun sairaanhoitaja Jemimah Benito tuli Suomeen, hän joutui kamppailemaan ylpeytensä kanssa: ”Jos meille vain annettaisiin mahdollisuus”

Kun sairaanhoitaja Jemimah Benito tuli Suomeen, hän joutui kamppailemaan ylpeytensä kanssa: ”Jos meille vain annettaisiin mahdollisuus”

Julkaistu:

Hoitajapula
Suomea uhkaavaan hoitajapulaan haetaan apua Filippiineiltä. Koulutetuista sairaanhoitajista olisi muuhunkin kuin matalapalkkaisiksi hoiva-avustajiksi.
Pojan elämä kesti kuusi viikkoa.

Vanhemmat hylkäsivät vauvan filippiiniläiseen sairaalaan. Sitä ennen äidin poikaystävä – tuskin hän isä oli – pyysi vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitajaa huolehtimaan vauvasta.

Jemimah Beniton äidinvaistot heräsivät. Hän oli ollut mukana keskosena syntyneen vauvan synnytyksessä, ja hän oli auttanut vauvan hätäoperaatiossa.

Hän oli myös elvyttämässä poikaa, kun tämän keuhkot painuivat kasaan. Se ei kuitenkaan auttanut. Adoptioprosessi jäi kesken, Benitosta ei tullut äitiä 24-vuotiaana.

Tapaus muutti nuoren naisen elämän. Hän ei ollut aikaisemmin kiinnostunut oudosta kielestä, jota jotkut hänen kollegansa tauoilla opiskelivat. Hän viihtyi haastavassa työssään eikä haaveillut ulkomaille muutosta kuten monet muut filippiiniläiset sairaanhoitajat.

Pojan kuoleman jälkeen työpaikka muuttui kuitenkin ahdistavaksi. Benito jätti paperit rekrytointifirmalle ja tarttui suomen kielen oppikirjaan.

Suomalaiset hoitoalan yritykset kertovat kärsivänsä työvoimapulasta. Maaliskuun ammattibarometri tukee sanomaa: sen mukaan lähes kaikkialla Suomessa on liian vähän hakijoita lähihoitajan pesteihin.

Filippiineillä tilanne on päinvastainen. Kaakkoisaasialaisessa saarivaltiossa on valtava määrä työttömiä sairaanhoitajia.

Filippiinit on yksi maailman suurimmista työvoimareserveistä, ja kymmenen prosenttia sen bruttokansantuotteesta koostuu ulkomailla työskentelevien rahalähetyksistä. Filippiinien keskuspankin mukaan rahalähetysten arvo oli viime vuonna lähes 26 miljardia euroa.

Erityisesti miljoonat filippiiniläiset hoiva-alan ammattilaiset ovat levittäytyneet ympäri maailman. Filippiinit oli Yhdysvaltojen siirtomaa 1898–1946, jolloin maahan rakennettiin yhdysvaltalaisen mallin mukainen sairaanhoitajakoulutus. Siirtomaavallan perintönä korkeakoulutuksen kieli Filippiineillä on englanti, mikä helpottaa ulkomaille lähtöä.

2000-luvun alussa Yhdysvalloissa ennustettiin hoitajapulan uhkaavan maata. Sen seurauksena Filippiineille syntyi satoja uusia sairaanhoitoalan oppilaitoksia. Vuosina 2001–2005 sairaanhoitajaopiskelijoiden määrä nousi 50 000:sta kahdeksankertaiseksi 400 000:een.

Yhdysvaltoihin iski kuitenkin viime vuosikymmenen lopussa talouslama, eikä hoitajia enää palkattukaan sinne entiseen tahtiin ulkomailta. Filippiineillä valmistui vuosittain kymmeniä tuhansia sairaanhoitajia, jotka eivät löytäneet palkkatyötä. Myös Jemimah Benito työskenteli sairaalassa ilmaiseksi.

Suomalaisyritykset huomasivat tilaisuuteensa. Kymmenen viime vuoden aikana ne ovat rekrytoineet Filippiineiltä noin 400 sairaanhoitajaa, ja lisää on tulossa. Helmikuussa ulkoministeri Timo Soini (sin) ehdotti, että Suomi avaisi suurlähetystön Manilaan ja ottaisi hoitohenkilökunnan rekrytoinnin kärkihankkeeksi.

”Meillä on jo nyt jonkin verran filippiiniläistä hoitohenkilökuntaa. He ovat työteliäitä, hyvää väkeä, joka tekee työnsä korkealla moraalilla”, Soini kirjoitti blogissaan.


Filippiiniläiset eivät työskentele Suomessa koulutuksensa mukaisesti sairaanhoitajina vaan hoiva-avustajina ja lähihoitajina. Samaa kuviota yritettiin espanjalaisten sairaanhoitajien kanssa, mutta he eivät olleet tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä Suomessa. Lähes kaikki palasivat nopeasti kotimaahansa.

Filippiiniläishoitajia Suomeen välittävät rekrytointiyritykset toimivat Baguion vuoristokaupungissa. Samasta kaupungista oli kotoisin Armi Kuuselan entinen aviomies Virgilio Hilario.

Baguiossa syntynyt ja kasvanut Jemimah Benito on aina menestynyt koulussa hyvin. Hän opiskeli suomea itsenäisesti niin ahkerasti, että puhui kieltä jo rekrytointifirman ensimmäisessä haastattelussa. Se vakuutti värvääjät; toista haastattelua ei tarvittu.

Benito pääsi mukaan lähtömaakoulutukseen, jossa suomalaiset opettajat opettivat sairaanhoitajille lisää kieltä. Näin pitkälle pääsi vain murto-osa hakijoista. Koulutus oli osallistujille ilmaista mutta niin aikaa vievää, että Benito joutui jättämään työnsä sairaalassa.

Koulutuksen lopuksi järjestettiin kielikoe, jonka Benito läpäisi. Hän saapui Suomeen elokuussa 2015 ja aloitti kolme päivää myöhemmin työt Attendon omistamassa kotkalaisessa vanhusten hoivakodissa.

Benito huomasi pian, ettei ymmärtänytkään vanhusten murteesta mitään. Työkavereista kukaan ei osannut kunnolla englantia, ja työ oli kaukana vaativista sairaanhoitajan tehtävistä, joihin hän oli tottunut. Hoiva-avustajat pesivät vanhuksia, siivosivat ja pyykkäsivät.

Viisi kuukautta Suomessa oltuaan Benito alkoi ajatella lähtöä.


Suomeen rekrytoitiin ensimmäistä kertaa sairaanhoitajia Filippiineiltä 2008. Pilottihankkeen tavoitteena oli kehittää malli, jolla filippiiniläiset sairaanhoitajat voisivat laillista tutkintonsa Suomessa. Hanke ei kuitenkaan jatkunut, kun työvoimapulan uhan koettiin väistyneen.

Sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat Suomessa tarkasti säädeltyjä. Sairaanhoitajan ammatin harjoittaminen vaatii laillistamisen, ja myös lähihoitajan ammattinimikkeen käyttöön on anottava lupa Valviralta.

Euroopan talousalueen maista tulevien sairaanhoitajien on vaivatonta saada tutkintonsa laillistettua Suomessa, kunhan he vain läpäisevät kielikokeen. Euroopan ulkopuolelta tuleville sairaanhoitajille tilanne on toinen. Valvira vertaa heidän kotimaassaan saamaa koulutusta suomalaiseen sairaanhoitajan koulutukseen ja määrää, millaista lisäkoulusta hakijan tulee Suomessa suorittaa.

Vuosina 2012–17 Valvira myönsi vain 17 ammatinharjoittamislupaa ETA-maiden ulkopuolelta tulleille.

Sairaanhoitajien ja lähihoitajien lisäksi suomalaisissa hoivakodeissa työskentelee hoiva-avustajia. Ammattinimike otettiin käyttöön samoihin aikoihin kun filippiiniläisiä hoitajia alettiin rekrytoida Suomeen. Hoiva-avustajat eivät saa osallistua potilaiden lääkehuoltoon eivätkä olla yksin työvuorossa.

Yksityisen sosiaalipalvelualan palkkatilaston mukaan hoiva-avustajat ansaitsevat 2 160 euroa kuukaudessa lisineen. Lähihoitajien keskiansio oli 2 565 euroa kuukaudessa ja sairaanhoitajien 2 775 euroa kuukaudessa.

Viime vuosina filippiiniläisiä hoitajia ovat tuoneet Suomeen yksityiset hoiva-alan yritykset. Attendolla on noin 200 filippiiniläistä työntekijää, Esperi Carella 50. Mehiläisellä ensimmäiset 10 aloittivat tänä keväänä, syksyllä on tulossa 40 lisää.

Hoivayhtiöt värväävät Filippiineiltä koulutettuja sairaanhoitajia, jotka tekevät Suomessa hoiva-avustajan töitä. Työn ohessa he voivat opiskella oppisopimuskoulutuksella lähihoitajiksi.

Sairaanhoitajaksi Suomessa ei voi opiskella oppisopimuksella.

Jemimah Benito tiesi kyllä, millaisiin töihin hänet Suomeen värvättiin. Hänen oli silti vaikea luopua ammatillisesta kunnianhimostaan.

– Minulle lääkintähuolto ja injektiot olivat perusasioita, sillä olen työskennellyt paljon lääkäreiden kanssa – australialaisten lääkäreiden, japanilaisten lääkäreiden, Benito kertoo.

– Aluksi jouduin taistelemaan ylpeyteni kanssa. Työskentelin potilaiden kanssa ja tiesin tarkalleen mitä piti tehdä, mutta minuun ei luotettu.

Keskustelemme loimaalaisessa lounasravintolassa. Benito, 29, muutti paikkakunnalle alkuvuodesta työskennelläkseen Attendon omistamassa vanhusten hoivakodissa. Alkuvaikeuksien jälkeen hän päätti jäädä Suomeen. Kotoutumisen kannalta ratkaisevia olivat kieli ja kirkko.

Benito on baptisti, eikä hän aluksi tiennyt, missä Suomessa on baptistikirkkoja. Puolen vuoden jälkeen hän löysi Tampereelta Armon baptistiseurakunnan.

Kielikin alkoi lopulta sujua, ja samalla yhteys työtovereihin parani.

– Suomalainen kulttuuri yllätti minut. Ihmiset ovat melko hiljaisia, ja sopeutuminen heihin ja heidän luonteeseensa oli minulle vaikeaa, Benito sanoo.

– Vuoden jälkeen tajusin, että osaan nyt puhua suomea, ja asiat alkoivat muuttua. Ymmärsin paremmin kulttuuria, työprosesseja ja ihmisten reaktiota. Aluksi en tiennyt, olivatko he vihaisia vai tyytymättömiä.


Tämäkö on tulevaisuutemme? Värvääkö Suomi kehitysmaista hoitajat yhä kasvavalle vanhusväestölleen?

Uusi hallitus hyväksyy todennäköisesti vanhusten hoitajamitoituksen nostamisen 0,7 hoitajaan yhtä asiakasta kohden. Edellisen hallituksen arvion mukaan se vaatisi 4 200 uutta hoitajaa alalle.

Työvoimareserviä Suomessa kyllä on. Maassa on yli 20 000 lähihoitajan koulutuksen saanutta ihmistä, jotka eivät enää ole alalla. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi tietää, miksi niin moni jättää alan eikä enää palaa sille.

– Raskas vuorotyö, huono palkkaus, huono johtaminen, Koivuniemi listaa.

Filippiiniläisille työn ehdot eivät näyttäydy yhtä huonoina, varsinkin kun vaihtoehtona on työttömyys kotimaassa.

Useimmat Suomessa työskentelevät filippiiniläiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Jemimah Benito lähettää vanhemmilleen keskimäärin 500 euroa kuussa. Filippiinien keskuspankin mukaan Suomesta virtasi Filippiineille viime vuonna 8,4 miljoonaa euroa. Siitä suurimman osan lähettivät merimiehet.

Nopeasti arvioituna tilanteessa tuntuvat voittavan kaikki. Filippiiniläiset nousevat köyhyydestä, ja suomalaiset vanhukset saavat ammattitaitoista hoitoa.

Suomen valtio ei joudu panostamaan filippiiniläishoitajien koulutukseen mutta kerää heidän palkastaan kertyvät verot. Hoiva-alan yritysten ei tarvitse nostaa palkkoja, kun työvoiman saatavuus paranee.

Myös Tehy kannattaa työperäistä maahanmuuttoa. Se vaatii alalle kuitenkin lisää eettisyyttä. Ammattijärjestöt ovat havainneet merkkejä mahdollisesta hyväksikäytöstä, mutta filippiiniläiset ovat arkoja riitauttamaan tapauksia.

– He eivät turvaudu ammattiyhdistyksiin, sillä he pelkäävät niin paljon työpaikan menettämistä, Koivuniemi sanoo.

Myös Ilta-Sanomien tietojen mukaan hoiva-avustajan nimikkeellä ja palkalla työskennelleet filippiiniläiset ovat suorittaneet sairaanhoitajan tehtäviä, kuten antaneet asiakkaille lääkkeitä ja injektioita. Jotkut ovat joutuneet jatkamaan vuosia hoiva-avustajan palkalla senkin jälkeen kun ovat valmistuneet lähihoitajaksi.

Tehyn tärkein vaatimus liittyy tutkintojen laillistamiseen. Järjestö korosti huhtikuisessa lausunnossaan, että ulkomailta rekrytoitujen terveydenhuoltoalan ammattilaisten pitäisi päästä koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

”Sairaanhoitajien rekrytointi hoiva-avustajiksi vie hoitajat ammatilliseen umpikujaan, josta eteneminen sairaanhoitajaksi on vaikeaa, ellei mahdotonta”, Tehy lausui.


Sama huoli on Jemimah Benitolla. Hän nauttii vanhusten hoitamisesta, eikä hänellä ole pahaa sanaa sanottavana työantajastaan. Häntä kuitenkin turhauttaa se, ettei hän voi työskennellä sairaanhoitajana. Se vaatisi takaisin koulunpenkille menemistä, mutta hänen oleskelulupansa Suomessa perustuu työntekoon.

Ennen Suomeen tuloaan Benito ei ymmärtänyt, kuinka vaikeaa ammatillinen eteneminen Suomessa on. Samasta kertovat muutkin filippiiniläiset.

– Meissä on paljon potentiaalia, jos meille vain annettaisiin mahdollisuus työskennellä oikeassa ammatissamme, Benito sanoo.

– Mielestäni filippiiniläisillä sairaanhoitajilla on täydet valmiudet työskennellä sairaalassa, eikä heitä tarvitse kouluttaa uudelleen. Se on ajan ja valtion resurssien tuhlausta.

Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa filippiiniläiset sairaanhoitajat voivat kouluttautua työnsä ohessa oppisopimuksella ja saada sairaanhoitajan pätevyyden. Suomessa tällaista mallia ei ole.

Myös työnantajat jakavat huolen. Attendo tuo Filippiineiltä noin 30 sairaanhoitajaa vuosittain. Yrityksen yhteiskuntavastuusta vastaava johtaja Anna Lehtiranta toivoo uuden hallituksen tekevän työperäisestä maahanmuutosta helpompaa.

– Koulutuspolut olisi tehtävä nopeammiksi ja sujuvimmiksi, Lehtiranta sanoo.

Suomen syntyvyys laskee jatkuvasti, ja samaan aikaan hoitoalan ammattilaisia tarvitaan tuhansia lisää. Sama ongelma on muissakin teollisuusmaissa. Filippiiniläiset hoitajat ovat pian globaaleilla työmarkkinoilla haluttua työvoimaa. Silloin emme enää kysy, haluammeko Suomeen filippiiniläisiä hoitaja vaan haluavatko he tänne.

Lähteet: Vartiainen, Koskela, Pitkänen: Sairaanhoitajia Filippiineiltä. Vartiainen: Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen. Vaittinen: The Global Biopolitical Economy of Needs.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt