Jani löysi pellolta oudon figuurin – Museovirasto luokitteli jätteeksi, mutta sitten totuus kävi ilmi: ”Mittaamattoman arvokas”

Julkaistu:

Museovirasto myöntää mokanneensa, mutta asialla oli onnellinen loppu. Jos sudenpää varmistuu roomalaiseksi se voi olla merkki, että kauppaa on käyty roomalaisten kanssa.
Historianharrastaja Jani Paananen ehti etsiä historiallisia esineitä vain vuoden, ennen kuin hänen metallinpaljastimensa hälytti jymylöydöstä.

Oli kevät 2015. Paananen kulki metallinpaljastimen kanssa pelloilla Kotkan Hurukselassa. Jo aamupäivän aikana hän oli löytänyt pientä metalliroinaa, mutta kulkiessaan kummun rinteellä metallinpaljastin hälytti jälleen.

Nyt oli selvää, että kyseessä oli isompi esine. Paananen ryhtyi toimeen ja alkoi lapioida kenttälapiolla. Noin viidentoista sentin syvyydestä paljastui omituisen muotoinen kimpale.

– Heti kun poimin sen, oli selvää, että kyseessä on tavanomaisesta poikkeava löytö.

Paananen kertoi uteliaisuutensa heränneen välittömästi ja hän siirtyi läheiselle kivenmurikalle puhdistamaan löytöään. Muoto muistutti eläimen päätä, ehkä suden.

– Ei ollut aiempaa ennen löytynyt, eikä sen jälkeenkään. Minulla kävi tuuri, että löysin jotain noin hienoa vain hetken metallietsintää harrastettuani. Tosi hienoltahan se tuntui.


Saman vuorokauden kuluessa Paananen julkaisi löydöstään kuvan historianharrastajien someryhmässä. Ensimmäinen kommentoija arvioi sudenpäätä muistuttavan figuurin olevan peräisin roomalaiselta rautakaudelta.

Museovirastokin kiinnostui figuurin tutkimisesta pian sen jälkeen, kun Paananen oli ilmoittanut löydöstään ja toimittanut virastolle valokuvan.

Tutkimuksissa tapahtui kuitenkin hämmentävä käänne. Löytö lähti mahdollisena roomalaisesineenä ja tuli takaisin ”historiallisena jätteenä”.

– Se määriteltiin vanhaksi peltoon levinneeksi jätteeksi. En uskonut että se voi pitää paikkansa, Paananen muistelee.

Kun Museovirasto ei nähnyt löydöllä arvoa, toimitettiin se takaisin hölmistyneelle Paanaselle.

Uusi käänne

Paanasen löydön lopulliseksi tuomioksi ei onneksi jäänyt ”jäte”.

Vuonna 2016 Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen kirjoitti esineestä artikkelin, jossa esitti sudenpään olevan keskiaikainen kannun kahvakoriste.

– Hän oli tehnyt sille metallianalyysin, jonka pohjalta hän teki päätelmän. Siinä vaiheessa tuntui hienolta, että epäilykseni Museoviraston tulkintaa kohtaan olivat oikeat: kyseessä oli vähän vanhempi esine.

Tarina ei kuitenkaan jäänyt tähänkään. Vuoden 2018 lopussa tietokirjailija Jouni Jäppinen otti yhteyttä Paanaseen. Hän oli huomannut, että Paanasen löytämä esine muistutti Saksan Wilkenburgin kaupungista löytynyttä sudenpäätä.

Kyseisellä paikalla oli sijainnut roomalaisten sotaleiri 2000 vuotta sitten.


Jäppinen otti yhteyttä saksalaiseen tohtori Robert Lehmanniin, joka oli tutkinut alkuaineanalyysejä Wilkenburgin löydöksestä.

Lehmannin tutkimuksissa ilmeni, että esineissä on suunnilleen samat alkuainepitoisuudet.

– Sama merkki. Samaa seosmetallia ne olivat, Paananen sanoo.

Lehmannin mukaan sudenpää lieneekin osa roomalaisen sotilaan käsikorua. Saksan ja Suomen löytöjen samanlaisuus voi todistaa, että roomalaiset olisivat ainakin välillisesti tehneet kauppaa Suomessa asuneiden ihmisten kanssa.

– Oliko se suoraa kauppaa vai ei, sitä ei ehkä saada tietää, Paananen sanoo.

Jätteestä mittaamattoman arvokkaaksi

Museoviraston arkisto- ja tietopalveluiden projektipäällikkö Ville Rohiola myöntää virheen tapahtuneen.

– Näin kävi. Harmittava virhearvio tapahtui, kun emme tulkinneet sitä arvokkaaksi muinaisesineeksi, vaan historiallisen ajan kylätontin peltojätteeksi.

Rohiola selventää, että vaikka ”jäte” sanana kuulostaa pahalta, sitä ei ole tarkoitettu löydön merkityksen alentamiseksi.

Historiallinen peltojäte on silti historiallista ja sikäli arvokasta – mutta Museovirasto ei sitä tarvitse.


Rohiolan mukaan peltojätteeksi löytö tulkittiin, sillä paikalla oli sijainnut 1600-luvulta lähtien maatila, vanha kylätontti.

– Sellaisilta paikoilta löytyy usein tunkioita. Nyt virhearvion myötä muinaisesine oli tulkittu yksittäiseksi historiallisen ajan peltolöydöksi. Siihen en ota kantaa, onko esine roomalaisaikainen vai keskiaikainen.

Todellisuudessa löydetty esine on kuitenkin Rohiolan mukaan ”mittaamattoman arvokas”.

– Se on helpoin vastaus. Summaa on vaikea arvioida, koska meillä löytöjä ei arvioida markkinahinnoin. Nettikaupoista kuitenkaan tuskin löytyy verrokkia, joten onhan sen oltava hintava.

Virhe tapahtui, mutta jatkossa kaikki on toisin

Rohiola ei halua spekuloida, johtiko aikoinaan tehtyyn virhearvioon esimerkiksi löytöjä analysoivan tutkijan ylityöllistäminen. Jatkossa virheen mahdollisuus pienenee kuitenkin huomattavasti.

– Ei meille montaa virhettä tule nykyäänkään tietoon, mutta tulevaisuudessa virheitä ei pitäisi tapahtua sitäkään vähää.

Projektipäällikkö viittaa projektiin, jonka tarkoituksena on perustaa löydöille avoimeen dataan perustuva tietokanta.

Tietokantaan metallinetsijät voisivat ilmoittaa löytönsä nykyistä vaivattomammin. Sen jälkeen niin tutkijat kuin harrastelijat pääsisivät analysoimaan löytöjä ja tulkitsemaan niitä keskustelevassa ilmapiirissä.

– Näin hyödynnetään useamman ihmisen asiantuntemusta. Analysointi voi tarkentua ja nopeutua. Lisäksi digitalisointi antaa ulkomaalaisille tutkijoille mahdollisuuden analysoida löytöjä.

Hommat jatkuvat

Paananen on jatkanut metallinetsintää myös arvokkaan löytönsä jälkeen samoilla kulmilla. Hän on osa viisihenkistä Kymen rautakauden etsijät -ryhmää.

Kotkasta samoilta paikoilta on Paananen on löytänyt myös kulkusen, jonka Museovirasto ajoittanut viikinkikaudelle. Samanlaisia on löytynyt muun muassa Mikkelin Tuukkalan kalmistosta.


Kotkan Hurukselan ympäristöstä on löytynyt sudenpään ja kulkusen lisäksi muun muassa keihäitä. Tarkoituksena on todistaa, että paikalla on ollut rautakautista asutusta.

Sudenpään Paananen lahjoitti Kymenlaakson museolle, jossa se on nähtävissä.

Löydöstä kertoi ensimmäisenä Yle.


Juttua muokattu kello 18.15: Korjattu Paanasen sukunimi jutun loppupuolella.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt