Teemu Laajasalo puolustaa Jussi Halla-ahon kutsumista Kirkkopäiville – ja hymähtää nuoruutensa vimmalle: ”Meni vähän sekaisin, että puhuiko Jeesuksesta vai oliko Jeesus”

Teemu Laajasalo puolustaa Jussi Halla-ahon kutsumista Kirkkopäiville – ja hymähtää nuoruutensa vimmalle: ”Meni vähän sekaisin, että puhuiko Jeesuksesta vai oliko Jeesus”

Julkaistu:

kohupiispa
Kaikille ei sovi, että Teemu Laajasalo jututtaa Jussi Halla-ahoa Kirkkopäivillä, mutta piispa haluaa luoda puheyhteyttä.
Kuinka tässä taas kävi näin?

Juuri kun Helsingin piispa Teemu Laajasalo tuntui päässeen raha-asioihin liittyvästä mediapyörityksestä, kirkollisissa piireissä nousi kohu Jussi Halla-ahon kanssa kaveeraamisesta.

Laajasalo on kutsunut Halla-ahon puhumaan viikon päästä Kirkkopäiville Jyväskylään sananvapaudesta – sillä seurauksella että osa muista puhujista perui osanottonsa. Asiaa puitiin jo tv:ssäkin parhaaseen katseluaikaan, TV1:n Sannikka & Ukkola-ohjelmassa.

Ja niin paljon kuin Laajasalo puhuu kirkon yhteydestä.

– On hieno ajatus, että yksi piispan pääduuni on yrittää pitää jengiä kasassa, hän sanoo työhuoneessaan Helsingin Bulevardilla.

– Pidän hyvin tärkeänä kohtaamisia erimielisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Puolin ja toisin haastettuna oleminen lisää yhteyttä, ymmärrystä ja yhteisen maailman rakentamishalua. Kirkon ja yhteiskunnan eheys syntyy sovinnonhalusta ja erilaisille ajatuksille altistumisesta, hän muotoilee.


Jo piispanvaalikampanjassa hän toisti sloganiaan: kirkon pitää pysyä sanassa, ajassa ja kasassa. Neuvottelupöydällä on kahvin, teen ja macaron-leivosten ohella zerokokista, otsikoihinkin noussutta lempijuomaa.

Teemu Laajasalo, 44, aloitti piispana marraskuussa 2017. Hän kertoo kiertäneensä sen jälkeen lähes kaikki hiippakunnan 30 seurakuntaa ja kätelleensä kutakuinkin kaikki työntekijät ja luottamushenkilöt.

– On ollut ihmeellinen puolitoista vuotta. Tämä on ihana virka. Mun taustalla, osaamisella, kutsumuksella on ilo ja kunnia saada olla Helsingin hiippakunnan piispa.

Haastattelin Teemu Laajasaloa kesällä 1997, kun hän oli 22-vuotias, Suomen nuorin pappi ja juuri tehnyt gradunsa itsetyydytyksen etiikasta. Jo silloin hän joi kokista, ja siitä lähtien hän on ollut julkisuudessa. Seksistä reippaasti puhuva pappi rikkoi kutkuttavasti ennakkoluuloja 90-luvulla. Sittemmin hän tuli tutuksi tv-satiirissa YleLeaks.

Nyt Laajasalo hymähtelee nuoren Teemun ”halulle olla iso”.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta meni vähän sekaisin, että puhuiko Jeesuksesta vai oliko Jeesus, hän sanoo.

Miksi halusit piispaksi?

– Ainakaan se ei ole ollut kovin systemaattinen opportunistinen pyrkimys. 25 vuotta sitten kannanotot ja provokaatiohalut eivät lähtökohtaisesti determinoineet, että tästä kundista tulee piispa, hän nauraa.

Jälkeenpäin ajateltuna viimeiset seitsemän vuotta ”askeleet kirkollisissa kuvioissa” ovat vieneet tähän suuntaan, hän sanoo. Agricola-yhteisön rakentaminen, moniäänisen Kallion kirkkoherran virka, siinä ohessa toimiminen tuomiokapitulissa eli piispan virastossa asessorina ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajana.

– Virka on iso mutta ihminen pieni. Ajattelen ylevästi, että piispaksi ei pyritä, piispaksi kutsutaan, Laajasalo sanoo.

Hän sipaisee piispanristiä kaulassaan. On hänen vuoronsa kantaa sitä aikansa.


– En ole yhtä älykäs kuin piispa Eero enkä yhtä kiva kuin piispa Irja, hän vertaa edeltäjiinsä mutta lisää, että Irja Askola on myös älykäs ja Eero Huovinen kiva.

Hän on oppinut täsmentämään ettei tule väärinymmärretyksi.

Laajasalon raha-asiat olivat isoissa otsikoissa viime vuonna, kun piispanvaalissa toisen ehdokkaan joukoissa toiminut Johanna Korhonen pyysi tammikuussa 2018 tuoreelta piispalta selvitystä 40 asiasta taloudenpidossa Kallion kirkkoherrana: kukista, työhuoneen kokiksesta, yhteiskuntavaikuttajien seminaarissa tarjotusta samppanjasta...

Alkuperäisiä kuitteja kaikista luottokorttilaskuista ei ollut, mutta muuten ulkopuolinen tarkastus tuotti Laajasalolle moitteet vain kahdesta liian kalliista majoituksesta: kerran hotellissa, kerran laivalla.

Maaliskuussa käräjäoikeus tuomitsi Laajasalon 20 päiväsakkoon tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta. Kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt mies oli pyörittänyt kirkon töiden ohessa koulutusyritystä, ja yritys ei ollut huolimattomuuden vuoksi toimittanut ajoissa ja oikein papereita viranomaisille 2014–2017.

Käräjäoikeus lievensi tuomiota huomattavasti, koska tapauksen mediajulkisuus on ollut poikkeuksellisen suurta ja oikeuden mielestä kohtuutonta. Syyttäjä on valittanut lievennyksestä hovioikeuteen.


Tuomiokapituli antoi viime viikolla Laajasalolle moitteet asiassa mutta totesi, ettei tuottamuksellinen kirjanpitorikos liity pappisviran hoitoon. Negatiivinen julkisuus on kuitenkin voinut vahingoittaa kirkon julkisuuskuvaa ja uskottavuutta.

– Vanhan yrityksen virheitä on turha selitellä. Olen myöntänyt ne, tyytynyt seuraamuksiin ja ottanut opikseni, Laajasalo sanoo.

Hän itse kutsuu raha-asioiden käsittelyä piispanuransa ”konttausosioksi” eikä suostu juuri puhumaan asiasta, vaikka kuinka maanittelee.

– Omassa asiassa on jäävi, eikä se varmaan olisi viisasta.

Piispa kaataa laseihimme lisää kokista.

– Yleisellä tasolla voi sanoa, että kun ihminen joutuu konttaamaan, se antaa hetkeksi uuden perspektiivin katsoa maailmaa. Se on ihmiselle kauheaa, mutta samanaikaisesti kovin kasvattavaa. Ajattelen, että on muiden tehtävä arvioida kokonaisuutta ja sen taustavaikuttimia.

– Kyllähän valtava määrä kirjoittelua on valtava mankelointi. Ajattelen kuitenkin itse jotenkin, että mun tehtäväni on katsoa eteenpäin. Katkeruuden henkeä ei kannata kantaa.

Keskustelun rakentaminen vastakkainasettelujen yli. Laajasalo palaa teemaan moneen otteeseen. Sitä hän haluaa tehdä itse piispana kirkossa mutta toivoo myös kirkon tekevän yhteiskunnassa.

– Toivoisin että kirkko toimisi ensimmäisenä eikä viimeisenä esimerkiksi sovinnon hengen rakentamisessa. Yritetään tukea, että yhteiskunta pysyy kasassa. Että olisi kohteliasta, kunnioittavaa suhtautumista toinen toisiimme, Laajasalo sanoo.

– Vaikka ollaan erimielisiä, voidaan olla kaikki isänmaan asialla. Meillä on yhteisiä nimittäjiä.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kutsuminen Kirkkopäiville keskustelemaan sanomisen rajoista kuulostaa tästä näkökulmasta hyvin loogiselta, vaikka hänet voi toki nähdä myös kirkon arvojen vastustajana: on pelätty, että näin normalisoidaan rasismia.

– Kirkkopäivillä on ollut hyvin monenlaisia esiintyjiä. On mahdoton ajatus, että pelkästään keskustelemalla jonkun kanssa ilmaistaisiin, että jaetaan tämän nykyiset tai entiset ajatukset.

– Mutta ymmärrän huolen. Olen saanut ennakkopalautteena paljon tärkeitä viestejä ja näkökulmia. Ymmärrän ahdistuksen puheesta, joka loukkaa, ja pelon, jota ihmisyyden ohittaminen herättää.

Laajasalo on huolissaan ”lakihenkisestä moraaliposeerauksesta”, vastakkainasetteluja lietsovasta identiteettipolitiikasta ja toisaalta kuplista ”pilkkaniminä tai ylpeydenaiheina”.

– On nitistämisen ja toisen tyhmäksi osoittamisen halua – jos olet kirjoittanut jotain Twitteriin kymmenen vuotta sitten, sua voidaan arvioida nyt sillä perusteella. Mikä on sovituksen merkitys, voiko jossain kohdassa aloittaa uudelleen, hän kysyy – mutta lisää ettei ota kantaa henkilöihin.

Laajasalo sanoo pitäneensä päämissionaan kirkon sisällä viimeiset 10–15 vuotta yhteyden rakentamista.

Nuorena julkkispastorina häntä pidettiin radikaalina. Mutta omat mielipiteet ovat pysyneet samoina, Laajasalo sanoo: kirkko ympärillä vain on muuttunut 20 vuodessa paljon.

– Silloin oli ääriradikaali mielipide, että kaikki vihittäisiin kirkossa. Nyt Helsingin hiippakunnan papeista ja luottamushenkilöistä huomattava enemmistö tukee sitä.

Koska samaa sukupuolta olevien vihkiminen sitten toteutuu?

– Kirkolliskokous antoi piispainkokoukselle tehtäväksi löytää ratkaisun. Olen optimistinen. Se riippuu siitä, millaista ratkaisua esitetään, vastaa diplomaattinen piispa.

– Ajattelen että meidän pitää tehdä se päätös yhdessä.

Hän sanoo ymmärtävänsä niitäkin, joille avioliittolaki on olennainen kysymys kirkkosuhteessa ja joiden mielestä eteneminen on ollut liian hidasta.

– Toivon että heillä olisi vielä kärsivällisyyttä.

Itä-Helsingistä kotoisin oleva piispa pitää eriarvoisuuskehitystä ja osattomuuden kokemusta vaarallisena. Hänestä kehitys on kuitenkin vältettävissä: keskustelulla ja halulla rakentaa yhteiskuntaa yhdessä.

– Haasteita arkielämässä on joka puolella, mutta on alueita joilla periytynyt huono-osaisuus on huolestuttavan korkealla. On paitsi materiaalista eriarvoisuutta, myös kasvojen eriarvoisuutta – on ihmisiä, joiden ohi katsotaan, ihmisryhmiä jotka kokevat että heidän elämänmuotonsa ei ole tärkeä.

Joillakin alueilla evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniä on alle puolet asukkaista osin siksi, että islaminuskoisia maahanmuuttajia on niin paljon. Dialogin henki on tärkeää, piispa sanoo. Muslimit ovat moninainen joukko, ja moniin yhteisöihin on hyvät välit.

– On tärkeää, että uskonnot saavat näkyä ja näkyvät rinnakkain. On omituinen ja vaikea ajatus, että burkhat tai huivit kiellettäisiin, ettei saisi pukeutua kuten huvittaa.


Ilmastonmuutoksesta Laajasalo on huolissaan. Itse asiasta, faktoista, ihmisten valintojen vaikutuksesta – mutta myös sen tuomasta ahdistuksesta.

– Puheessa on samaa tulikivenkatkuista lopunaikojen kuvastoa kuin ennen kirkossa, kuinka tuho tulee eikä mitään ole tehtävissä, mutta tästä julistuksesta puuttuu usein toivo ja pelastus. Ajattelen tätä lastensuojelullisena kysymyksenä. Lapset kasvavat huoleen, ahdistukseen, masennukseen.

– Sympatiseeraan, että nuoret haluavat osoittaa mieltään tulevaisuutensa puolesta, mutta aikuisten ei pidä glorifioida lasten huolipuhetta. Ilmastonmuutos ei oikeuta toivottomuuden henkeen, hän sanoo ja kehuu Antero Vartian säätiötä.

– Se tarjoaa paitsi välineitä myös luo toivoa, että jotain on tehtävissä.

Haastattelun lopuksi Laajasalo haluaa täydentää vastaustaan, miksi halusi piispaksi.

– Siksi, että ajattelen, että kirkon sanoma on ainutlaatuisen tärkeä. Juju on, että kirkon olemassaolon oikeutus on, että taivaassa tavataan.

Piispalla itsellään on lapsenusko.

– Simppeli luottamus Taivaan Isään, että hyvä Jumala tykkää musta. Vartiokylän seurakunnan Kaija-tädin pyhäkoulu ja niin edelleen.

Kuka?

Teemu Laajasalo

Ikä: 44

Ammatti: Helsingin piispa. Sitä ennen Kallion kirkkoherra ja Agricola-yhteisön toiminnanjohtaja. Väitteli 2001 kasvatustieteen tohtoriksi aiheenaan seksuaalisuus lukion oppikirjoissa. Toiminut myös valmennuskurssiyrittäjänä sekä YleLeaks-tv-ohjelmassa vakiokommentaattorina.

Perhe: Vaimo ja kolme alakouluikäistä lasta.

Plus: Oli aikanaan Suomen nuorin pappi ja nyt Suomen nuorin piispa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt