Pertun 14,9 kilon ennätyskuha on todellinen jättiläinen: ”Jalkani olivat ihan spageteilla, ne vain tärisivät”

rac

Julkaistu:

Karkkilalainen harrastelijakalastaja Perttu Haanpää sai 2000-luvun Suomen suurimman kuhan, 14,9 kiloa. Hän kuitenkin etsii kalastuksesta elämyksiä, ja päästää suuret kalat aina vahingoittumattomana takaisin veteen.
Ilta-Sanomat uutisoi eilen kalastusopas Toni Pohjalaisesta, joka onnistui saalistamaan vappuaattona poikkeuksellisen suuren 13,4 kilon kuhan. Pohjalainen käytti kalastusmenetelmänä niin sanottua täsmäjigausta, jossa käytetään apuna kaikuluotausta.

Nyt karkkilalainen harrastelijakalastaja Perttu Haanpää on pannut paremmaksi. Hän onnistui pari päivää sitten nappaamaan kuhan, joka painoi peräti 14,9 kiloa. Kyseinen kuha rikkoo Suomen ennätyskalarekisterin mukaan reilusti vanhan Suomen kuhaennätyksen, joka oli 14,09 kiloa. Suomen ennätyskalarekisteriin on talletettu tietoa suurimmista Suomesta pyydetyistä kalayksilöistä vuodesta 2000 lähtien.

Haanpää kertoo keskittyneensä koko kevään nimenomaan todella suuren kuhan saalistamiseen. Hän käyttää menetelmänään yleensä vertikaalijigausta, jossa myös käytetään kaikuluotainta apuvälineenä. Haanpään unelma ennätyskuhan saamisesta toteutui aiemmin kuin hän uskoikaan.

– Tänä keväänä päätin etsiä vain todella isoa kuhaa. Nyt kuhat ovat niin isossa kunnossa. Ne ovat tankanneet hyvin ja ovat mätimahaisia. Joten tiesin, että ennätysmahdollisuus on. En pitänyt silti realistisena, että se vielä tulee. Mutta tiesin, että nyt on niin kovia kalastajia ja osataan hyödyntää elektroniikkaa, että joku kyllä rikkoo sen (Toni) Ikävalkon tekemän ennätyksen (14,09 kiloa). Ja nyt se sitten nasahti minulle, tämä 14,9 kilon kuha oli ihan mahtava kala, Haanpää iloitsee.


Ennätyskuhan saalistus ei kuitenkaan tapahtunut vain heittämällä vapaa mihin tahansa veteen, vaan se vaati pitkäaikaisen valmistautumisen.

– Tutkin paljon eri järviä ja otin selvää mihin aikaan mitäkin kaloja on istutettu ja millaista ravintoa järvessä on, saadakseni selville, että voiko siellä ylipäänsä kasvaa isoa kuhaa. Ja tästä järvestä tiesin, että siinä on isoja kuhia, mutta en nyt ihan uskonut kuitenkaan, että näin ison löytäisin, Haanpää kuvailee valmistautumistaan.

Oli kuitenkin pienestä kiinni, että koko ennätyskala olisi jäänyt saamatta. Haanpää oli nimittäin jo valmistautunut lähtemään järveltä kotiin, mutta päätti kuitenkin vielä kerran kaikuluodata järven erästä kohtaa.

– Olin jo lähdössä kotiin ajatellen, että eiköhän tämä päivä ollut tässä. Sitten kuitenkin vielä kaikuluotailin yhtä järven aluetta ja sieltä löysin tuon jättiyksilön. Heti näin, että nyt on todella iso kala, ja lähdin sitä veneellä jahtaamaan. Ja se melkein heti otti kiinni tarjottuun jigiin. Se oli minun unelma ja haave, saada oikeasti jättiläinen. Ja nyt se sitten tapahtui.

Itse kalan nappaaminen haaviin aiheutti Haanpäässä niin voimakkaan tunnereaktion, että jalat valahtivat spagetiksi.

– Siinä vaiheessa, kun se kala oli siiman päässä, hengitys salpautui ja sydän jätti varmaan muutaman lyönnin välistä. Se oli ihan uskomatonta, jalat tärisivät ihan hulluna. Kun se oli haavissa ja aloin irrottamaan koukkua sen suupielistä, tajusin, että minun jalkani olivat ihan spageteilla, ne vain tärisivät. Se oli uskomaton fiilis. Sanoin, että nyt on ennätyskala, se oli niin sairaan iso.

Kalastus on henkireikä stressille

Haanpää on harrastelijakalastaja. Ammatillisesti hänellä on niin sanotusta monta rautaa tulessa yhtä aikaa: hän on metallityöntekijä, vapaa-ottelutapahtumien promoottori, hän vuokraa toiminimellä värikuulavarusteita ja hänellä on vielä pieni hevostilakin Karkkilassa. Kalastus onkin Haanpäälle henkireikä tästä kaikesta työstressistä.

– Minä haen vesiltä elämyksiä. Se on minulle henkireikä henkisesti ja fyysisesti raskaan työn vastapainona. Kalastamalla lataan akkuja. Olen kalastanut ihan pikkulapsesta. Ensin papan mukana ja sen jälkeen kavereiden kanssa.

Haanpää sanoo vertikaalijigin ohella hauen heittokalastuksen ja uistelun olevan ne tavat, joilla hän kalastusta harrastaa. Kalastus antaa Haanpäälle elämyksiä monella eri tavalla.

– Haen sieltä vesiltä elämyksiä. Minulle tuottaa euforista tunnetta se, että pääsen kalaan. Kun etsin kaloja, niin se on jo suuri juttu. Sitten kun se kala tarttuu, niin se on vielä suurimpi juttu. Mutta kaikkein suurin palkinto on se, kun päästän sen ison kalan takaisin veteen ja se lähtee siitä täysin elinvoimaisena. Vaikka syömmekin perheen kanssa jonkin verran kalaa, niin valitsen ruokakalat aina pienemmistä yksilöistä.

Isot kalat tulee päästää takaisin veteen

Haanpää sanoo eläytyvänsä nimenomaan isojen kalojen elämään. Siksi hän satsaa kalastusharrastuksessaan lähinnä niihin. Hän on esimerkiksi aiemmin tänä keväänä saanut 16,2 kiloisen hauen.

– Minä eläydyn isoihin kaloihin, saan niistä ihan järjettömät kiksit. Minua ei kiinnosta myöskään kalojen määrä, vaan lähden aina etsimään isoa kalaa.

Haanpää ei kuitenkaan koskaan saalista isoja kaloja ruoaksi, vaan päästää ne vahingoittumattomana takaisin veteen jatkamaan sukuaan. Hän luettelee useita syitä tähän menettelyyn.

– Ensinnäkin ne isot kalat ovat keränneet niin paljon kaikkea myrkkyä itseensä, ettei niitä edes kannattaisi syödä. Toiseksi isot kalat periyttää isojen kalojen geenejä, eli niiden jälkeläisistä syntyy lisää isoja kaloja. Kolmanneksi nämä suuret kalat syövät niitä särkikaloja, jotka rehevöittävät järviä tosi pahasti, eli ne pitävät tämän särkikalakannan aisoissa eivätkä järvet rehevöidy. Minulla on aina vavassa vain yksi kolmihaarainen koukku, jottei siihen tarttuva kala vahingoitu.

Tämä suuret kalat nopeasti takaisin järveen -menettely voi kuitenkin johtaa siihen, ettei Haanpään nostamia jättikaloja välttämättä hyväksytä ennätyksiksi. Tämä ei kuitenkaan häntä haittaa, koska hän ei kalasta saadakseen meriittejä, vaan fiiliksiä.

– Minua ei kiinnosta mikään paperi seinällä, jossa lukee minun nimi ja kalan koko. Minulle on tärkeämpää, että saan kalan nopeasti takaisin veteen. Otan vain kuvat itselleni ja ystävilleni muistoksi. Esimerkiksi tätä ennätyskuhaa en kertaakaan laskenut veneen pohjalle. Se oli pois vedestä vain noin 20 sekuntia. Nostin sen haavista, punnitsin, näytin automaattikameralle ja vapautin. Kala lähtiessä pamautti pyrstöllä ikään kuin kiitokseksi niin, että se kasteli minut ja koko veneen, Haanpää hekottaa.

Haanpäälle isojen kalojen vapauttaminen on eräänlaista hyvän laittamista kiertämään, koska joku toinen voi saada ongittua joskus saman kalan, joka on kasvanut vieläkin suuremmaksi.

– Isot emokalat kannattaa aina vapauttaa. Se on tärkeää järven ekosysteemin kannalta, koska juuri nämä isot kalat ovat niitä, jotka pitävät särkikalakannan aisoissa. Lisäksi joku toinen ihminen voi saada siitä vapautetusta kalasta ihan samanlaiset kiksit kuin itsekin saan.

Usein ennätyskalastajat eivät halua paljastaa tarkemmin sitä tiettyä järveä, mistä ennätyskalat ovat nousseet. Haanpää ei tee tässä poikkeusta.

– En tietenkään paljasta sitä järveä. Se on salaisuus, Haanpää nauraa.