Bodomin murhapaikalla järjestetään arkeologiset kaivaukset

rac

Julkaistu: , Päivitetty:

Kaivauksilla pyritään selvittämään, minkälaisia jälkiä murhapaikalla tapahtuman jälkeen käyneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä.
Helsingin yliopisto tiedottaa, että arkeologian opiskelijat aikovat tehdä uusia kaivauksia Espoossa Bodomjärven murhapaikalla ensi viikolla.

Kaivauksilla yritetään tavoittaa materiaalisia jäänteitä ja merkkejä ihmistoiminnasta 1960-luvulta nykypäivään. Lisäksi halutaan selvittää sitä, mistä syistä ihmiset käyvät edelleen murhapaikalla.
Kaivaukset ovat osa kaivausprojektikurssia, jossa perehdytään kaivauksen suunnitteluun ja raportointiin. Kurssilla opiskelijat suunnittelevat ja organisoivat ryhmissä kaivaukset valitsemalleen kohteelle, joka ei ole kiinteä muinaisjäännös.

Kaivaukset toteutetaan arkeologisin menetelmin kaivamalla neliömetrin kokoisia koekuoppia eri puolille niemeä. Niitä varten on saatu maankäyttölupa Espoon kaupungilta.

Suomen tunnetuimpiin rikosmysteereihin kuuluva Bodomin kolmoismurha tapahtui 5. kesäkuuta 1960. Surmansa saivat järvenrannalla telttaretkellä olleet 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman.
Nuoret surmattiin heidän nukkuessaan. Seurueeseen kuulunut neljäs nuori, silloin 18-vuotias Nils Wilhelm Gustafsson löydettiin teltan päältä pahoin loukkaantuneena.

Murhien tekijää ei ole koskaan saatu selville.

Toinen kaivausten johtaja Emmi Karvinen korostaa, ettei kaivauksissa haeta ratkaisua tunnettuun murhamysteeriin.

– Kaivaukset eivät liity millään tavalla murhan selvittämiseen. Se on kuitenkin synkkä kulttuuriperintöaihe, joka kiinnosta ihmisiä ja siksi alueella vieraillaan ehkä vähän useammin, hän kertoo.

Karvisen mukaan kaivaukset liittyvätkin enemmän leirintään, sillä alueella on ollut leirintäelämää vuosikymmenten ajan. Näin ollen ihmiset ovat voineet ehtiä jättää jälkeensä yhtä jos toista leirintäelämään liittyvää.
Murhamysteerin liittyvä kiinnostus vaikutti kuitenkin osaltaan kaivosprojektityön kohteen valintaan.

– Emme ole vielä valmiita arkeologeja, eli emme saa kaivaa oikeilla muinaisjäännöskohteilla. Lähdimme siis etsimään mielenkiintoista kulttuurista kohdetta, johon liittyy kiinnostusta ja toisenlaista tapahtumaa. Arkeologia voi tutkia mitä tahansa: tutkimuskohteen ei tarvitse aina olla muinainen tapahtuma, Karvinen sanoo.