Kommentti: Minne katosi Linnanmäen Enterprise?

Julkaistu:

Tuijotan vain pulttia, jonka varassa kiepun Lintsin Enterprisessa hurjaa vauhtia – auuuu pystysuoraan! Jos se juuri nyt pettää...
Jo lapsuudessa Linnanmäen perustarkoitus iskostui mieleen. Lastenkarusellin, törmäilyautojen ja hattaran tarjoaman aidon hauskuuden lisäksi huvipuiston kuuluu pelotella pieniä ihmisiä aivan järjettömästi .

Kauhukokemusten mainosvalttina toimi tietysti Vuoristorata, josta kuuluvat kuolonhuudot olisivat käännyttäneet jo portilta, ellei isä olisi sanonut, ettei noin pieniä sinne edes päästetä.

Huh! Isonsiskon takia piti ääneen kovasti harmitella, että eihän tuo Vuoristorata nyt niin hurjalta näytä. Että vaikka ekaan vaunuun kyllä menisin.

Sisko halusi Kummitusjunaan, johon minäkin pääsisin. Äiti ja isä jäivät kierroksen ajaksi tupakalle.

Sehän näytti ulkoa pelkältä karusellijunalta, joten reippaasti siskon viereen ja menoksi. Mutta vaunu syöksyikin ovien läpi pimeyteen ja ensimmäisen mutkan takaa hyppäsi melkein päälle noita-akka!

Avasin silmät vasta siinä vaiheessa, kun äiti otti käteni korvilta ja kysyi, oliko kivaa.

Valitsin seuraavaksi kaksi hattaraa ja kolme kierrosta Lastenkarusellissa, ensin elefantin, sitten hevosen ja onnelliseksi lopuksi kamelin selässä.

Kuinka satuinkaan aikuisena muuttamaan takaisin Linnanmäen kaupunkiin juuri samana vuonna, jolloin uusin ja kaikkien puheiden mukaan ylivoimaisesti huimin huvipuistolaite Enterprise alkoi huudattaa huvikansaa.

Ellei ujosti ulos pyytämäni valokuvalaboratorion tyttö olisi halunnut viettää treffi-iltaa Lintsillä, eivät tiemme Enterprisen kanssa olisi koskaan kohdanneet.

Ilta oli ihana hattaraan ja karuselliin saakka, ja Vuoristoradasta selvittiin sillä, että kerroin, kuinka äidin puolen suvun sahalta Kärkölästä on kaikki rakennepuut laitteeseen aikoinaan toimitettu.

– Tuonne mennään, kaikki on kehuneet, että ottaa ihanasti vatsanpohjasta! tyttö hihkaisi ja veti meidät Enterprisen jonoon.


Ainoa kiva oli, että gondolissa istuimme sylikkäin. Tyttö innosta kirkuen, minä tuijottaen sitä pulttia, jonka varassa pyöriä kiikuimme ensin vaakasuoraan sitten pystysuoraan.

Laskin jo päässäni, että jos se nyt ylös mentäessä katkeaa, niin lennämme ainakin 200 metrin päähän – ja komeassa kaaressa.

Niin suosittu Enterprise oli, että yleisö jäi kaipaamaan, kun se 1998 muutti Kouvolan Tykkimäkeen.

Ei siis ihme, että Lintsille ilmestyi ”uusi Enterprise” 2007. Nimi on kyllä tosi valju: Kehrä. Ja pienempikin se on, gondoleja on vain 20, kun oikeassa Enterprisessa niitä oli 21. Mammarilaite.

Älkää, tytöt, silti houkutelko. Pliis.