Kommentti: Kansain­välisiä harjoituksia on nyt oikein sumaksi asti – ja ne herättävät kysymyksiä

Julkaistu:

Kommentti
Milloin Suomi lakkaa olemasta sotilaallisesti liittoutumaton, kysyy erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Venäjä juhli torstaina komeasti Voitonpäivää, natsi-Saksan tappiota toisessa maailmansodassa tasan 74 vuotta sitten. Kuin sattumalta läntinen puolustusliitto Nato aloitti samana päivänä merkittävän kriisinhallintaharjoituksen CMX19:n, jonka skenaariossa ”ydinasein varustettu” hyökkääjä uhkaa puolustusliittoa hybridivaikuttamisen ympäristössä. Uhka konkretisoituu harjoituksen aikana, ja Nato aloittaa artikla 5:n mukaiset toimet alueensa kollektiiviseksi puolustamiseksi.

Nato ei mainitse kuviteltua hyökkääjää nimeltä. Ei tarvitse – Venäjän uhkaan tässä varaudutaan.

Suomi on mukana CMX-harjoituksessa, vaikka emme ole Naton jäsenmaa. Mukana ollaan myös neljäntoista maan Bold Quest 19.1 -tapahtumassa, joka huipentuu ensi viikolla kovapanosammuntoihin Rovajärvellä.

Suomen läntinen puolustusyhteistyö tiivistyy koko ajan. Kyse on jatkumosta, kylmän sodan päättymisen jälkeen alkaneesta pitkästä prosessista, joka integroi Suomea, ja myös Ruotsia, aina vain tiiviimmin Natoon ja muiden ”samanmielisten kumppanien” verkostoihin.

Lue lisää: Kohua herättänyt Suomen isännöimä Bold Quest pääsee pian vauhtiin – Rovajärvellä alkaa rytistä ensi viikolla

Juuri nyt harjoituskalenterissa on oikea suma.

CMX:n ja Bold Questin lisäksi maavoimat pitää parhaillaan mekanisoitujen joukkojen Arrow 19 -harjoitusta Niinisalon Pohjankankaalla. Siellä möyrii puolustusvoimien joukkojen rinnalla sotilaita Yhdysvaltain merijalkaväestä, Britanniasta ja Virosta.

Ruotsin, Suomen ja Norjan ilmavoimat järjestävät neljännen monikansallisen Arctic Challenge Exercise eli ACE-harjoituksen 22. toukokuuta alkaen. Kaartin jääkärirykmentin loppusotaharjoituksen Sapelin aktiivinen vaihe on 3.–10. kesäkuuta. Sapeliin ottaa osaa komppanian verran ammattisotilaita Britanniasta, osana nopean toiminnan joukkojen JEF-yhteistyötä.


Pohjoismaat Suomi ja Ruotsi ovat Natolle, Yhdysvalloille ja Britannialle tärkeitä kumppaneita. Ne voidaan ja halutaan pitää osana Euroopan yhteistä puolustusta.

Syventyvä kansainvälinen puolustusyhteistyö herättää kuitenkin kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia. Onko Suomi vielä sotilaallisesti liittoutumaton? Paitsi Nato-yhteistyö, liittoutumattomuutta liudentaa myös EU:n puolustustyhteistyön kehittyminen. On vain tulkintoja ja arvioita siitä, mitä tapahtuu mahdollisessa kriisitilanteessa tai sotilaallisessa selkkauksessa. Ovatko Suomi ja Ruotsi silloin Naton turvatakuiden piirissä? Juridisesti eivät, koska liittosopimusta ei ole. Mutta entä käytännössä?

Suomen ja Ruotsin puolustaminen, ilman Naton jäsenkirjoja, vaatisi korkeimman poliittisen tason päätöksen puolustusliiton jäsenmailta. Se ei synny helposti. Mutta isäntämaasopimus meillä on, juuri sellaisia tilanteita varten. Sen toimeenpanoa harjoitellaan juuri nyt, Bold Quest -tapahtumassa.

Nykykäsitys on, että kriisin puhjettua liittoumia todennäköisesti syntyisi ikään kuin lennossa, ilman jäsenkorttien tarkistusta. Tästä on puhunut myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Juuri tällaisia ”halukkaiden koalitoita” varten Yhdysvallat on muun muassa kehittänyt Bold Quest -konseptin. Amerikkalaisten sotilaalliset operaatiot maailmalla ovat kylmän sodan jälkeen perustuneet samanmielisten maiden liittoumiin. Nämä liittoumat toimivat yhdessä sitä paremmin mitä parempi tekninen ja operatiivinen valmius niillä on yhteistyöhön. Tätä testataan parhaillaan Suomessa, Bold Quest -tapahtumassa.

Venäjää kaikki nämä harjoitukset ärsyttävät, ja viime loppuvuonna pidetyn Trident Juncturen aikana Venäjä häiritsi gps-paikannussignaalia Pohjois-Norjassa ja Suomen Lapissa.

Voitonpäivän paraatia seuratessaan presidentti Vladimir Putin ja Venäjän korkeimmat sotilasjohtajat saattoivat uhrata hetkosen ajatuksille CMX:stä ja Bold Questista sekä Naton, Suomen ja Ruotsin syvenevästä puolustusyhteistyöstä.

Lue myös: Stalin sai kunniapaikan Pietarin voitonpäiväjuhlissa – Alekseille, 39, tärkein oli oman isoisän kuva

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt