Etsintäkuulutettu ex-liivijengipomo julkaisee somekuvia hiekkarannoilta – kertoo uutuuskirjassa jo yli vuoden kestäneestä pakomatkasta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Etsintäkuulutettu ex-liivijengipomo julkaisee somekuvia hiekka­rannoilta – kertoo uutuus­kirjassa jo yli vuoden kestäneestä pako­matkasta

Rikostoimittaja Pekka Lehtinen toimitti kirjan Cannonball MC:n pitkäaikaisen jäsenen Janne ”Nacci” Tranbergin elämästä.

Janne ”Nacci” Tranberg kertoo karkumatkastaan rikostoimittaja Pekka Lehtisen uutuuskirjassa.

8.5.2019 13:00

Entisen liivijengipomon ja moottoripyöräkerho Cannonball MC:n pitkäaikaisen jäsenen Janne ”Nacci” Tranbergin jo reilusti yli vuoden kestänyt pakomatka vaikuttaa irvailulta viranomaisille. Tranberg julkaisee sosiaalisessa mediassa valokuvia patikointiretkiltä ja hiekkarannoilta. Kuvien aihetunnisteet, #blogger, #travel, #hiking, tuovat mieleen pikemminkin lifestyle-bloggarin kaupallisen yhteistyöreissun kuin kansainvälisesti etsintäkuulutetun pitkän linjan vankilakundin pakomatkan.

Elämäntyyli sekin.

Janne ”Nacci” Tranberg on moottoripyöräkerho Cannonball MC:n entinen johtaja, joka oli Cannonballin jäsen 18 vuotta. Viranomaiset ovat etsineet Tranbergia jo reilusti yli vuoden ajan. Tranberg oleskelee jossakin päin maailmaa.

Suomessa odottaisi 649 päivän vankeusrangaistus. Miestä etsitään myös vastaamaan syytteisiin 24 törkeästä veropetoksesta ja yhdestä törkeästä petoksesta. Oikeudenkäynnin on määrä alkaa syksyllä 2019, mutta Tranberg on jo toista vuotta teillä tietämättömillä.

MTV:n rikostoimittajan Pekka Lehtisen toimittama uutuuskirja Wanted Janne Nacci Tranberg – Suomen etsityimmän rikollisen tarina (CrimeTime) avartaa lukijalle muun muassa sen, miten Tranberg päätyi rikoskierteeseen, vankilaelämästä ja siitä, millaista on kansainvälisesti etsintäkuulutetun miehen elämä. Artikkelin sitaatit ovat otteita Pekka Lehtisen kirjasta.

Pekka Lehtisen toimittama kirja Wanted Janne Nacci Tranberg – Suomen etsityimmän rikollisen tarina (CrimeTime) julkaistiin 8.5.2019.

Vaikka sosiaalisen median päivityksiä saattaa tulkita ilkikuriseksi rosvo ja poliisi -leikiksi, Tranberg avaa kirjassa myös sitä, kuinka viranomaisilta piileskely käy pidemmän päälle masentavaksi ja yksinäiseksi. Kirjan mukaan virkavallan edustajat seuraavat Tranbergin liikkeitä. Tranberg kirjoittaa kirjassa, että hänen blogisivustollaan, jonne hän päivittää tietoa karkureissustaan, on vierailtu aina Poliisiammattikorkeakoulua myöten.

Tranberg pakeni Suomesta vuodenvaihteessa 2017–2018. Loppuvuodesta 2017 Tranberg sai lainvoimaisen, vuoden ja kymmenen kuukauden vankeustuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja rekisterimerkintärikoksesta, jotka oli tehty vuonna 2014. Kirjassa kerrotaan, että Tranbergin olisi pitänyt ilmoittautua vankilaan 4. tammikuuta 2018, mutta tuona päivänä hän istui juomassa kahvia Keski-Ranskassa. Aiemmin hänet oli erotettu moottoripyöräkerhosta. MTV uutisoi elokuussa 2017, että nimettömän lähteen mukaan taustalla oli muun muassa Tranbergin aiheuttama eripura kerhon sisällä.

Heinäkuussa uutisoitiin Cannonballin hajonneen, kun suurin osa kerhon paikallisosastoista lopetti toimintansa. STT:n lähteiden mukaan hajoamisen tai jakaantumisen laukaisevana syynä ovat olleet Tranbergiin henkilöityneet rahariidat ja talousepäselvyydet.

”Tämänkertaisen pakomatkani aloitin uutenavuonna 2018 heti puolenyön jälkeen. Hain auton, jolla aioin liikkua ensimmäisen etapin. Ulkomaalaistaustainen ystäväni lainasi minulle isänsä autoa, joka ei takuulla ollut missään poliisin rekistereissä. Seuraavaksi hain kuljettajan. Hän tulisi mukaani Tukholmaan asti ja toisi auton takaisin Suomeen. Suunnistimme kohti pohjoista ja Torniota. Sieltä olisi helppo ylittää raja jälkiä jättämättä. Pitkä ajomatka sujui enemmän kuin leppoisasti.”

Puhelimensa Tranberg kertoo jättäneensä Helsinkiin siltä varalta, että joku etsisi häntä puhelimen paikannustietojen perusteella.

Tranberg varautui siihen, että pakomatkan aikana hänen mahdollisesti täytyisi yöpyä hotelleissa, mutta henkilöllisyyden täytyi pysyä salassa. Ruotsista löytyi kaveri, joka hankki karkulaiselle Tranbergista otetulla valokuvalla varustetun henkilöllisyystodistuksen ja EU-ajokortin, jolla saattaisi liikkua Tukholmasta eteenpäin jättämättä itsestään jälkiä, Tranberg kuvailee kirjassa.

Matka pohjoisesta jatkui Tukholmaan. Tranberg kertoo jättäneensä eräälle kaverille hänen pankkikorttinsa. Kaverin oli tarkoitus käyttää korttia Suomessa hämätäkseen poliiseja siitä, että Tranberg liikkui Suomen rajojen sisäpuolella, kirjassa sanotaan.

Kirjasta käy ilmi, että pakomatka mahdollistuu suureksi osaksi Tranbergin verkostojen avulla: milloin tutun, joka hankkii väärennettyjä asiakirjoja, milloin kaverin, joka järjestää asunnon etsintäkuulutetulle miehelle. Tranberg kertoo noutaneensa taiten väärennetyt paperinsa eräällä parkkialueella sijainneen betoniporsaan luota, jonne joku oli kätkenyt ne. Mukana kulki miehen mukaan myös hänen espanjalainen, espanjalaisella henkilötunnuksella varustettu ajokorttinsa.

Alkumatkan reitti oli Tranbergin mukaan Tukholma–Göteborg–Helsingborg–Malmö–Tanska. Ex-moottoripyöräkerhopomo matkasi kaupunkien väliä linja-auton kyydissä. Tanskasta Tranberg kertoo nousseensa saksalaiseen satamataajama Puttgardeniin matkaavan autolautan kyytiin. Saksassa matka jatkui taas bussilla.

Bussissa Tranberg kuvailee hermostuneensa. Juuri kun linja-auto jätti sataman, poliisi tekikin kulkuneuvossa tarkastuksen.

”Vedin pipon päähän ja samassa hetkessä etu- ja keskiovet aukesivat. Saksalaisia poliiseja tuli kaksi edestä ja yksi takaa. Paperit haluttiin tarkistaa. Euroopan pakolaisvirta oli lisännyt tarkistuksia EU-alueen sisälläkin.”

Tranberg kertoo kirjassa päättäneensä, että hän näyttää väärennettyä henkilöllisyystodistustaan poliisille itse, muttei anna sitä viranomaisen käteen tutkittavaksi. Tatuoidut kasvot hermostuttivat hiukan.

”Kun poliisi oli lähes kohdallani, nostin teatraalisesti pipoa toisella kädellä ja toisella näytin henkkaria. Ja hymyilin. Homma selvä. Poliisi vastasi hymyllä ja jatkoi kierrostaan.”

Seuraava etappi oli Hampuri, josta mies kertoo matkustaneensa bussilla Frankfurtiin. Tranberg yöpyi Frankfurtin rautatieaseman läheisessä hotellissa, mutta vastaanottotiskillä oli jälleen todistettava henkilöllisyys. Tranberg kuvailee jälleen hermoilleensa, kun sisäänkirjautumisen yhteydessä kaavakkeeseen oli täytettävä henkilötiedot.

”Täytin paperia ja samalla tajusin, että helvetti, enhän mä muista, mikä mun syntymäaika on. Tunsin, kuinka virkailija tuijotti koko ajan.”

Mies tekaisi omien sanojensa mukaan hätävaleen siitä, kuinka ei muistanut postinumeroaan. Niinpä hän tarkisti syntymäajan puhelimessa olevasta valokuvasta, jonka hän oli napannut henkilöllisyystodistuksessa ja kirjoitti tiedot vastaanottovirkailijan kaavakkeeseen.

Pian Tranberg suuntasi kohti Pariisia ja sitten Malagaan ja Marbellan lähistölle. Paljoa tämän pidemmälle Tranbergin jäljille kirja ei enää opasta.

Viranomaisten vältteleminen vaatii tarkkuutta. Karkulaisen on oltava tarkkana siitä, millä sovelluksilla ihmisiin uskaltaa olla yhteydessä ilman, että viestejä tai puheluita voidaan tarkkailla. Pukeutumiseenkin on kiinnitettävä huomiota, jottei kukaan tunnista. Vapaalla jalalla olemisellakin on siis hintansa.

”Nukun neljästä kuuteen tuntia. Herään joka aamu automaattisesti kuuden seitsemän aikaan. Stressi ja alitajuinen pelko kiinnijäämisestä pitävät unen laadun heikkona. Tämän takia nukun myös päivällä, jotta unen määrä ei jäisi liian vähäiseksi. Aamupalani on aina sama. Puuro, marjoja, greippi, vettä ja kaksi kuppia nessiä (Nescafe-kahvia). Olen juonut nessiä kaksikymmentä vuotta. Pidän rutiineista.”

Jos joku ohikulkija tunnistaa Tranbergin, tieto voi päätyä poliisin tietoon. Krp:stä kerrottiin huhtikuun alussa, että yhden viranomaisten etsimän pakoilijan jäljille Espanjaan ja Portugaliin päästiin juuri yleisövihjeen avulla. Vuonna 2016 toinen suomalainen etsintäkuulutettu saatiin Saksassa kiinni usean maan yhteisen tiedusteluoperaation tuloksena.

Kirjan mukaan paon syynä olivat pääosin veropetosjutun syytteet ja suorittamaton vuoden vankeustuomio. Yhtä kaikki, toimittaja Pekka Lehtinen pohtii kirjassa, pakeniko Tranberg myös siksi, että mies pelkäisi jonkun haluavan kostaa hänelle. Tranberg puolestaan toteaa kirjassa, ettei hän pakene vanhaa kerhoaan.

Tranberg kuvaa pakomatkaa yksinäiseksi ja rajoittuneeksi. Yhteydenpito läheisiin on hankalaa, tosin Tranbergin mukaan hän on tavannut tytärtään myös karkureissun aikana. Joka tapauksessa miehen on liikuttava varovasti. Kauppaan on mentävä muulloin kuin ruuhka-aikaan, autolla ei voi liikkua, koska tuolloin voisi päätyä liikenneratsiaan. Tatuoidun miehen on pukeuduttava pitkähihaisiin vaatteisiin.

”Etsintäkuulutettuna pitää joko hakeutua täysin rauhalliseen paikkaan tai piiloutua miljoonakaupunkiin ihmisten keskelle. Itse en jälkimmäisestä vaihtoehdosta pidä. Pysyn mieluummin rauhallisessa paikassa, sivummalla. Pakoilut ovat aiheuttaneet minulle ajoittain masennusta tai jotain sen suuntaista.”

Kirjan lopussa pakomatkalainen kertoo, ettei hänellä ole aikomusta jäädä kiinni, vaikka kintereillä on EU-maiden yhteistyöhön perustuvia FAST-yksiköitä (Fugitive Active Search Team), jotka tavoittelevat Europol-listalle päätyneitä etsintäkuulutettuja.

Keskusrikospoliisin (Krp) rikosylikomisario Teemu Aittamaa kommentoi yleisellä tasolla sitä, miten etsintäkuulutetut henkilöt pyritään saamaan tällaisissa tapauksissa kiinni. Kansalaisten yleisövihjeet ovat Aittamaan mukaan yksi merkittävä työkalu.

– Kansalaisten aktiivisuus on erittäin merkittävää, Aittamaa sanoo.

Eri maiden poliisit tekevät keskenään yhteistyötä, mikä tarkoittaa esimerkiksi tietojen vaihtamista. Poliisin käyttämistä taktisista keinoista henkilön kiinni saamiseksi Aittamaa ei kerro tarkkaan.

– Kansainvälinen yhteistyö perustuu vastavuoroisuuteen. Silloin, kun puhutaan vihjetietotasoisesta tai tämän tyyppisestä tiedosta, mennään pitkälle sillä, että halutaan pitää hyviä välejä. Emme voi vaatia heitä tekemään mitään, ja totta kai harkinta on heillä.

– Yhteistyö on toiminut kaikkien maiden kanssa hyvin. Saappaat jalassa kentällä ja partioautossa tehtävään työhön meillä ei ole minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta.

Europolin alla toimii etsintäkuulutettujen kiinniottamiseen tähtäävä verkosto, jonka kautta vaihdetaan tietoa esimerkiksi vihjeistä, joita esimerkiksi etsintäkuulutetun henkilön olinpaikasta on saatu. Europolin sivostolla julkaistavalla Wanted-listassa kerrotaan myös yleisölle rikosnimikkeet, joiden perusteella viranomaisia vältteleviä etsitään. Viranomaisille kerrotaan myös tarkempaa rikosnimikkeen taustalla olevaa tietoa.

– Kyseessä olevan valtion oikeusviranomaiset harkitsevat, onko luovutukselle jotain esteitä, jos rikos ei olisikaan esimerkiksi heidän valtiossaan kerrotulla tavalla tehtynä rikos, silloin on todennäköistä, ettei henkilöä luovutettaisi, Aittamaa sanoo.

Jos vihjetieto vaikkapa etsityn sijainnista Suomen rajojen ulkopuolella pitää paikkansa, henkilön tavoittamiseen voi vaikuttaa esimerkiksi se, miten pian paikallispoliisin on ylipäätään mahdollista pidättää henkilö.

Poliisia pakoileva Tranberg maalaa kirjassa arjestaan melko rajoittuneen kuvan, vaikka toisaalta sosiaaliseen mediaan ilmestyy kuvia hiekkarannoilta ja patikointireissuilta.

– Joskus on kuulunut, että kiinni jääminen oli lopulta helpotus, kun ei tarvitse enää piileskellä. Ehkä kommentointi kertoo siitä, ettei piileskely ole välttämättä aina helppoa ja mukavaa, Aittamaa kommentoi yleisesti.

´

Janne ”Nacci” Petteri Tranberg (s. 1974, pituus 180 senttimetriä). Cannonball MC:n entistä johtajaa etsitään suorittamaan 649 päivän vankeusrangaistusta sekä vastaamaan syytteisiin törkeistä veropetoksista.

Näin Janne Tranberg päätyi rikoksen tielle ja kerhon jäseneksi

Tranberg kuului moottoripyöräkerhoon 18 vuoden ajan, mutta loppukesästä 2017 hän sai potkut kerhosta sen sisällä kyteneiden riitojen ja epäluottamuksen seurauksena.

Aiempia tuomioita Tranbergilla on huume-, väkivalta- ja talousrikoksista, kaikkiaan noin 50 rikosjutusta. Murhasta miestä ei ole ikinä epäilty, mutta tapon yrityksistä hän on saanut tuomion.

Uutuuskirja avaa myös sitä, miten Tranberg päätyi nykyiselle tielleen.

Kirjassa Tranbergin äiti kuvailee poikansa lapsuutta perusonnelliseksi. Poika oli villi, mutta iloinen. Tranberg toteaa itse samaa. Lapsuus oli hyvä, ja nuoruuskin alkoi hyvin. Myöhemmin Tranberg salasikin kirjan mukaan kerhojäsenyytensä äidiltään. ”Luin asiasta lehdestä”, äiti sanoo kirjassa.

Armeijan aikoihin jokin kuitenkin muuttui, ja äidin mielestä poika päätyi pois kaidalta tieltä väärän seuran vuoksi, kirjassa kerrotaan.

1990-luvulla Tranberg alkoi tehdä pikkurikoksia. 1990-luvun puolivälin jälkeen Myllypuron ostarilla sijainneesta baarissa oli tarjolla töitä, ja Tranberg aloitti ovimiehenä. Joskus baarissa tilanteet äityivät vaarallisiksi, ja erään kerran Tranberg pahoinpiteli kirjassa kertomansa mukaan erään huonosti käyttäytyneen asiakkaan sairaalakuntoon.

22-vuotiaana Tranberg joutui vankilaan viidestä tapon yrityksestä. Kyseessä oli tutkintavankeus, ja Tranberg istui Katajanokan vankilassa. Hän oli ajanut baari-illan jälkeen kohti Töölössä Dagmarinkadulla sijaineneen nakkikioskin jonoa osallistuttuaan ensin johonkin kärhämään. Poliisi oli äkkiä paikalla, ja takaa-ajon jälkeen Tranberg saatiin kiinni. Tranbergille annettiin tapauksen johdosta liikanimi ”Nacci”.

Kerhoon päätyminen alkoi hiljalleen. Katajanokalla Tranberg pääsi vankilan lentopallojoukkueen huoltajaksi, ja joukkue lähti Suomenlinnaan pelireissulle, pelaamaan toisen vankilan joukkueen kanssa. Reissulla Tranberg tutustui Cannonball MC:n jäseneen. Tranberg kertoo kirjassa pitäneensä tuolloin liivijengin kannattajapaitaa yllään, ja kerholainen tuli juttelemaan Tranbergille.

Kun Tranberg oli taas vapaana, hän rahoitti elämäänsä muun muassa varastamalla. Tranberg perusti myös firmoja, kuten ”lokerofirman”, eli anonyymejä postilokeroita tarjoavan toiminnan, mutta kertoo kirjassa, ettei maksanut veroja. Lokerofirma sijaitsi Helsingin Kalliossa, ja eräs Cannonball MC:n jäsen asui naapurissa.

Kerho ja moottoripyörät kiinnostivat Tranbergia, toisin kuin auktoriteetit. Naapurin kerholainen tuli Tranbergille tutuksi, ja tuttavuus vei Tranbergin ensimmäisen kerran käymään kerhotiloissa, mistä alkoi nousu kohti varsinaista kerhon jäsenyyttä, Tranberg kertoo kirjassa.

  • Tranbergin liikkeistä tai muista tiedoista voi ilmoittaa KRP:lle joko sähköpostilla osoitteeseen wanted.krp@poliisi.fi tai puhelimitse numeroon +358 50 440 1800.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?