Vitali, Margarita ja Kirill paljastavat, mitä Venäjällä saa tehdä ja Suomessa ei: ”Se opetettiin jo tarhassa”

Julkaistu:

Onko Suomella ja Venäjällä mitään muuta yhteistä kuin Muotkavaarasta Haapasaareen yltävä 1 340 kilometriä pitkä valtionraja? Venäläistaustaiset, Suomessa asuvat Vitali, Margarita ja Kirill sen tietävät.
Tätä nykyä helsinkiläinen, rakennusalalla työskentelevä Vitali, 31, syntyi Leningradissa, eli nykyisessä Pietarissa. Miljoonakaupunki vaihtui merelliseen Raumaan Vitalin ollessa ala-asteikäinen. Hän on kokenut kahden kulttuurin erot ja yhtäläisyydet jo pienestä pitäen.

– Venäjällä ollaan kohteliaampia. Etenkin naisia kohtaan. Minulle opetettiin jo tarhassa, että naisille avataan ovia, ei kysytä ikää ja teititellään tilanteesta riippuen.

Vitalin mielestä kohteliaaksi opitaan kasvatuksen myötä. Venäjällä lapsille pyritään puhumaan kuten aikuisille, jota Vitali pitää erinomaisen hyvänä asiana.

Kohteliaisuus merkitsee hänelle myös toisten huomioon ottamista kuuntelemalla aidosti ja reagoimalla siihen, mitä toinen sanoo.

– Yksi tärkeimmistä asioista on suoraan puhuminen. Se on kohteliasta.


Venäläisen kulttuurin erityispiirre, jota Vitali arvostaa, on välittömyys.

– En tiedä, voinko puhua kaikkien puolesta, mutta venäläiset voivat käydä erittäin henkilökohtaista keskustelua täysin vieraan henkilön kanssa, kunhan keskustelu on mielenkiintoista, hän kertoo.

Suomessa asuessaan Vitali on huomannut sen, kuinka paljon suomalaiset arvostavat luontoa. Myös ruokakulttuurien välillä on suuria eroja. Miehen mielestä Suomessa osataan valmistaa ”suussa sulavaa” kalaa.

– Ruoka-aineet ovat jonkin verran samoja, siihen se samanlaisuus sitten jääkin. Itse tietenkin rakastan venäläistä keittiötä. Se myös näkyy meillä kotona hyvin vahvasti. Syy siihen on ehkä sekin, että venäläinen keittiö on kehittynyt satojen vuosien ajan ja kerännyt itseensä asioita laajalta alueelta, mikä näkyy monipuolisuudessa.

Loppujen lopuksi Vitali pitää Suomen ja Venäjän välisiä eroja melko pintapuolisina. Käytännössä olemme sama kansa, hän sanoo.


Opettajaksi opiskeleva Margarita, 27, on tutustuttanut myös oppilaitaan venäläiseen kulttuuriin.

– Kun oppilaat pääsivät maistelemaan venäläisiä ruokia, he sanoivat, että se oli paras venäjän kielen oppitunti, Margarita sanoo.

Helsinkiläinen Margarita muutti perheensä mukana Suomeen ollessaan 15-vuotias. Perhe muutti Suomeen Kuolan niemimaalta, eli Venäjän Lapista.

Margarita on juuriltaan suomalaistaustainen, minkä takia kaikki uudessa asuinmaassa ei ollut täysin uutta. Kieli täytyi kuitenkin opetella. Kun Suomeen muutosta oli kulunut vuosi, Margarita aloitti jo opiskelun suomenkielisessä lukiossa.

– Sanotaan, että maassa maan tavalla, ja kieli on tosi tärkeä osa kulttuuria.


Ensimmäisinä koulupäivinään Margarita hämmästeli sitä, miten rennon ottein suomalaisnuoret puhuttelivat opettajiaan.

– Muistan kokeneeni kulttuurishokin, kun lukiossa minun ei tarvinnut teititellä opettajia eikä nousta seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan. Panin myös merkille, että Suomessa oppilaiden ja opettajien välit ovat huomattavasti epämuodollisemmat kuin Venäjällä. Venäläinen koulutusjärjestelmä on suomalaiseen verrattuna paljon suorituskeskeisempi.

Margaritan mielestä teitittely luo ikään kuin muurin opettajan ja oppilaan välille.

– Täällä opettajat suhtautuvat oppilaisiin vähän kuin vertaisiinsa, arvostan sitä tosi paljon.

Venäjällä yleinen ja kohtelias puhuttelumuoto on etunimi-isännimi -yhdistelmä, jota käytetään, kun puhutellaan esimiehiä, kollegoja, opettajia tai vaikkapa sukulaisia, Margarita kertoo.

Kun puhutellaan lähisukulaisia, hyviä ystäviä ja lapsia, etunimestä käytetään usein lyhyttä muotoa: Elenaa kutsutaan Lenaksi ja Mihailia Mishaksi.

Margaritan mukaan Venäjällä ikäihmisiä tulee kunnioittaa ja itseään vanhemmille on tapana luovuttaa istumapaikka julkisessa kulkuneuvossa. Suomessa sama käytäntö ei elä yhtä vahvasti kuin itänaapurissa.

– Minulle kävi kerran niin, että bussi oli täynnä ja halusin antaa paikkani iäkkäälle rouvalle, mutta hän suuttui minulle siitä ja sanoi, ettei hän ole vanha. Tarkoitin oikeasti pelkkää hyvää. Tarkoitukseni ei ollut loukata häntä.

Erään kerran Margaritan viereen istuutui iäkäs herra.

– Hän rupesi juttelemaan kanssani. Jostain syystä rupesin teitittelemään häntä, vaikka tiedän, että teitittely on suomalaisille vierasta. Hän oli yllättynyt, mutta alkoi myös teititellä minua takaisin huumorimielessä, Margarita kertoo.

Margarita arvostaa nykyisessä asuinmaassaan montaa eri asiaa. Niistä hän mainitsee maksuttoman koulutuksen, kouluruuan, puhtaan veden ja ilman, sujuvan joukkoliikenteen sekä äitiyspakkauksen.

– Ihailen sitä, miten pieni kansa on onnistunut rakentamaan hyvinvointivaltion niin lyhyessä ajassa. Eli arvostan suomalaisten sisua.

Yhteistä venäläisessä ja suomalaisessa kulttuurissa on Margaritan mukaan se, että sekä Venäjällä että Suomessa arvostetaan omaa kieltä. Toinen selvä yhdistävä tekijä on hänen mukaansa myös rakkaus jääkiekkoon.

Venäläinen ruokakulttuuri on paitsi Vitalin myös Margaritan mieleen. Vieraille varataan usein suolaista ja makeaa, vaikkapa borssikeittoa, Margarita kertoo.

Sitä tosiaan syödään Suomessa Margaritan kokemuksen mukaan väärin: moni laittaa keiton sekaan nakkeja, mikä ei kuulu venäläiseen reseptiin.


Borssikeiton tarjoilusta samaa mieltä on Kirill, 22, joka muutti Venäjän Vologdasta Suomeen vain 16-vuotiaana.

– Tämä pitää paikkansa, vasta sekoittamisen jälkeen borsh-keitto on täydellinen. Yksi syy on siinä, että koska keitto on kuumaa, smetanan sekoittaminen viilentää, joten keittoa voi syödä heti. Toisena tulee se, että koska smetanasta tulee rasvaa, pikkusen pehmeämpi ja sulavampi maku, Kirill kertoo.

Teini-ikäisenä Kirillillä oli kova into muuttaa Suomeen, ja niinpä vanhemmat kannustivat häntä.

– Vuotta ennen lähtöä päätin, että elämän on pakko muuttua parempaan suuntaan. Pienen mietinnän jälkeen päätin, että Suomi on hyvä paikka siihen. Suurin haasteeni oli kieli, Kirill kertoo.

Hän etsi käsiinsä Suomen kielen opettajan ja tutustui Liljaan, nyt 84. Kun koulukaverit pitivät hauskaa porukassa, Kirill kävi yksityistunneilla ja pänttäsi suomen kielen sanastoa.

– Minulla oli selkeät tavoitteet, enkä halunnut antaa periksi. Minun oli pakko käyttää aikani opiskelemiseen. Kavereille taisi tulla sellainen fiilis, että olen joku hullu, joka haluaa käyttää aikaa tuntemattoman kielen opettelemiseen ja muuttaa maahan, jossa on vain viisi miljoonaa asukasta.

Kun Kirill ja Lilja soittelivat toisilleen, Kirillin tuli aina puhua Suomea, vaikka kielitaito oli vielä heikko.

– Suhteemme on kuin mummon ja lapsenlapsen suhde. Olimme tosi hyvissä väleissä ja olemme edelleen.

Kun Kirill oppi kielen, hänen oli helpompi alkaa havainnoida eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Venäjän välillä.

– Suomalaiset ovat paljon hitaammin lämpiäviä kuin venäläiset. Huomasin, että jos suomalaiseen kuplaan pääsee jotenkin sisään, ihminen avautuu ihan täysillä. Syntyy luottamus toiseen ihmiseen.

Kirill on oppinut myös, mistä ei kannata lähteä juttusille ventovieraan suomalaisen kanssa. Hänen kokemuksensa mukaan Suomessa vaietaan usein uskonnosta, palkasta ja politiikasta.

– Venäjällä ohikulkija voi aloittaa väittelyn vaikka ajankohtaisesta poliittisesta asiasta, eikä se haittaa ketään. Kaupan myyjäkin voi aloittaa pienen debatin aiheesta kuin aiheesta.

Tai vierustoveri julkisessa kulkuvälineessä.

– Yöjunassa tuntematon nainen saattaa kertoa olevansa matkalla Pietariin purkamaan avioliittoaan. Henkilökohtaiselle tasolle päästään heti.

Vaikka suomalainen juttelee tuntemattomille harvemmin bussissa tai junassa, Kirill arvostaa sitä, kuinka julkinen liikenne toimii täällä jopa minuutin tarkkuudella.

– Venäjällä on paikkoja, joissa bussi voi helposti jättää kokonaan tulematta. Kotikaupungissani Venäjällä oli toivottava sormet ristissä, että kyyti tulisi jossain vaiheessa päivää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt