Asiantuntijat Arktisen neuvoston kokouksen yllätyslopputuloksesta: ”Ei tässä kannata epätoivoon vaipua Suomen roolista” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Asiantuntijat Arktisen neuvoston kokouksen yllätyslopputuloksesta: ”Ei tässä kannata epätoivoon vaipua Suomen roolista”

Rovaniemen kokouksessa jäätiin ensimmäistä kertaa Arktisen neuvoston historiassa vaille yhteistä loppujulistusta. Asiantuntijoiden mukaan Suomi hoiti roolinsa niin hyvin kuin mahdollista hankalassa tilanteessa.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Harri Mikkola, kansainvälisen politiikan Jean Monnet -professori Pami Aalto ja Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Helsingin yliopistosta kommentoivat neuvoston kokousta.

7.5.2019 21:28

Ulkoministeri Timo Soini ilmoitti tiistaina, ettei Rovaniemen Arktisen neuvoston kokouksessa hyväksytä yhteistä loppujulistusta.

Yhteisen loppujulistuksen kerrottiin jo etukäteen olevan vaikeuksissa muun muassa Yhdysvaltain suhtautumisen takia. Amerikkalaisten lehtitietojen mukaan Yhdysvallat on yrittänyt poistaa julkilausumasta kaikki viralliset viittaukset ilmastonmuutokseen.

Soini ei suostunut kokouksen jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa avaamaan tarkemmin, mihin yhteinen loppujulistus kaatui. Soini totesi, että joissain kysymyksissä oli erimielisyyksiä, eikä yksimielistä päätöstä pystytty tekemään.

Soinin mukaan on kuitenkin selvää, että ilmastokysymyksissä oli erimielisyyksiä, joita ei voitu selvittää tämän neuvoston kokouksessa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta neuvoston historiassa, kun Arktinen neuvosto ei ole saanut kasaan yhteistä loppujulistusta.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola ei näe Suomen epäonnistuneen puheenjohtajan tehtävässään, vaikka yhteistä loppujulistusta ei saatukaan aikaiseksi.

– Suomi hoiti oman tonttinsa niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Tämä vain tapahtui kasvavien jännitteiden maailmassa. Ne jännitteet ovat edelleen kasvamassa, eli seuraavalle puheenjohtajalle lankeaa vielä hankalampi tilanne. Se, että hankalissa olosuhteissa ei päädytä optimitulokseen, ei kerro epäonnistumisesta. Ei tässä kannata epätoivoon vaipua Suomen roolista.

Aaltola myöntää, että yhteisen loppujulistuksen poisjääminen on Suomenkin kannalta epätoivottavaa.

– Siis se, että arktisen alueen maat eivät ole samalla sivulla eivätkä pysty sitoutumaan samoihin sanamuotoihin. Mutta Suomen kannalta tärkeää on se, että Rovaniemellä olivat kaikkien maiden ulkoministerit. Sitä voi pitää isona saavutuksena.

– Toivoa aina sopii, että saadaan yhteisiä julkilausumia aikaan. Mutta ei se tavatonta ole, ettei saada. Tärkeintähän tässä kokouksessa oli, että kaikkien Arktisen neuvoston jäsenmaiden ulkoministerit oli paikalla. Että silmästä silmään kohdataan ja puhutaan vaikeista asioista.

Aaltolan mukaan kokouksen lopputulos kertoo siitä, että maailma on muuttunut.

– Ei olla enää siinä tilanteessa, jossa arktinen alue on neitseellinen tila, vaan se on osa globaalia maailmaa, ja globaalin maailman jännitteet tuntuvat siellä, ja se on yksi niiden näyttämö.

– Luulen, että monestakin syystä ei päästy sellaiseen dokumenttiin, jossa kaikki sanamuodot olisivat olleet kaikkien hyväksyttävissä. Se kielii niistä jännitteistä, jotka eilen tulivat hyvin esiin puheistakin. Erityisesti arktisen alueen suurvallat Yhdysvallat ja Venäjä eivät näe asioita samalla tavoin, ja on geopoliittisia jännitteitä. Myös Kiinan rooli on tuossa suhteessa tärkeää huomata.

”Puheenjohtajamaasta huolimatta olisi varmasti päädytty samanlaiseen lopputulokseen”

Kansainvälisen politiikan Jean Monnet -professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta uskoo, että samaan lopputulokseen olisi päädytty puheenjohtajamaasta huolimatta.

– Jos me ajatellaan, että nyt Yhdysvallat haluaa globalisoida tätä arktista aluetta eli ajaa samanlaista politiikkaa arktisella kuin muuallakin, niin puheenjohtajamaasta huolimatta olisi varmasti päädytty samanlaiseen lopputulokseen. Tämä ei ole Suomen epäonnistuminen, vaan heijastus Yhdysvaltojen johdonmukaisesti ajamasta politiikasta lähes kaikilla foorumeilla.

Aallon mukaan tänään nähty kokouksen lopputulos on yksi osoitus siitä, että kansainvälisessä politiikassa on tällä hetkellä hyvin vaikea tehdä monenkeskistä yhteistyötä.

Aalto sanoo, että arktinen alue on globalisoitumassa suurvaltapolitiikan näyttämöksi, missä on samat jännitteet kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tai muualla kansainvälisessä politiikassa.

– Arktisella alueella ei tavallaan voida enää tehdä yleisistä suurvaltasuhteista täysin irrallista politiikkaa samalla tavalla, niin kuin se oli aiemmin tietyissä rajoissa mahdollista. Kun tähän on tuotu aihealueita, jotka ovat myös muualla kiistanalaisia kansainvälisen politiikan aiheita, kuten ilmastonmuutos, pääsy merialueille ja resurssien käyttökysymykset, niin arktinen alue ei ole enää kauhean erityinen alue siinä vaiheessa.

– Aika moni toimija kansainvälisessä politiikassa hakee jonkinlaista vastakkainasettelua. Tai ryhtyy toimenpiteisiin, joiden tiedetään nostattavan vastakkainasettelua, jännitteitä ja lisäävän asevarustelua. Näihin lukeutuu Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Se on tietoista politiikkaa kaikkien näiden kolmen taholta.

”Hankala puheenjohtajaa syyttää”

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Harri Mikkola sanoi IS:lle aiemmin tiistaina, että yhteisen loppujulistuksen puuttuminen Arktisen neuvoston kokouksessa on äärimmäisen poikkeuksellista.

Mikkolan mukaan nyt loppujulistuksen suhteen tapahtunut oli Suomen käsien ulkopuolella.

– Arktinen neuvostohan on konsensuspohjainen yhteistyöelin, kaikkien pitää olla samaa mieltä asioista, jotta pystytään menemään eteenpäin. Tästä näkökulmasta on todella hankala puheenjohtajaa syyttää siitä, että ei tullut tätä deklaraatiota. Tässä ovat Suomen käsien ulkopuolella ne voimat, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen, Mikkola kommentoi.

Mikkola arvioi, että esimerkiksi Donald Trumpin hallinnon näkemykset ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä hallinnasta rampauttivat lopputulosta.

– Jos ja kun Yhdysvallat ei olisi halunnut loppujulistukseen ilmastonmuutoksen mainintaa, niin Arktisen neuvoston ministerijulistus ilman ilmastonmuutosta olisi kyllä todella hankalasti toteutettavissa. Se ottaa neuvoston integriteettiä ja olemassaolon syytä niin paljon pois, ettei sellaista deklaraatiota voi yksinkertaisesti tuottaa, Mikkola sanoi aiemmin tiistaina.

Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi Helsingin yliopistosta näkee, että suurilla toimijoilla ei ole riittävää poliittista tahtoa lausumien sorvaamiseen.

– Kun on kyse siitä, miten Venäjä ja Yhdysvallat etunenässä näkevät, millaisessa kontekstissa käsitellään ilmastonmuutosta ja yleensä koko arktisen alueen tulevaisuutta, niin ei sitä yhdessä kokouksessa ratkaista. Tämä kertoo vaan siitä, miten näissä suuremmissa maissa poliittista tahtoa näille ei vaan ole. Sinänsä tilanne on todella ikävä.

Myös Pynnöniemi sanoo, että Suomi teki puheenjohtajamaana parhaansa hankalassa maailmanpoliittisessa tilanteessa.

– Tämä vaan osoittaa politiikan tekemisen vaikeuden tässä nykyisessä tilanteessa. Varmasti oli hyvää tahtoa tällä tiimillä, joka vei asiaa eteenpäin. Mutta jos jäsenmailla ja niitä edustavilla delegaatioilla ei ole toimivaltuuksia tuottaa yhteistä lausumaa, niin ei siinä puheenjohtaja voi mahdottomia tehdä.

Pynnöniemi mainitsee Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon maanantaisen puheen olleen sellainen, jollaiseen ei olla tässä kontekstissa totuttu. Pompeo lausui puheessaan, että arktisesta alueesta on tullut vallan ja kilpailun tanner. Pompeo muun muassa totesi Kiinan toimien ”herättävän huolta” ja Venäjän toimintaa hän luonnehti ”aggressiiviseksi”.

Pynnöniemi muistuttaa, että vaikka Venäjä saattaa näyttää vetäneen Rovaniemen kokouksessa matalampaa profiilia, ei tämä tarkoita että se olisi Yhdysvaltoja myöntyväisempi monenkeskiselle diplomatialle.

– Meillä on useita vahvoja valtioita, joilla on suvereniteettiä korostavaa ja monenkeskeistä diplomatiaa halveksuvaa politiikkaa. Tämä on pysyvä piirre Venäjän ulkopolitiikassa. Se, että Venäjä on jossain tilanteessa vähän hiljempaa, ei tarkoita, että he olisivat jollakin tavalla myöntyväisempiä monenkeskiselle diplomatialle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?