Arja Paanasen kolumni: Pietarin asuntooni ilmestyi sähkön haamukuluttaja

Julkaistu:

Kolumni
Kafkamainen taistelu sähkölaitosta vastaan jatkui puolitoista vuotta, kirjoittaa erikoistoimittaja Arja Paananen.
Ellen omistaisi asuntoa Pietarissa, olisin jäänyt paitsi monenlaisista seikkailuista, joita tavallinen suomalainen asunnonomistaja ei osaisi kuvitellakaan. Tuorein episodi koskee yksiööni ilmestynyttä haamusähkönkuluttajaa.

Kafkamainen taistelu sähkölaitosta vastaan jatkui puolitoista vuotta ja huipentui kirjeeseen, jossa uhattiin ryhtyä perimään maksamattomia sähkölaskuja oikeusteitse.

Kaikki käynnistyi, kun postilaatikkooni alkoi tulla sähkölaskuja sekä asunnolle numero 207 että salaperäiselle asunnolle numero 207a.

Pieni a-kirjain oli kirjoitettu niin pienellä, etten sitä aluksi edes huomannut. Molempien laskujen asiakasnumerot olivat myös liki identtiset eikä kummassakaan ollut näkyvillä asiakkaan nimeä.

Niinpä maksoin parinsadan ruplan – eli muutaman euron – suuruisen 207a-laskun rutiininomaisesti, sen kummemmin asiaa edes ajattelematta.

 

Maksetusta laskusta tuli todiste siitä, että haamusähkönkuluttaja on olemassa

Samalla tulin tehneeksi emämunauksen. Maksetusta laskusta tuli sähkölaitokselle todiste siitä, että haamusähkönkuluttaja numero 207a on siis aivan oikeasti olemassa!

Kun vihdoin tajusin mokani, jätin a:lle tulevat karhulaskut maksamatta ja ryhdyin selvittämään, kenelle ne kuuluisivat.

Soitin Pietarin kaupungin asuntorekisteriviranomaiselle ja kävi ilmi, että talossamme ei ole asuntoa numero 207a. Selvitin myös, että taloomme ei ole perustettu uutta yritystä numerolle 207a.

Monen kiukkuisen puhelun jälkeen sain vihdoin kiinni sähkölaitoksen virkailijan, joka paneutui asiaan.

Virkailija kertoi näkevänsä järjestelmästä, että asunto numero 207a oli ollut aktiivinen 1990-luvun puoliväliin asti. Hän kertoi myös näkevänsä, että kyseisellä asiakasnumerolla ei ole enää edes sähkömittaria – mutta se ei siis estänyt sähkölaitosta lähettämästä minulle yhä uusia ja uusia laskuja.

Ja kaiken huipuksi virkailija kertoi, että hänellä itsellään ei ole lupaa lopettaa laskujen lähettämistä, vaan minun olisi tehtävä kirjallinen anomus asiasta.

Puhelun jälkeen tajusin, mistä on kyse. Asunnossani oli ollut neuvostoaikana kahden eri perheen kommuuni, jolloin kummallakin taloudella oli ollut omat sähkömittarinsa. Sähkölaitoksen järjestelmissä kummitteli siis yhä tuon kommuunitalouden puolikas.

Tein kirjallisen valituksen. Pyysin sähkölaitosta palauttamaan vahingossa maksamani rahat ja poistamaan 207a:n heidän systeemeistään. Rahat palautettiin lopulta, mutta asuntoa numero 207a sähkölaitos ei silti edelleenkään lakkauttanut järjestelmistään.

Niinpä sain edelleen joka kuukausi yhä suurempia ja suurempia karhulaskuja sakkomaksuineen ja lopulta myös uhkauksen oikeuteen viemisestä.

Hetken aikaa mietin, pitäisikö odottaa tyynesti niin kauan, kunnes haastemiehet olisivat oveni takana. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, millaisiin mittoihin sotku olisi paisunut.

Nielin kuitenkin kiukkuni ja tein jälleen uuden kirjallisen valituksen. Ja kas, asunnon numero 207a laskuja ei ole enää näkynyt.

Mutta ei ole näkynyt myöskään pahoittelu- tai selvittelykirjettä sähkölaitokselta.

Niin, mitäpäs suotta. Pitää vain olla tyytyväinen, että näin vähällä tästäkin selvittiin!

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien Venäjään erikoistunut erikoistoimittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt