Poliisin radioliikenne Turun terrori-iskusta ensi kertaa julki – ”Ammuttu laukauksia”

rac

Julkaistu:

Uusi äänikirjasarja tosi elämän rikoksista tuo julki poliisin radioliikennettä Turun terrori-iskusta ja kertoo, kuinka nuoresta marokkolaismiehestä tuli terroristi.
”Vittu se veti monta matalaksi.”

Karu lause on tuntemattoman sivullisen kuvaamalta videolta. Sitä ennen kuuluu poliisin huuto ”ammuttu laukauksia”. Huuto on taltioitu poliisin autenttisesta radioliikenteestä Suomen ensimmäisestä terrori-iskusta Turusta 18. elokuuta 2017. Abderrahman Bouanane murhasi teräaseilla kaksi ja haavoitti kahdeksaa. Hän istuu parhaillaan elinkautista vankeusrangaistusta teostaan.

Storytel Original -äänikirjasarja Motiivi murhaan kertoo, kuinka nuori marokkolaismies päätyi Turkuun ja miten hänestä tuli terroristi. Kuusiosaisen sarjan on kirjoittanut rikostoimittaja ja kirjailija Tuomas Rimpiläinen. Lukija on Eero Saarinen.

Rimpiläisen pyyntö saada haltuunsa poliisin radioliikennettä tyrmättiin ensin Varsinais-Suomen poliisilaitoksella, mutta hän vei asian Poliisihallituksen ratkaistavaksi, joka luovutti osan nauhoista.

Terrori-iskun lisäksi sarjassa kerrotaan suomalaisesta sarjamurhaajasta, sarjakuristaja Michael Penttilästä sekä menestyneen kunnallispoliitikon Paula Björqvistin murhasta heinäkuussa 2006.

– Halusin valikoida äänikirjasarjaan riittävän poikkeuksellisia ja erikoisia rikostapauksia, jotka on dokumentoitu mahdollisimman tarkasti. Nämä kaikki kolme kertovat meidän suomalaisesta yhteiskunnastamme, miten suhtaudumme rikollisuuteen ja rikoksentekijöihin. Ne kertovat myös siitä, miten rikoksia pystytään ennalta estämään tai miten siinä epäonnistutaan, Rimpiläinen kertoo.


Millaista elämää Bouanane vietti Marokossa?

Rimpiläisen mukaan Bouanane syntyi keskiluokkaiseen perheeseen, jossa oli isä ja äiti ja kaksi siskopuolta. Bouananen ollessa 7-vuotias vanhemmat erosivat. Äiti oli uskonnollinen ja ankara kasvattaja. Koulussa Bouanane oppi auttavasti kirjoittamaan ja lukemaan arabiaa, mutta hyvä oppilas hän ei ollut.

Aikuisuuden kynnyksellä Bouanane kyseenalaisti uskonnollista kasvatustaan, otti jopa tatuointeja ja kannatti fanaattisesti jalkapalloseura Wydadia. Rimpiläinen kirjoittaa Bouananen pukeutuneen länsimaalaisesti ja pelailleen Playstationilla ennen lähtöään kaverinsa kanssa Eurooppaan.
Suuntana oli Saksa ja suunnitelmana hankkia sen verran rahaa, että voisi palata Marokkoon asumaan maaseudulle ja kasvattamaan lampaita.

Kaverukset lensivät Istanbuliin Bouananen syntymäpäivän aattona. Turkin, Kreikan, Makedonian, Serbian ja Slovanian kautta he päätyivät lopulta Saksaan. Poliisi kirjasi heidät oikeilla henkilöllisyystodistuksilla turvapaikanhakijoiksi.

Passit jäivät Hannoverin poliisin haltuun ja kaverukset alkoivat esiintyä väärillä nimillä. Bouanane jäi kiinni pummilla matkustamista 22.11.2015 ja poliisi otti häneltä sormenjäljet, koska häntä epäiltiin laittomasta oleskelusta.

2016 häntä epäiltiin kahdesta eri pahoinpitelystä ja jälleen häneltä otettiin sormenjäljet. Vielä kerran Bouananelta otettiin sormenjäljet. Se tapahtui Sveitsin rajalla huhtikuussa 2016, jolloin hän anoi turvapaikkaa väärällä nimellä ja syntymäajalla. Bouanane peruutti hakemuksen parin päivän kuluttua.


Seitsemän kuukautta Marokosta lähtemisen jälkeen Bouananen saapui yhdessä kaverinsa kanssa Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. He ilmoittautuivat Raision ulkomaalaispoliisille valheellisesti alaikäisinä turvapaikanhakijoina.

Poliisi otti miehiltä sormenjäljet ja teki vertailupyynnön Eurodaciin. Kummankaan sormenjälkiä ei löytynyt sieltä.

Äänikirjassa kerrotaan, kuinka parrakas Bouanane aloitti koulunkäynnin, reagoi lapsellisen kiivaasti tappioihin urheilussa, motivaation romahtamisesta ja ajatusmaailman muuttumisesta. Bouanane suuttui jopa jouluvalojen asentamisesta vastaanottokeskukseen.

Hän kyseli huonetoveriltaan, miten Isis-järjestöön voi liittyä. Syyrialaismies kertoi vastaanottokeskuksen työntekijälle, kuinka väärällä nimellä esiintynyt Bouanane oli uhannut tappaa hänet useasti ja kuinka Bouanane puhui koko ajan Isisistä ja kuunteli terroristijärjestön nauhoitteita.
Vastaanottokeskuksen johtaja määräsi työntekijän ilmoittamaan asiasta poliisille. Ulkomaalaispoliisilta vihje kulki suojelupoliisin Turun yksikölle. Se ei vaikuttanut siltä, että kohteella olisi ollut konkreettisia suunnitelmia väkivaltaisesta iskusta. Se kirjattiin tapahtuma-asiakirjaan.

Rekistereistäkään ei paljastunut mitään. Ilmoitus siirrettiin äänikirjan mukaan pitkän tehtäväjonon hännille odottamaan vuoroaan. Se lähetettiin myös keskusrikospoliisin Turun yksikölle. Vihje ei aiheuttanut sielläkään mitään toimenpiteitä. Vastaavia radikalisoitumisepäilyjä oli tullut muistakin.

– Alkuvaiheessa sormenjäljet olisivat voineet hälyttää jo Suomen rajalla ja hänet olisi siirretty takaisin Saksaan. Saksassa ja Sveitsissä taltioituja sormenjälkiä ei oltu pantu kuitenkaan Eurodaciin. Olisiko se estänyt terrori-iskun vai oltaisiinko me siirretty vain ongelma Saksaan, missä Bouanane olisi sitten radikalisoitunut, Rimpiläinen pohtii.


Äänikirja kertoo tapahtumista minuutti minuutilta ja sekä partio 201 sankarillisesta Bouananen pysäyttämisestä.

Miksi Bouanane lähti murharetkelleen mukanaan pullo hajuvettä, pussi suolapähkinöitä, Koraani, kokkiveitsi ja kuorimaveitsi?

– Miksi ihmisestä tulee murhaaja? Bouananen tarina on aika lailla tyypillinen, kun ajattelee mitä terrorismin taustalta yleensä löytyy. Taustalla on omaan persoonaan, omaan perhetaustaan ja omaan sosioekonomiseen asemaan liittyviä tekijöitä. Hyvin usein ellei aina taustalla on jokin henkilökohtainen pettymys, minkä takia he ovat alttiita terrorismille. Se epäonnistuminen voi olla hyvin arkinenkin. Hänellä diagnosoitiin antisosiaalinen persoonallishäiriö. Se on yleinen diagnoosi vakavien väkivaltarikosten tekijöiden joukossa. Mikä sitten lopulta johti sanoista tekoihin, sitä on vaikea sanoa, Rimpiläinen sanoo.
Rimpiläinen on aiemmin kirjoittanut kirjan Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta (Gummerus).