Jukka Tennilän kolumni: Lampaansyöjien juhlat

Julkaistu:

Kolumni
Perussuomalaisten yllättävää menestystä luonnehdittiin tuoreeltaan myös lihansyöjien vastaiskuksi, kirjoittaa kolumnisti Jukka Tennilä.
Pääsiäisenä syödään lammasta, vaikka runsaan lihansyönnin turmiollisuudesta puhuttiin äskeisessä eduskuntavaalitaistelussa. Perussuomalaisten yllättävää menestystä luonnehdittiin tuoreeltaan myös lihansyöjien vastaiskuksi.

Synnyttikö käyty lihakeskustelu tilanteen, jossa aatteelliset kasvissyöjät saivat vastavoimakseen aatteellisen lihansyönnin? Ennen vanhaan useimmat meistä söivät sitä mikä maistuu – liittämättä asiaan sen kummempia ideologisia perusteluja. Nykyistä kitsaampina aikoina söimme elääksemme emmekä eläneet syödäksemme.

Ironista on, että tonneittain makkaraa meni vaalikojuilla parempiin suihin, vaikka jotkin makkaraa tarjonneet puolueet katsoivat ilmastovastuun vaativan lihankulutuksen vähentämistä. Suomen Kuvalehti pani viime viikon vaalikampanjareportaasissaan merkille, että demari- ja persumakkarat tekivät Joensuussa paremmin kauppansa kuin kepun tarjoamat letut.

On selvää, että nykyinen lihakarjabuumi kuluttaa maapalloa enemmän kuin kasvinviljely. Ihminen voisi syödä viljan itse eikä syöttää sitä rehuna sialle, joka sitten syödään.

Ruokaa yhtä lailla kuin kaikkea kulutusta voidaan politisoida. Omien mielihalujen mukaan eläminen ei aina vastaa yleistä etua. Se ei aina ole edes halujensa mukaan eläjän oma etu.

 

Omien mielihalujen mukaan eläminen ei aina vastaa yleistä etua.

On ilmeistä, että lihaa vain vähän syövät ovat suurkuluttajia paremmassa turvassa kihdiltä ja joukolta suolisto- ja verenkiertoelinten sairauksia. Terveystieteilijät arvioivat joka viidennen kuoleman kytkeytyvän epäterveelliseen ruokavalioon.

Tällainen tieto on omiaan kirvoittamaan vastaväitteitä, vaikka kuolevuusarviota ei kiistettäisikään. Moni lihalle perso kysyy, onko parempi elää tylsästi pitkään kuin täyteläisesti vähän lyhyempään. Kun valistaja sanoo viinaa hitaasti tappavaksi myrkyksi, juopolla on siihen valmiina vastaveto: ei tässä mikään kiire olekaan!

Perussuomalaiset kehittivät vaalitaistelukäyttöön käsitteen ”moraaliposeeraus”. Sillä he tarkoittivat teeskenneltyä hyveellisyyttä, joka ei pelasta maata eikä maailmaa.

Nokkelasti keksitty termi naamioi käsitystä, jonka mukaan ihmiset ovat todellisuudessa yhtä lailla vajavaisia vaikka teeskentelisivät täydellistä. Ilmeisesti tämä näköala vetosi käydyissä vaaleissa useampiin kuin pääpersut rohkenivat edes toivoa.

Taipumus tekopyhyyteen ei kuitenkaan koske vain perussuomalaisten poliittisia vastustajia vaan ihmisiä yleensä. Pihalla ovat pahanteossa aina naapurin kakarat, eivät koskaan omat kullannuput.

 

Moni kasvissyönnistään rumpua lyövä saattaa hotkaista pari siivua kinkkua, kun silmä välttää.

Moni kasvissyönnistään rumpua lyövä saattaa hotkaista pari siivua kinkkua, kun silmä välttää. Moni raittiin maineessa oleva voi omissa oloissaan ottaa pari hömpsyä viinaa, ihan vain lääkkeeksi. Aina kerrotaan miehestä, joka oli onnistunut ottamaan 30 vuotta joka päivä viinaa ilman että ottaminen oli tullut tavaksi.

Lääkkeeksi lihankulutuksen painamiseen kohti ravitsemusasiantuntijoiden suosittelemaa tasoa on tarjottu tapakulttuurin muutosta, jossa liha palautuisi päivittäin purtavasta viikonloppu- ja juhlaruoaksi.

Kohtuuden mukaan eläminen ei ole väärin, oli sitten kyse lihasta tai väkijuomista. Tosin kolminkertainen pääministeri K.-A. Fagerholm (sd) sanoi, että liika on liikaa mutta kohtuus liian vähän. Onko siis niin, että kohtuus kaikessa, myös kohtuuteen kehottamisessa?

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt