Bisquitin kolumni: Kaksilahkeisella kielellä

Julkaistu:

Kolumni
Kirjoittaja Seppo Ahti siirtyy toistaiseksi erikseen määrättäviin kotitalouden erityistehtäviin.
Kun se aave, kolumnismin aave, alkoi hiipiä mediassa, ajatus pakinoitsijapiireissä oli, että tästä vielä hengissä selvitään. Se että nimi, kuva ja mielipiteet ovat oikeita, ei pitemmän päälle voi mitenkään riittää.

No, riittämispuheita maailmassa on riittänyt. IBM:n nokkamies arveli aikoinaan maailmassa riittävän markkinoita viidelle tietokoneelle. Tästä saakin riittävän syyn jatkaa hupilaulun tekijän hengessä:

On persoonat ne mediassa niin hienot nykyään,

ne bloggareita, vloggareita on liki järjestään.

Ja ne somettaa ja tupettaa sitä digitaaliaan

– Ukko-Gutenberg poispostattuna pyörii haudassaan...

Vastoin nykyään vallitsevaa käsitystä tosiasioille ei voi mitään. ATK on tullut jäädäkseen. Päivystävän dosentin saattoi vielä saada kiinni lankapuhelimesta, mutta tänä päivänä professorit twiittaavat ja Ins­ta­gramissa odotellaan jo ensimmäisiä akateemikkoja.

Ja harvoinpa tutkijoiden pölyisissä kolumbaarioissa saa enää kuulla, että köh, köh, onkohan kukaan nähnyt Homeroksen Kadonneiden kakkosta, sitä palimpsestilaitosta. Kyllä siellä lähinnä kysellään, sattuisiko kellään oppineista veljistä olla mahdollisesti mukana laturia.

Pakinointia harrastettiin jo autonomisessa Suomessa. Toki lähinnä lukeneiston piirissä, kun samaan aikaan syvällä maaseudulla elettiin ja köpöteltiin vielä aivan toisessa, virsuaalisessa todellisuudessa.

Nykyään toisiin todellisuuksiin kuuluu virtuaalisuus. Se on simuloitu ympäristö, jonne sijoittuu myös bloggareiden, noiden pakinoitsijoiden luontaisten vihollisten oma retriitti Blogistan.

 

Pakinoitsijoille ei tässä ihmisten maailmassa ole koskaan suotu Blogistanin tapaista sanktuaaria, aina he ovat joutuneet etsimään elintilansa lehtien sivunnurkista.

Pakinoitsijoille ei tässä ihmisten maailmassa ole koskaan suotu Blogistanin tapaista sanktuaaria, aina he ovat joutuneet etsimään elintilansa lehtien sivunnurkista.

Ja mikä sellaiselle paratiisille edes nimeksi? Pakistan ei käy, siitä saisi kaikki kulttuuriset relativistit ja omimisen vartijat oitis niskaansa.

Pakinan vanhasta nimestä saatu Koseria menisi muuten, mutta se liippaa liian läheltä kosheria, tuota ylä- ja alapäänleikkaajien veljeskunnan omituista käsityötaitoa.

Turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut pakinoitsijoita vähemmän suosivaan suuntaan. Tänä päivänä vaatii tyhmänrohkeutta kirjoittaa sukupuolentutkijoita edes puolileikillään kiusatakseen, että ymmärrys miehestä luomakunnan herrana on tosiasia, ei mikään herrakunnan luomaksi väitetty väärinkäsitys.

Kanttia edellyttää myös arvoposeeraajien uhmaaminen kansallis­rationalistin kaltaisilla sananmuunnoksilla. Tai kirjoitapa huviksesi että katohan, lähetyssaarnaaja-asunto, sanoi hottentotti, kun aumakaton näki, ja odota sumaa syytöksiä kolonialistisesta appropriaatiosta.

Eikä sitten poikkipuolista sanaa toksisesta maskuliinisuudesta.

Hyväksyttävissä rajoissa saattaisi olla entisen kiinalaisbulvaanin Carl Haglundin ja Alex Stubbin toksinen taskuliinaisuus, josta myös Sauli Niinistön mielen kerrotaan myrkyttyneen.

Tämänkertaisen pakinan lopussa tapaamme vielä maltillisen jihadistin, jonka mielestä okei, voihan se Allah olla keskikokoinenkin, sekä joukon Naistenklinikan sunneja matkalla Kempeleen vierastaloon kohteliaisuuskäynnille.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt