Hannele Pokka päätyi rajuun ratkaisuun saatuaan lapsen 41-vuotiaana: ”Se oli viisainta tyttären kannalta”

Julkaistu:

Kansliapäällikkö Hannele Pokka muistaa olleensa takavuosina aikamoinen tiukkis. Nuorena kansanedustajana hän kävi kotitilallaan navettahommissa aina kun puhujamatkoilta ehti.
Huhtikuussa 1998 Suomessa velloi kirjakohu.

Lapin läänin maaherra Hannele Pokka onnistui ärsyttämään esikoisromaanillaan Marja ja Niila (WSOY).

Suurin meteli nousi kirjan seksikohtauksista.

Niitä kauhisteltiin ja maaherra sai paheksuvia kirjeitä, joissa ihmeteltiin, että ”voi kauheaa, kylläpä maaherralla on likainen mielikuvitus, ja miten hän voi hoitaa virkaansa, ja eikö hän ymmärrä edes hävetä”.

”Alakerrassa oltiin äänistä päätellen juomassa kahvia. Marja pukeutui taas lapintakkiin, sillä tänään hääjuhlat jatkuisivat. Niilakin oli herännyt ja makasi kaikessa miehisessä komeudessaan. Niilan mulkku sojotti ylöspäin ja hän teki kutsuvan liikkeen vuoteeseen päin. – Älä vielä laita vaatteita päälle. Naidaan vähän. Aamulla se vasta tuntuu mukavalta.”

Pokka kertoi tuolloin Kalevassa laittaneensa kuuluisan Niilan ”mulkun” kohukirjaansa aviopuolisonsa, everstiluutnantti Esko Tavian ehdotuksesta.

”Meidän isäntä neuvoi, että pane siihen pari lausetta mulkusta, niin eiköhän se edistä myyntiä”, Hannele Pokka kertoi Kalevassa huhtikuussa 1998.


On maaliskuu 2019. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka istuu työhuoneessaan Helsingin Aleksanterinkadulla ja muistelee vähän vastentahtoisesti kevättä 1998. Menneet ovat menneitä. Hän on aina halunnut katsoa eteenpäin.

– Kirjasta kyllä keskusteltiin, voi vitsit. Mun autonkuljettajakin vitsaili. Kaikkihan sen lukivat ja vitsailivat keskenään, Hannele Pokka kertoo.

Kirjassa oli kuitenkin vahva yhteiskunnallinen puoli. 342-sivuisessa teoksessa kuvattiin rakastelua vain muutaman sivun verran.

Kirja käsitteli molemminpuolisia ennakkoluuloja, jotka kohdistuvat suomalaisten ja saamelaisten ”seka-avioliittoihin”. Se kertoi junantuoman opettajattaren ja poromiehen lemmestä Enontekiön Lapissa 1960-luvulla.

– Nykyäänkin kirjoitetaan monenlaisia seksikuvauksia. Olen hiljattain lukenut Katja Ketun romaanin.

– Aika reipasta tekstiä siinä on nuorelta naiselta, hän sanoo.

Uuden romaanin aihio muhii taas pöytälaatikossa. Kirjoittaminen on ollut hyvää vastapainoa poliitikon ja virkamiehen työlle.

– Siinä voi käyttää mielikuvitusta, Hannele Pokka sanoo.

Työssään Pokka on aina ollut asialinjalla. Rovaniemellä varttunut Pokka halusi jo nuorena yliopistoon ja oikeustieteelliseen.

–  Olin kuullut Kemijoen kalakorvauksista ja kuinka huonosti menee.

– Ajattelin, että minusta tulee juristi, joka osaa hoitaa nämä asiat paremmin.

Ensimmäisenä vuotena Helsingissä hän suoritti puolet oikeustieteen opinnoista. Kotikylän Muurolan ihmiskohtalot olivat jääneet mieleen. 60-luvun lopulla maalaiskyliä ravisti Ruotsiin muutto. Peltoja laitettiin pakettiin ja monet lähtivät töihin Ruotsiin.

– Professori Aulis Aarnio kysyi yliopistossa minulta, että mihin sinulla on kiire. Sanoin että Lappiin auttamaan ihmisiä.

Pari seuraavaa vuotta hurahti opiskelijapolitikassa, jossa hän tutustui muun muassa Ben Zyskowicziin. Valmistumiseen meni yhteensä 4,5 vuotta.

1979 Hannele Pokasta tuli keskustan Lapin-piirin täyte-ehdokas eduskuntavaaleissa.

– Lappi oli Paavo Väyrysen valtakuntaa. Piti saada yksi nainen Lapista eduskuntaan, ja meninkin yllättäen läpi.


26-vuotias oikeustieteiden lisensiaatti Hannele Pokka nousi eduskuntaan 1979. Hän oli Lapin historian toinen naiskansanedustaja ja istui kolme kautta. 1979 uusina kansanedustajina aloittivat myös Tarja Halonen, Elisabeth Rehn, Ben Zyskowicz ja Mauri Pekkarinen.

Ennen eduskuntaa nuori juristi työskenteli Maataloustuottajain keskusliiton lakimiehenä 1976–79.

Syksyllä 1979 Kemijoen karvalakkilähetystö tuli Helsinkiin. Vanhat lohenkalastajat halusivat poikkeuslain. He miehittivät valtioneuvoston kolmannen kerroksen, jossa oli oikeusministeriö.

– Oli minun iloni tukea heitä heidän oikeutetussa vaatimuksessaan.

Kalastajat kieltäytyivät lähtemästä pois ennen kuin varmistuu, että he saavat 30 vuotta odottamansa kalakorvaukset. Lopulta he saivatkin poikkeuslain.

Hannele Pokka hymyilee muistolle. Hän muistaa olleensa tuohon aikaan vielä aikamoinen tiukkis. Ovesta kannatti hänen mielestään mennä saranapuolelta läpi. Myöhemmin hän on oppinut kontaktien ja vuorovaikeutuksen merkityksen.

– Ensimmäisenä ei kannata kertoa olevansa oikeassa ja että muut ovat väärässä, niin kuin minä tein nuorena, hän sanoo.

Tohtoriksi Hannele Pokka väitteli 1991. Väitöskirja käsitteli vesirakentamista ja -oikeutta.

Pokka teki väitöskirjan palvelukseksi jokivarren asukkaille, joiden puheita vesiasioista hän on kuullut lapsesta asti.

Tärkein vieras väitöstilaisuudessa oli isoisä Toivo Pokka, jolle Rakennettujen vesistöjen valvontajärjestelmät -niminen väitöskirja oli omistettu.

Hannele Pokka on isovanhempiensa kasvattama. Nyt jo edesmenneen äitinsä hän on tavannut vain kolme kertaa.

– Ei se ole vaikuttanut identiteettiini mitenkään, että olen isovanhempieni kasvattama.

– Olin heidän ison lapsilaumansa nuorin, eikä minulla ollut kuin seitsemän vuoden ikäero heidän nuorimpaansa.

Pieni Hannele vietti paljon aikaa isomummunsa kanssa. He kävivät lestadiolaisten seuroissa. Niissä kävivät siihen maailman aikaan kaikki.

– Isomummo arvosti kovasti sivistystä. Opin työnteon kulttuurin. Isomummo sanoi, että laiskoja ei maailma elätä.

Pienellä neljän lehmän tilalla Hannele oppi käyttämään traktoria ja ajamaan tukkeja isoisän kanssa sekä hoitamaan lehmiä.

Nuorena kansanedustajana hän kävi lypsämässä kotitilansa lehmät aina kun viikonlopun puhujamatkoilta ehti.


80-luvun alussa elämä yllätti, kun isoäiti sairastui Alzheimerin tautiin. Aktiivinen nainen meni nopeasti huonoon kuntoon ja kuoli 74-vuotiaana. Hannele oli silloin 30-vuotias.

– Isoisä eli vielä kymmenen vuotta. Hänelle tuli vatsasyöpä.

Oma kotitalo Rovaniemellä samassa lapsuuden pihapiirissä Kemijoen rantamilla on yhä tärkeä tukikohta. Hannele Pokka rakennutti sinne 30 vuotta sitten punamultaisen perinnetalon.

– Kun on vapaa-aikaa, seison ja katselen avaraa taivasta, hän kertoo.

Tosin joutenolo ei ole 66-vuotiaalle Pokalle kovin luontevaa. Jo nuorena hän sai kotikylässään Lapin Murolassa hyvän työihmisen maineen. Tänäkin aamuna hän on pinkaissut kuudelta joka-aamuiselle viiden kilometrin lenkille.

Monet ideat tulevat aamuhölkän aikana. Pokka on juossut 17 maratonia. Ilta-Sanomissa 1991 hän kutsui itseään askeettisen elämän erikoisasiantuntijaksi.


Pokka yritti kansanedustajana rohkaista naisia puhumaan enemmän taloudesta.

Oikeusministerinä 1991–1994 hän näki läheltä Suomen karmeat lamavuodet.

90-luvun laman aikana Pokka oli mukana järjestämässä velkajärjestelylakia laman uhrien auttamiseen.

Yhtäkkiä Suomeen tuli 400 000 työtöntä. Moni joutui ulkomaanvelkojen takia hankalaan tilanteeseen.

– Löysimme oikeusministeriössä hyvän ratkaisun Yhdysvalloista. Se meni eduskunnassakin läpi.

– Ainoa joka ei siitä tykännyt, oli presidentti Mauno Koivisto, mutta kyllä hänkin sen hyväksyi. Hän kysyi, ottaako oikeusministeri vastuun tästä, jos se ei toimi.

Parin viikon kuluttua oikeusministeri Hannele Pokan piti esitellä presidentille armahduksia.

– Sanoin herra presidentti, kun meillä on ollut näitä erimielisyyksiä, että vieläkö niistä puhutaan.

– En mää mikään Kekkonen ole, se on mennyt jo, puhutaan nyt muista asioista, presidentti Mauno Koivisto vastasi.

– Tapaan edelleen ihmisiä, jotka sanovat, että tämä laki oli heidän oljenkortensa, että he pääsivät tolkuttomasta velasta.

Mustavalkoiseen bleiseriin ja helmikoruihin pukeutunut Pokka antaa itsestään hyvin tavallisen vaikutelman. Hän kertoo, että hänellä on ollut sama kampaaja ja kampaus jo vuosikymmeniä.

– En ole mikään merkkihenkilö. Olen aina pysynyt pitkään siinä hommassa missä olen.

Hannele Pokka jäi eduskunnasta kesken kauden ja lähti Lappiin maaherraksi 1994. Hän oli ensimmäinen nainen virassa.

Politiikka jäi, koska hänestä tuli äiti 41-vuotiaana.

– Nykyään on ministereinä pienten lasten äitejä, mutta heillä täytyy olla hyvät turvaverkot. Meillä ei ollut turvaverkkoja.


Äitinä Pokka on ollut kiireinen ja menevä. Maaherrana hän reissasi Siperiassa erityisen paljon.

– Olen vastuullinen ihminen. On aika raju ratkaisu, että lopettaa koko poliittisen uransa kun saa lapsen, mutta ajattelin, että se oli viisainta tyttären lapsuuden kannalta.

– Tekisin varmaan vieläkin samoin.

Hannele Pokka myöntää, että ensimmäiset viisi vuotta hän mietti, palaisiko vielä politiikkaan, mutta sekin hinku hiipui.

– Keksin, että lääninhallituksessa on koko laaja pohjoinen ulottuvuus. Liikuin paljon työtehtävissä Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Nyt tytär on jo 25-vuotias teekkari ja asuu omillaan.

– Oli iso muutos, kun hän muutti pois.

Avioliitto Esko Tavian kanssa päättyi eroon 2008. Ennen Taviaa Pokka oli pitkään vapaa ja häntä yritettiin naittaa. Vanhassa lehtijutussa 1991 hän kertoo, ettei miesten kanssa pelehtiminen ole koskaan tuntunut elämän tarkoitukselta.

– Ai, miten menee rakkausrintamalla, tämän ikäisellä! Älä viitsi naurattaa, hän vastaa uteluihin nyt.

– Ihmiset kysyvät, mitä kuuluu. Sanon, että asun vanhan herran kanssa kahdestaan, Hannele Pokka kertoo.

Vanha herra on 12-vuotias koira, bretoni.

 

Ai, miten menee rakkausrintamalla, tämän ikäisellä! Älä viitsi naurattaa!


Nykyisessä työssään ympäristöministeriön kansliapäällikkönä Hannele Pokka on tutulla maaperällä.

– Tämä on ollut kiinnostava työ, hän sanoo.

Pokka aloitti kansliapäällikkönä 2008.

Hän joutui lähes heti Talvivaaran kaivoksen jätevesiongelmien ratkojaksi. Siinä meni kahdeksan vuotta.

Hannele Pokan kirjoittama tietokirja Talvivaaran sisäpiirissä (Otava) julkaistiin helmikuussa.

– Talvivaara oli kriisijohtamisen kahdeksanvuotinen oppitunti ympäristöhallinnolle ja Kainuun ely-keskuksen virkamiehille, Hannele Pokka sanoo.

Pokka kirjoitti kirjan toivoen, että siitä olisi iloa tulevien kriisien varalle.

– Kiivaampina vuosina Talvivaara oli poliittinen, taloudellinen ja ympäristöllinen ongelma. Nyt se on vähän rauhallisemmassa tilanteessa.

Viime aikoihin asti ympäristöministeriössä valmisteltiin lainsäädäntöä sotea varten.

– Minkäs sille voi, että sote kaatui. Kyllä politiikassa voi näinkin tapahtua. Paljon virkamiestyötä laitettiin uudistuksen valmisteluun.


Hannele Pokka ei haikaile takaisin politiikkaan.

– Monet äänestäjistäni taitavat jo olla Lapin kirkkomailla, hän sanoo.

Politiikassa puhutaan hänen mielestään ihan oikeista asioista, ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista. Toinen tärkeä asia on se, miten turvataan kestävä talouskasvu.

– Nuorten pitäisi ottaa politiikassa ote. Ei ole sopivaa, että pelkästään seniorit harrastavat politiikkaa.

Hannele Pokka myöntää olleensa hirveän työorientoitunut koko elämänsä.

– Olen varmasti käynyt liikaa töissä. Mutta olisinko osannut käyttää ajan paremmin jotenkin muuten, hän miettii.

Työ on kiinnostanut. Hän on tuntenut tekevänsä asioita, joilla on merkitystä.

– Haaveilen, että tälle asiantuntemukselle olisi vielä eläkkeelle jäämisenkin jälkeen käyttöä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt