Kiersimme 3670 kilometriä ympäri Suomea – selvisi, mistä suomalaiset todella puhuvat vaalien alla

rac

Julkaistu:

IS kylässä -kiertueen trippimittariin kertyi yhteensä 3 670 kilometriä. Kiersimme 14 päivää ympäri Suomea ja selvitimme, mistä ihmiset puhuvat eduskuntavaalien alla.
Asunnottomuuden takana on ihminen, lukee postikortissa. Lauseen perään on piirretty sydän.

Kortti on peräisin Loviisasta Syväpuron hoitokodista, jossa IS kylässä -kiertue vieraili. Terveiset on tarkoitettu valtakunnan päättäjille. IS toimittaa kiertueelta kerätyt postikortit vaalien jälkeen perille.
Ilta-Sanomien toimittajat ja kuvaajat kiersivät kahden viikon ajan minibussilla Suomea. Matkamittariin kertyi 3 670 kilometriä. Kävimme kylässä noin 20 paikkakunnalla aina Loviisasta Rovaniemelle ja Närpiöstä Liperiin.


Kiertueen tarkoituksena oli selvittää, mistä Suomi puhuu eduskuntavaalien alla ja mihin kysymyksiin suomalaiset hakevat vaaleista vastauksia. Kyläilypaikat oli valittu lukijoiden hakemusten joukosta.

Suomea väitetään usein niin pieneksi maaksi, että tänne mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan. Väite on pötyä.

Matkan aikana kuulimme tarinoita muun muassa vanhustenhoidosta, teiden huonosta kunnosta, maahanmuutosta, maataloudesta, susista, ilmastonmuutoksesta ja palveluiden karkaamisesta. Ääneen pääsivät kaikenikäiset aina esikoululaisista seniorikodin iäkkäisiin asukkaisiin.

Tässä artikkelissa on kootusti tarinoita ympäri Suomea.
●●●


Hausjärvi ja Hauho: Pulla tuoksui seniorikodissa

Vanhustenhoito on noussut yhdeksi eduskuntavaalien keskeisistä teemoista. Hoivakriisi räjähti äänestäjien syliin keskitalvella, kun Valvira päätti keskeyttää toiminnan Esperi Caren hoivakodissa lukuisten epäkohtien vuoksi.

Lähes jokaisella meistä on kokemusta iäkkään omaisen viimeisten vuosien hoivasta – hyvässä ja pahassa. Ei ihme, että vanhustenhoito on pysynyt vaalien kuumana puheenaiheena.

Kyse on tietysti kustannuksista. Uuden eduskunnan on panostettava vanhustenhoitoon entistä enemmän. Samalla on selvitettävä kunnallisten ja yksityisten hoivapalveluiden järeimmät ongelmat.

Entä omaishoito, joka säästää kokonaiskustannuksia valtavasti? Kannattaisiko päättäjien panostaa siihen enemmän?

IS kylässä -kiertue sai tilaisuuden omistaa yhden päivän ikäihmisille. Kyläilykohteet löytyivät Kanta-Hämeessä: aamupäivällä vierailtiin seniorikodissa Hausjärvellä ja iltapäivällä päästiin omaishoitajien kotiin Hämeenlinnan Hauholla.

Katso, miten senioritalon lounastunti sujui:


Pulla tuoksui, kun IS asteli seniorikoti Fannyn tupaan Hausjärven Oitissa.

– Olemme erään täällä asuvan rouvan kanssa pyöritelleet aamulla pullia. Minä avustin ja hän pyöritteli, kertoi Fannyn tuvan vastaava hoitaja Maaria Front.

Front oli kutsunut IS:n kylään, koska halusi näyttää, että Suomesta löytyy myös paikkoja, joissa hoito on hyvää ja vanhukset sekä hoitajat viihtyvät hyvin.

Vanhustenhoidon kriisi ei tullut yllätyksenä Frontille, joka on työskennellyt hoiva-alalla eri laitoksissa, myös paljon isommissa.

– Koen hyvänä, että tilanne niin sanotusti räjähti käsiin, Front sanoo talven uutispommista.

Hän uskoo, että asiaan saadaan nyt muutos. Vasta kunnon paine pakottaa päättäjät siihen.

– Toivon, että samalla silmät aukeavat näille pienille paikoille. Täällä meillä on ainakin aikaa ja hoito on yksilöllistä.

– Pieni on kaunista, Front sanoo.


Yhdistyksen ylläpitämässä Fannyn tuvassa on yksitoista asuntoa. IS:n vieraillessa asukkaita oli yhdeksässä, mutta jo samana päivänä kahteen vapautuneeseen asuntoon tehtiin uudet varaukset.

Asunnot ovat 30–40-neliöisiä. Niissä on makuuhuone, tupakeittiö ja kylpyhuone. Sauna lämpiää vähintään kerran viikossa. Tarvittaessa useammin, myös aamuisin.

Vakituista hoitohenkilökuntaa on neljä. Henkilökunta työskentelee kahdessa vuorossa kello 7–21. Yöllä apu saapuu, jos asukas painaa turvaranneketta.

Frontin mukaan henkilökunnan vaihtuvuus on hyvin pientä. Tuoreinkin tulokas on ollut rivissä jo pari vuotta. Hoitajat siis tuntevat asukkaat hyvin – ja päinvastoin.

Fannyn tuvan asukkaan kuukausiveloitus (kunnan palvelutuen jälkeen) on 1700–1800 euroa. Se kattaa asumisen ja ruuan lisäksi mm. terveyden- ja sairaanhoidon sekä asioinnin palvelut.

Seniorikodin toiminnan takana Fannyn Tupa ry, joka vastaa asukkaiden valinnasta. Yhdistyksen jäseninä on mm. Hausjärven kunta, seurakunta, hausjärveläisiä yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.

Nuorin Fannyn tuvassa asuvista on 74-vuotias, iäkkäimmät yli 90-vuotiaita.


Oittilainen Antero Järvinen, pian 92, on asunut Fannyn tuvassa tammikuusta lähtien. Taustalla on aivoverenvuoto ja matka sairaalasta toiseen.

Myös Järvinen on seurannut keskustelua vanhustenhoidon ympärillä.

– Minulla on ollut monta paikkaa ja tämä on niistä paras. Minä pidän tästä, täällä on hyvä henkilökunta, paikat ovat hyvät ja ruoka on hyvää, Järvinen luettelee.

IS kutsuttiin useaan Fannyn tuvan asuntoon. Ne olivat siistejä pikkukoteja, jotka asukkaat olivat kalustaneet omilla huonekaluillaan ja tavaroillaan.

Lounasaikaan kaikki fannylaiset kokoontuvat ruokailemaan ja seurustelemaan. Iso tv-ruutu on toisinaan auki, varsinkin jos tulee urheilua. Puheensorina täyttää pian huoneen.


Omaishoito herättää aina tunteita. Se nähdään usein ihanneratkaisuna vanhuksille, mutta on käytännössä vaikeata tai mahdotonta toteuttaa. Onneksi ei aina.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassinan mukaan omaishoito on vanhuksille usein halutuin vaihtoehto.

– On tehty selvityksiä, joiden mukaan mieluiten asutaan kotona ja omaisen tuella, jos se on mahdollista, Raassina kertoo.

Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta. Vain noin 10 prosenttia kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä: vuonna 2017 niitä oli 46 132.

IS kylässä -kiertue kutsuttiin Hauholle Dahlströmien kommuuniin, joksi he itse kolmen sukupolven huusholliaan kutsuvat. Siellä hoidetaan vakavasti muistisairasta ja liikuntarajoitteista isoäitiä – usein onnen ja liikutuksen kyyneleet silmissä.

Leena ja Jukka-Pekka Dahlgrenin perhe on kiitollinen siitä, että voi auttaa ja tukea Helvi Dahlgreniä, 88, tämän elämäntaipaleen viimeisellä polulla.

Päätös Helvi-mamman hoitamisesta kotona oli itsestäänselvyys. Palveluasumista toisaalla ei edes ajateltu.

– Mikään ei ole parempi paikka läheiselle kuin oma koti, Leena Dahlgren sanoo.

– Mikään ei ole sen antoisampaa kuin saada hoitaa äitiään ja läheistään kotona, Jukka-Pekka Dahlgren lisää.

He tietävät, että läheskään kaikille tämä ei ole mahdollista. Ei taloudellisesti eikä henkisesti.

– Ketään ei tähän voi pakottaa. Ei hoitajaa eikä hoidettavaa, Leena Dahlgren sanoo.

Perhettä kohtasi neljä vuotta sitten vakava tragedia, kun Dahlgrenien tytär kuoli liikenneonnettomuudessa. Se koetteli kaikkien henkistä kuntoa. Perheen toinen tytär, Tina Dahlgren, 29, oli ehtinyt päättää opintonsa Helsingissä, mutta päätti palata lapsuudenkotiinsa vanhempiensa tueksi.

– Jäin tänne, kun nämä eivät enää syöneet, Tina sanoi viitaten vanhempiensa henkiseen jaksamiseen vaikeilla hetkillä.

Yhteisvoimin ja varsinkin keskinäisellä rakkaudella – jonka talossa aistii vahvana – Dahlgrenit ovat nousseet arjen sankareiksi. Kolmikko vastaa yhdessä Helvi-mamman hoidosta. Virallinen omaishoitaja on Jukka-Pekka, jolla on tästä omaishoitosopimus Hämeenlinnan kaupungin kanssa.


Omaishoitajan työ on ympärivuorokautista, henkisesti ja fyysisesti raskasta. Korvaus määräytyy hoidettavan kunnon mukaan. Jukka-Pekalle myönnetään hoitopalkkiota 668,76 euroa kuukaudessa.

– Siitä häviää tasan puolet, kun eläkemaksut ja verot vähennetään, hän ihmettelee vajaan 350 euron ansiotaan.

– Emme me tee tätä rahasta. Ei se olisi mahdollistakaan, koska korvaus ei riitä juuri mihinkään, isäntä huokaisee.

Hänen mielestään vähintään vähimmäispalkan tasoinen yli tuhannen euron korvaus olisi järkevä.

Yksilön omaishoidon vuosittainen hintalappu on arviolta 10 000 euroa, kun huomioidaan hoitopalkkiot ja omaishoitoa tukevat palvelut.

Muut hoitojärjestelyt nousevat neljäkin kertaa kalliimmiksi: Kotihoito jossa vanhuksen luona vieraillaan kahdesti päivässä, maksaa yhteiskunnalle noin 30 000 euroa vuodessa, ja tehostettu palveluasuminen keskimäärin lähes 42 000 euroa.

– En ymmärrä miksi omaishoitoa ei kannusteta nostamalla tukea. Sen lisäksi, että valtio ja kunnat säästäisivät kustannuksissa, yhä useampi vanhus pääsisi näin kotihoitoon, joka on mielestäni paras hoitomuoto, Tina sanoo.


Tina hoitaa isoäitiä rakkaudesta. Hän haluaa antaa takaisin sitä, mitä sai lapsena.

– Kun olin pieni, hän hoiti minua. Koulun jälkeen oli aina paikka johon mennä.

Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. Helvi-mamman saunotus sekä aamiaisen teko. Hänellä on tradenomin koulutus, mutta hoitotyö sujuu jo hyvin.

– Kyllä sitä oppii, kun tekee. Ja koko ajan tulee lisää opittavaa, kun mamman kunto heikkenee.

Antti Virolainen

●●●


Pöytyä & Liperi: ”Pysäytetään yhdessä ilmastonmuutos”


Nämä ovat ilmastovaalit! Tämä on tiedetty jo pitkään, vaikka välillä maahanmuuttokeskustelu ja hoivakriisi ovat yrittäneet ajaa ohi. Iäkkäämpien sukupolvien voi olla vaikea käsittää, kuinka valveutuneita ja huolissaan nuoret ovat luonnosta ja ilmastosta.

15-vuotias pöytyäläinen Jenni Peltola puki sen hienosti sanoiksi:

– Sanotaan, että lapset ja nuoret on tulevaisuus, mutta kuinka paljon meistä välitetään, jos meidän tulevaisuudestamme ei pidetä huolta? Jenni pohti.

– Olen kokenut paljon ilmastoahdistusta. En ole vihainen minua vanhemmille ihmisille, mutta pelkään. Heillä on valtaa, eikä ne käytä sitä.

Pöytyän nuorisovaltuustolaiset halusivat tuoda huolensa julki kutsumalla Ilta-Sanomat kylään. Vierailupaikaksi valikoitui kunnan ylpeydenaihe, Kurjenrahkan luonnonsuojelualueen nuotiopaikka, 40 kilometrin päässä Turusta koilliseen.

Katso kokoontuminen videolta:


Koolla olivat Martta Tenhunen, 18, Iliyan Kichukov, 18, Jenni Peltola, 15, Tuukka Toivonen, 13 ja Ada Nyman,16.

– Nyt on pakko toimia. Pysäytetään yhdessä ilmastonmuutos. Olen kyllästynyt pelkkään päivittelyyn, Ada Nyman vaatii.

Abiturientti Iliyan Kichukov on jo täysi-ikäinen ja pääsee äänestämään eduskuntavaaleissa.

– Ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkein ja ainoa asia, joka ratkaisee äänestyspäätökseni, Iliyan vakuuttaa.

– Ihmiset on vähän liian ahneita, että ne tajuis pysäyttää ilmastonmuutoksen etenemisen. Ei se pistä vihaksi vanhempia sukupolvia kohtaan, vaan pettymykseksi, hän tunnustaa.

Martta Tenhunen tähtää lääketieteen opintoihin. Hän on lukiossa toista vuotta ja äänestää ensi kertaa.

– On vaikea tietää, onko ehdokkaan huoli ilmastosta aitoa. Olen pitänyt toivoa yllä, että päättäjät vievät asioita eteenpäin. Että he tajuaisivat tehdä yhdessä parempia päätöksiä.


Ilmastonmuutosasiat puhuttivat myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Siellä ääneen pääsivät jo työelämässä olevat.

Pohjois-Savossa metsänhoitoyhdistyksessä työskentelevä Antti Mehtätalo, 38, vei Ilta-Sanomat keskelle metsää ja näytti, miten metsää hoidetaan käytännössä.
Mehtätalon mukaan metsien hoito on erittäin tärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa.

– On tärkeää hoitaa metsiä, jotta metsä pysyy kasvukunnossa. Hoitamaton metsä ei niele hiilidioksidia samalla tavalla kuin hoidettu metsä, Mehtätalo kertoi.

Katso Mehtätalon mietteitä tästä:


Pohjois-Karjalan Liperiin Ilta-Sanomat oli kutsunut kahden pienen lapsen vanhemmat Marja Houtbeckers sekä irlantilaissyntyinen Mick Walsh. He tekevät omassa elämässään käytännön toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

He rakentavat keskelle metsää muun muassa savesta ja oljista ekotaloa, johon ei liiemmin mukavuuksia tule. Ei jääkaappia, pyykkikonetta, vesivessaa tai suihkua. Vesi haetaan kaivosta.


Se, miten taloon saadaan sähköä, on vielä mietinnässä.

– Tänne tulee ainakin aurinkopaneeleja. Olimme suunnitelleet myös tuulivoimalaa, mutta selvitysten jälkeen jouduimme toteamaan, ettei se onnistu. Aurinkopaneelit eivät yksin riitä koko vuodelle, joten joudumme ehkä harkitsemaan yleiseen sähköverkkoon liittymistä, Marja kertoi.

Vegaaniruokaa syövä pariskunta peräänkuuluttaa sekä hallitukselta että tavallisilta ihmisiltä toimia.

– Toivottavasti hallitus puuttuisi ilmastonmuutokseen, mutta toivottavasti jokainen myös tekisi omassa kodissaan ja arjessaan valintoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Faye Lawson, Antti Virolainen

●●●


Siikalatva, Kurikka & Keitele: Miten pääsee kylille?


Siikalatvan Kestilän kirkonkylä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsee kahden seututien risteyskohdassa, reilun 24 kilometrin ajon päässä Suomea halkovasta Nelostiestä.

Perhehoitajat Pasi Klemetti ja Riitta Kallio asuvat Kestilässä yhdessä kahden hoitolapsensa kanssa. IS kylässä -kiertueen reitti sinne kulki loskakasojen ja rikkonaisen jään peittämää seututietä 822.

Perillä Klemetti ja Kallio kertoivat, että liikkumisen vaikeus on yksi perheen suurimmista arkielämän haasteista. Matkojen suunnittelu ja toteuttaminen vievät sekä aikaa että rahaa.

Perhe matkustaa pitkiä matkoja palveluiden luo. Kaukolinjojen linja-autopysäkki on kymmenien kilometrien päässä kotiovelta. Yksityisautoilun hintalappu huimaa puolestaan päätä.

Myös monet muut syrjäkylien asukkaat puhuivat IS:lle liikkumisen vaikeudesta: teiden huonosta kunnosta, olemattomista joukkoliikenneyhteyksistä, taksien hinnoista ja yksityisautoilusta. Oma auto on monen mielestä välttämättömyys, jos haluaa elää täysipainoista elämää.


Liikkumisen haasteet kietoutuvat ajankäyttöön, palveluihin, turvallisuuteen, ilmastokysymyksiin ja pikkukuntien tulevaisuuteen.

Klemetti ja Kallio joutuvat hoitamaan asioitaan joka viikko Oulussa. Ajomatkaa kertyy yhteen suuntaan yli 90 kilometriä. Kestilässä ei ole omaa lääkäripäivystystä.

Jos matkan haluaa taittaa linja-autolla, pitää päästä ensin yli 30 kilometrin päähän bussipysäkille. Sitten matka jatkuu Ouluun, takaisin linja-autolla pysäkille ja yli 30 kilometriä kotiin.

– Jos lähtee bussilla Ouluun, niin siinä menee käytännössä koko päivä, Pasi Klemetti summasi.

Joukkoliikenneyhteydet osoittautuivat ongelmallisiksi myös Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa.


Pekka Pyylampi kertoi, että kuntakeskusten välillä ei ole toimivaa joukkoliikennettä. Jurvasta ja Jalasjärveltä Kurikkaan matkustaminen on vaikeaa ilman omaa autoa: etäisyyttä on noin 25 kilometriä.

Syrjäkylillä ei juuri ole sähköautoja. Dieselautot ovat yleisiä.

Keskustelu polttomoottoreiden häviämisestä ja sähköautojen yleistymisestä kuulosti etenkin kestiläläisen Pasi Klemetin mielestä kaukaiselta.

Hänestä syrjäkylillä ei tule toimeen ilman autoa, eikä sähköauto ole vaihtoehto.

– Autojen pitää nousta ilmaan lentämään, ennen kuin sähköautot tulevat tänne.

Pyylammen mietteitä voit katsella tältä videolta:


Itä-Suomessa, erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tiet olivat monin paikoin onnettomassa kunnossa. Keiteleellä kuljetuslaatikoita valmistavan Case Makers Oy:n perustajat Matti Nuutinen, 32, ja Henri Hänninen, 30, kertoivat katsovansa kauhistuneina teiden kuntoa.

– Isot rekat kuljettavat näillä teillä päivittäin tukkia läheiselle sahalaitokselle Keitele Groupille ja teissä on isoja kuoppia. Kyllähän se niin vaaralliselta näyttää, että en ihmettelisi jos pian lähtee joltain henki, Hänninen sanoi.

Myös Kestilän seututie on talvisin huono. Klemetti ja Kallio ovat nähneet tänä talvena kotimatkoillaan useita ojaan suistuneita autoja.

Maanteiden kunto huoletti myös Pirkanmaan Kangasalla Huutijärven Teboililla.

Eläkkeellä olevan taksinkuljettajan Hannu Mikkolan Mercedez-Benz rysähti suureen kuopparykelmään Vehoniemessä Tampereella muutama vuosi sitten.

– Se oli Mersu kakssatanen ja heti ensimmäiseen koloon se rysähti, Mikkola muisteli.


Matti Kivelän mukaan teiden huono kunto on selvä asia etenkin silloin, kun auto on vietävä katsastukseen.

– Aina menee tukivarsia, palloniveliä ja puslia hajalle. Melkein joka katsastukseen joutuu niitä vaihtamaan, huoltoasemalla istunut Kivelä kertoi.

Tästä voit katsoa Teboilin parlamentin ajatuksia taksiuudistuksesta:


Väylän, entisen Liikenneviraston, tieliikennejohtajan Pekka Rajalan mukaan helpotusta ei ole pikaisesti luvassa.

– Tänä vuonna haaste on se, että kun määrärahat päällysteiden korjaamiseen ovat niin pienet, kaikkia talven aikana syntyneitä vaurioita ei saada kesällä korjattua, Rajala totesi.

Syynä on korjausvelkarahojen loppuminen. Hallitus ilmoitti helmikuussa 2016 yhteensä 600 miljoonan euron ohjelmasta liikenneverkolle 2016–2018. Kesäkuussa 2016 liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) kertoi 364 miljoonan lisärahasta vuosille 2017–2019.

Päällysteiden korjaustyöt painottuivat hallituskauden alkuun ja rakenteelliset korjaukset loppuun. Rahojen avulla korjausvelkaa ei pystytty lyhentämään. Tarkoituksena oli yksinkertaisesti pysäyttää tieverkon rapautuminen hallituskauden ajaksi.

Huoltoasemaparlamentin äijät, perhehoitajapari ja kurikkalaismies ajavat ainakin vielä tämän vuoden huonokuntoisilla teillä.
Lauri Silvander

●●●


Närpiö: Tänne mahtuu töihin!


Meillä päin on se periaate, että on sama mistä päin työntekijä tulee, kunhan saadaan lisää hyvää työvoimaa, paljasjalkainen närpiöläinen monialayrittäjä Raymond Wesander sanoo.

– Ja lisää otetaan, kunhan vain saadaan. Meillä on perinteitä tähän, sillä maahanmuuttajien työllistäminen alkoi täällä jo Vietnamin venepakolaisten myötä 30 vuotta sitten.

Kiitos, ”maailman kuuluisin närpiöläinen” Raymond Wesander, että kutsuit IS kylässä -kiertueen Närpiöön! Näin saatiin junnaavaan maahanmuuttokeskusteluun uusia kierroksia. Nyt pääsimme puhumaan työperäisestä maahanmuutosta sekä muista syistä Suomeen saapuneiden maahanmuuttajien työllistymisestä.

Sekä heidän fantastisesta kotoutumisestaan yhteisöön. Siis katseet 9 500 asukkaan Närpiöön, kaupunkiin, jossa vallitsee täysityöllisyys!

Tästä voit katsoa IS:n vierailun Närpiöön:


Närpiön työttömyysprosentti on Suomen alhaisin: 2,4. Tutkijoiden mukaan voidaan puhua täystyöllisyydestä, kun työttömien osuus työvoimasta on viiden prosentin luokkaa.

Tästä syystä Närpiössä on käytännössä koko ajan pula työntekijöistä. Niinpä kaupunki on ollut myös maahanmuuttajien suosiossa. Heitä hyödyttää, kun tieto kulkee suusta suuhun, ja perheet ja tutut auttavat yritysten rekrytointiponnisteluissa.

– Täällä kyllä perehdytetään työhön ja autetaan kotiutumaan täkäläisiin oloihin, matkailualan yrittäjä Wesander vahvistaa.

Närpiön yritysten työntekijät edustavat nykyään jo 30:a eri kansallisuutta. Lähes 15 prosenttia närpiöläisistä eli 1 500 asukasta puhuu äidinkielenään muuta kuin ruotsia tai suomea.

Kaupungissa on osattu jo vuosia varautua uusien lapsiperheiden tuloon koulujen laajennuksilla ja uusien rakentamisella. Maahanmuuttajaperheet kunnostavat vanhoja rintamamiestaloja asunnoikseen.

Närpiön lisäksi työllisyystilastoja hallitsevat muutkin Pohjanmaan kunnat. Alueella on aina ollut ikkunat auki Eurooppaan. Pohjanmaalle on keskittynyt globaalia vientiteollisuutta ja vahvoja pk-yrityksiä.

– Yrittäjyyttä on täällä aina ollut paljon ja se innostaa uusia yrittäjiä. Tulee positiivinen kehä, sillä vahvassa verkostossa ovat alihankkijatkin helposti saatavilla, Wesander tietää.


Malliesimerkki maahanmuuttajien työllistämisestä löytyy – mistäs muualta – kuin Närpiön legendaaristen tomaattien keskeltä.

IS kylässä -kiertue sai harvinaisen kutsun Marika ja Stig-Erik Vikarsin puutarhaan, jossa kolmannen polven puutarhurit kertoivat maahanmuuttajien rekrytoinnista – sekä paljastivat Närpiön punaisen kullan salaisuuksia.
Suomen suurimpien kurkku- ja tomaattiviljelijöiden, Sigin veljesten (Jan-Erik ja Sven-Erik), kasvihuonepuutarhat ovat jopa 90 000 ja 65 000 neliömetrin laajuisia.

Marika ja Stig-Erik Vikarsin kasvihuoneet ovat närpiöläisittäin keskikokoisia, sillä heidän lasikattojensa alla on pian noin 15 000 neliötä, eli reilun hehtaarin verran tomaattia.

– Meidän kahdeksan palkattua työntekijäämme ovat kotoisin Vietnamista, Georgiasta, Latviasta, Ukrainasta ja Bosniasta, Stig-Erik Vikars sanoo.

– He ovat luotettavia ja hyviä työntekijöitä.


Georgialainen Kakhaber Samsonia on yksi heistä. Hänen kahdeksan tunnin vuoronsa oli puolivälissä, kun IS tapasi hänet karsimasta tomaatinvarsien oksia ja lyhentämästä runkoja.

– Olen onnekas, kun pääsin tänne. He (Vikarsit) ovat reiluja ja ilmapiiri täällä on hyvä.

32-vuotias Kakhaber tuli Suomeen ammattijalkapalloilijaksi kymmenen vuotta sitten. Ura alkoi AC Kajaanissa Ykkösessä ja taival divaripelaajana jatkuu nyt Närpes Kraftin riveissä.

Kolmosdivarissa ei pelaajapalkkioilla juhlita, mutta seuralla on mainiot suhteet paikallisiin yrittäjiin, ja perheelliselle miehelle löytyikin työpaikka.

– Minä, vaimoni ja lapseni viihdymme Närpiössä. Tämä on mukava kaupunki, kansainvälinenkin.
Kakhaber tulee mukavasti toimeen Vikarsien puutarhan värikkäässä topparoikassa.

– Me työntekijät olemme täällä kuin perhe, hän sanoo.

”Haba” tekee päivävuoroaan rauhalliseen ja huolelliseen tahtiin. Huomenna on vuorossa sadonkorjuuta, eli hän arvioi ja poimii kauniin punaiset ja kypsät tomaatit myyntiin.

Työ on fyysistä, mutta ei erityisen rankkaa, varsinkaan talvisaikaan, jolloin lämpötila on ihanteellinen 23 astetta. Kesällä muuttuu ääni kellossa, kun aurinko paistaa lasikattojen läpi.

– Silloin täällä on lähes 40 astetta, georgialainen naurahtaa.

Antti Virolainen

●●●


Hausjärvi, Orimattila, Kurikka... Kauas palvelut karkaavat!

Vaalien läheisyys nostaa monen huulille hätähuudon palveluiden karkaamisesta kymmenien kilometrien päähän tai naapurikuntiin. IS kylässä -kiertue kuuli näitä viestejä etenkin maaseudulla ja muuttotappion riivaamissa kunnissa.

Terveyspalveluiden katoaminen horisontin taakse kuohuttaa kansalaisia ympäri laajan maan. Nykyään tämä puhuttaa monin paikoin jopa ruuhka-Suomessa.


Kantahämäläisen Hausjärven kunnan 8 500 asukasta ovat jo muutaman vuoden saaneet tottua terveyspalvelun ”tehostamistoimiin”: kunnassa ei ole enää lääkärivastaanottoa.

– Täältä joutuu lähtemään lääkärille Riihimäelle asti, seniorikodissa Oitissa työskentelevä vastaava hoitaja Maaria Front kertoo.

Koska seudun julkinen liikenne naapurikaupunkiin on lähes olematonta, ei ihme, että Front haluaa lähettää päättäjille tiukan vaatimuksen:

– Hausjärvi tarvitsee lääkärin!


600 asukkaan kylässä Kuivannossa, Orimattilassa, Ilta-Sanomat pistäytyi kyläkoululla. Koulussa on tällä hetkellä 55 oppilasta ensimmäisestä luokasta kuudenteen. Kahden lapsen äiti Petra Virpiaro lähetti Ilta-Sanomille kyläkutsun, koska halusi puhua rakastetun kyläkoulun puolesta.

– Yritämme pitää positiivista mieltä yllä, että koulua ei jouduta lakkauttamaan. Meillä on niin hyvä henki, että ei me heti tästä luovuta, Virpiaro sanoi.

Itä-Suomesta ja Kaakkois-Suomesta voi hävitä tulevan 20 vuoden aikana yhden maakunnan väkiluvun verran asukkaita. Syntyvyyden lasku näkyy myös Kuivannossa. Oppilaita on liian vähän ja uhkana on, että koulu joudutaan lakkauttamaan.

– Siihen asti me jatkamme rinta rottingilla hommia, kertoi Kuivannon koulun rehtori Outi Aalto.

Kuivannon koulun oppilaiden vanhemmat haluavat tehdä kaikkensa, jotta koulu säilyy tulevaisuudessakin. Vanhempainyhdistys järjesti helmikuussa koululla erityisen kyläillan, jossa koulun vireää toimintaa esiteltiin useille kunnan päättäjille.

– Me teemme kaikkemme, jotta saamme pidettyä kylän elinvoimaisena myös jatkossa, kertoo kyläkoulua itsekin lapsena käynyt sekä vanhempainyhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Seppälä.

Katso tästä, miten sujui IS:n vierailu Kuivannon koululla ja Hepokatti-päiväkodissa:


Palveluiden karkaamisesta oltiin huolissaan myös Pohjois-Savossa, Keiteleellä. Pienessä Hamulan kylässä asuva yrittäjä Anne-Leena Pellikka kutsui Ilta-Sanomat kylään, koska halusi näyttää, miten pienyrittäminen on mahdollista, kun asenne on oikea.

Pellikka halusi kiinnittää päättäjien huomion palveluiden säilymiseen pienillä paikkakunnilla. Pellikka peräänkuulutti erityisesti julkisen liikenteen saatavuutta sekä tiestön kuntoa.

– Huonoilla keleillä täällä on melkein mahdotonta liikkua paikasta toiseen muulla kuin traktorilla, koska tiet ovat niin huonossa kunnossa, Pellikka kertoi.

Pellikka toivoi parannuksia myös sähköverkon toimivuuteen.

– Lapseni oli kahden kuukauden ikäinen, kun täällä oli sähköt poikki kaksi viikkoa. Tammikuussa oli parikymmentä pakkasastetta ja yritimme täällä kynttilänvalossa hoitaa imeväistä lasta.


Eteläpohjalaisen Pekka Pyylammen mukaan hänen kotikaupunkinsa Kurikan iso potentiaali ja yrittäjähenki ovat koetuksella, kun palveluita ja koulutuspaikkoja karkaa muualle.

– Täällä kyllä viihdytään, mutta palvelut ja työpaikat houkuttelevat asukkaita muualle. Mutta täällä ei jäädä sormi suussa odottelemaan, vaan perustetaan uusia yrityksiä, Pyysalo sanoo.

Kurikka on kolmen kunnan liitos. Kuntakeskuksia ovat Kurikka, Jurva (liitos 2008) ja Jalasjärvi (liitos 2016). Kaupunkia riivaa muuttotappio, sillä noin 200 asukasta siirtyy muualle joka vuosi. Väkiluku putoaa pian alle 20 000:n.

– Aikansa se otti, mutta minusta kuntaliitos on hyvä juttu. Isompi antaa isommat mahdollisuudet.

Siitä huolimatta toisen asteen koulutuspaikkojen karkaaminen on iso murhe Jurvassa, mistä siirtyi ammattikoulu Seinäjoelle. Lukiot kaikissa kolmessa kuntakeskuksessa sentään toimivat ja varsinkin Kurikan uusi lukion ja ammattikoulun kampus, Sedu, on seudun ylpeys.

Faye Lawson, Antti Virolainen

●●●


Pihtipudas: Lukion hintalappu yllätti


Ensiäänestäjät ja vielä äänioikeuttaan odottavat nuoret nostivat koulutuksen tärkeäksi aiheeksi vaalien alla. IS kylässä -kiertue tapasi lukiolaisia ja yläkoululaisia Keski-Suomen Pihtiputaalla ja Varsinais-Suomen Pöytyällä.

Pihtiputaalle IS:n kutsunut Carolina Kempas, 16, kertoi elämästä pikkukunnassa ja ilmaisi samalla huolensa koulutuksen tulevaisuudesta. Hän puhui maksuttoman toisen asteen koulutuksen puolesta yhdessä Roalbin Reyesin, 17, kanssa.

IS lähti nuorten kanssa ajelulle Pihtiputaalla. Voit katsoa videon alta:


Kempas ja Reyes käyvät kumpikin Pihtiputaan lukiota ensimmäistä vuotta. Kempas kertoi, että lukion hintalappu on yllättänyt.

– Sellaisia terveisiä voisin lähettää päättäjille, että ottakaa joku asiaksenne toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden ajaminen. Jo tässä ensimmäisen lukiovuoden aikana olen huomannut, että rahaa on palanut satoja euroja tarvikkeisiin ja kirjoihin, Kempas totesi.

Pöytyältä lähetetyt terveiset olivat samansuuntaisia. Lukion toista luokkaa käyvä Martta Tenhunen, 18, aikoo lääkäriopintoihin.

– Olen itse sellainen ihminen, että tykkään oppia uutta, opiskella ja lukea. Kaikki eivät tietenkään ole sellaisia, mutta kyllä Suomessa on paljon sellaisia nuoria, jotka oikeasti haluavat opiskella ilman esteitä, esimerkiksi rahallisia.

Tenhunen pitää maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta käytyä keskustelua merkittävänä.

– Itse kannatan sitä, koska se tulisi näkymään tulevaisuudessa. Kun ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, he ymmärtävät asioita paremmin. He ymmärtävät esimerkiksi, että ilmastonmuutos on tärkeä asia.


Reilut kaksi viikkoa ennen IS kylässä -kiertueen käynnistymistä sadat nuoret osoittivat mieltään Eduskuntatalon portailla Helsingissä.

Kansalaisaloite toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta pysähtyi eduskunnan sivistyslakivaliokuntaan helmikuussa. Valiokunta katsoi, että aloitteessa esitellyt toimet ovat hallitukselle, eivät eduskunnalle, kuuluvia asioita.

Aloite vaati lukion ja ammatillisen koulutuksen maksujen poistamista. Noin 53 000 allekirjoittajan mielestä esimerkiksi tarvike- ja kirjamaksut ovat kohtuuttomia.


Osa eduskuntavaaliehdokkaista on vaalien lähestyessä kalastellut nuorten ääniä juuri lupauksella siitä, että ajavat toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta.

Sivistyslakivaliokuntaan pysähtyneen kansalaisaloitteen lisäksi nuorten ja opiskelijoiden muistissa ovat edelleen Juha Sipilän (kesk) hallituksen tekemät noin 800 miljoonan euron koulutusleikkaukset.

Kun mukaan lasketaan vielä Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallituksen leikkaukset vuodesta 2011, kaksi viimeistä hallitusta on vienyt koulutuksesta yhteensä lähes 1,5 miljardia euroa.

– Kyllä opiskelua pitäisi mielestäni tukea, koska se maksaa itsensä myöhemmin takaisin, sanoi Martta Tenhunen.

Lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret saivat hiljan pienen kädenojennuksen eduskunnalta. Pienituloisten perheiden lapsille suunnattu 46,80 euron oppimateriaalilisä kuussa tulee voimaan elokuussa. Vanhempiensa luona asuvien alaikäisten opiskelijoiden toimeentulo helpottuu niin, että vanhempien tulot eivät vaikuta opintorahan perusmäärään tai asumislisään. Lukion vuosittainen opintotukiaika pitenee 10 kuukauteen.
Pöytyälle IS kylässä -kiertueen kutsunut Ada Nyman, 16, pyysi, että nuorten ääntä kuunnellaan aidosti.

– Ajatellaan, että nuorten ääntä kuullaan. Oikeasti se ei kuitenkaan kuulu.

Pöytyäläinen Jenni Peltola, 15, summasi terveisensä päättäjille näin:

– Me nuoret. Meillä on mielipiteitä, meillä on tulevaisuus ja me ollaan täällä.

Lauri Silvander

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt