Kommentti: Presidentti Niinistö kaipaa vaaleihin turpo-keskustelua – sen puuttuminen johtuu Niinistöstä itsestään - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Presidentti Niinistö kaipaa vaaleihin turpo-keskustelua – sen puuttuminen johtuu Niinistöstä itsestään

Puhemies Paula Risikko ja presidentti Sauli Niinistö eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä.

Julkaistu: 10.4.2019 15:28

Presidentti Sauli Niinistön vahva asema ei ole omiaan vilkastuttamaan ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua eduskuntavaaleissa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Presidentti Sauli Niinistön eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä pitämä puhe oli puhetta siitä mistä puutetta. Presidenttikin on kaipaillut vaalikeskusteluihin turvallisuuspoliittista ulottuvuutta, ja tästä hän halusi epäsuorasti muistuttaa.

Presidentin sanoma – kiteytettynä – on, että Suomessa ei eletä lintukodossa, turvassa maailman myrskyiltä. Berliinin muurin murtumisen ja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1980-luvun lopulla maailmassa alkoi aika, joka ei perustunut kylmän sodan vastakkainasettelulle. Aika kesti vain hetken. Niinistö puhui runollisesti kauniista ihmisoikeuksien, rauhan ja demokratian maailmasta, jota ei enää ole. Voimapolitiikka on palannut suurvaltojen kalupakkeihin, ja perinteisten voimamaiden Yhdysvaltain ja Venäjän rinnalle on noussut Kiina. Valta ja valtapoliittiset, geopoliittiset tai taloudelliset tavoitteet moninapaistavat maailmaa: ruutitynnyreitä palaa joka puolella. Konflikteja riittää. Samalla kansainvälinen, rauhaa ylläpitävä ja asevarustelua hillitsevä sopimusjärjestelmä rapautuu.

Turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa ei ole juuri käsitelty vaalikentillä. Se on huono juttu, koska siitä saattaa syntyä käsitys, että ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ei kuulu eduskunnalle ja kansanedustajille: siksi siitä ei tarvitse puhuakaan. Perustuslain mukaan eduskunnan rooli on merkittävä myös ulkopolitiikassa, varsinkin ristiriitatilanteissa. Niinistö muistuttikin vuonna 2012 voimaan tulleesta perustuslain muutoksesta. Muutos nostaa eduskunnan ratkaisevaan asemaan, jos tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, jotka siis johtavat yhdessä ulkopolitiikkaa, päätyisivät ristiriitatilanteeseen ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävässä asiassa. Nyt kansa ja kansanedustajat elävät ja toimivat kuin ulkopolitiikka olisi vain ja ainoastaan presidentin käsissä. Joskus se voi olla eduskunnankin käsissä, vaikka tilanne on tietysti teoreettinen ja todellisuudessa äärimmäisen harvinainen.

Totuus nimittäin on, että Niinistö johtaa ja linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tällä hetkellä suvereenisti. Syypää turpo-keskustelun puutteeseen on ennen kaikkea presidentti itse. Hänen roolinsa ulkopolitiikassa on isompi kuin perustuslain kirjain. Ristiriitatilannetta ei synny, koska presidentillä ei ole vastavoimaa, eikä sellaista ole tulossa eduskuntavaalien jälkeenkään – ainakin jos katsoo kärkiehdokkaita. Toisaalta, jos pohtii Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön muuttumista ja vertaa vaalikeskustelun laimeutta sekä ehdokkaiden osaamistasoja, saattaa päättyä myös sellaiseen näkemykseen, että on hyvä, jos ulkopoliittinen johto on yksissä, ja ennen kaikkea osaavissa käsissä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?