Poliitikkojen saamaa vaalirahaa jäänyt tutkijan mukaan pimentoon kymmeniä miljoonia – ”Mennyt pimeästi ohi kaikkien valvontasysteemien”

rac

Julkaistu:

Kokenut vaalirahatutkija Tomi Venho lataa suorat sanat nykyisen vaalirahoituslain porsaanrei’istä.
Ilta-Sanomien suuri vaalirahaselvitys paljastaa, että virallisten vaali-ilmoitusten perusteella suomalaispoliitikkojen eduskunta- ja kuntavaalityötä on tuettu kuluvalla vuosikymmenellä yhteensä yli viidellä miljoonalla eurolla. Tämä on asiantuntijoiden mukaan kuitenkin vain murto-osa kokonaiskakusta.

Virallisten nimettyjen tukien lisäksi ehdokkaat ja puolueet ovat saaneet valtavan potin yksilöimätöntä, täysin pimentoon, jäänyttä vaalitukea – niin yksityis-, yritys- kuin yhteisölahjoittajiltakin. Kokeneen ja arvostetun vaalirahoitustutkijan Tomi Venhon mukaan pimentoon jäänyt osuus on ollut jopa radikaalisti ilmoitettuja tukia suurempi.

– Kun kuluvasta vuosikymmenestä puhutaan, niin oman arvioni mukaan julkisuuden ulottumattomiin on jäänyt peräti kymmeniä miljoonia euroja. Sen verran on siis mennyt pimeästi ohi kaikkien valvontasysteemien, Venho lataa.

– Kukaan ei tiedä tarkkaa totuutta, mutta pitkäaikaisten laskelmieni pohjalta voidaan sanoa, että noissa summissa pyöritään.

Venho kuului aikoinaan toimikuntaan, joka pohti uudistuksia massiivisen vaalirahakohun jälkeen viilattuun vaalirahoituslakiin (2009). Siitä lähtien valtiotieteiden tohtori on tutkinut tarkasti lain toteutumista käytännössä.

– Vaalirahoituslaki ja sen rinnalla kulkeva puoluelaki ovat kokonaisuutena iso porsaanreikä. Lakia uudistettiin aikanaan hyvään suuntaan, mutta sitä ei mietitty loppuun asti. Uusi mekanismi lisäsi joiltakin osin avoimuutta, mutta samaan aikaan joitakin asioita vietiin uudestaan piiloon. Syntyi poliitikkoja tyydyttänyt nahkapäätös, Venho kertoo.

– Maan tapa on edelleen täysillä voimissaan, eli lakia kierretään monin eri tavoin. Selvästi suurimmat lahjoituspotit tulevat yhteisöpuolelta, ja siellä ongelma on siinä, että julkisuusvelvoitteet, lahjoitusrajoitukset ja valvonta ulottuvat lähinnä vain puolueiden keskus- ja piirijärjestöihin.

Vaalirahoituslakia valvovalla Valtiontalouden tarkastusvirastolla VTV:llä on pääsy näiden kirjanpitoihin, mutta Venhon mukaan esimerkiksi puolueiden kunnallisjärjestöjen ja paikallisyhdistysten avustukset päätyvät hajanaisen valvonnan vuoksi harvoin virallisiin rekistereihin. Vielä epämääräisemmäksi hän näkee muun muassa puolueiden talous- ja tukiyhdistysten sekä säätiöiden toiminnan. Niitä lahjoitusrajoitukset ja julkisuusvelvoitteet eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sido lainkaan.

– Kun VTV:llä ei ole pääsyä kaikkiin oleellisimpiin, muun muassa puolueiden kunnallis- ja jäsenjärjestöjen, kirjanpitoihin, valvonta jää pahasti vajaaksi. Tilanne on tavallaan samanlainen kuin urheilussa dopingvalvonnassa – valvoja tulee aina monta askelta perässä, Venho korostaa.

– Minulta löytyisi heti takataskusta vajaa kymmenkunta esimerkkiä järjestöistä, joiden vaalituista on jäänyt pelkästään yhden vuoden osalta yhteensä yli kaksi miljoonaa euroa pimentoon. Myös yksityis- ja yrityslahjoittajapuolella lain kiertoteitä riittää. Joku yritys tai yritysjohtaja voi naamioida ehdokkaalle antamansa vaalirahan esimerkiksi konsulttipalkkioksi.

Taannoin vaalirahoituslain uudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toiminut Lauri Tarasti myöntää, että vaalirahoituslakiin jäi porsaanreikiä. Lain mukaan eduskuntavaaleissa läpi päässeiden ja varasijalle jääneiden ehdokkaiden on nimettävä kaikki vähintään 1 500 euron tukijat, ja lisäksi kampanjansa kokonaisbudjetit.

– VTV:llä on oikeus tarkistaa ehdokkaiden tiliotteet siinä määrin kuin ne liittyvät näiden vaali-ilmoituskertomuksiin. Pidemmälle VTV ei saa mennä, ja totta kai tässä tullaan siihen, että jos ehdokas ei halua olla rehellinen ilmoituksessaan, hänellä on mahdollisuuksia kiertää lakia. Esimerkiksi bulvaanien käyttö on mahdollista, Tarasti sanoo.

– Saimme taannoin aikaan kohtuullisen lakimuutoksen. Koko ajan pitää miettiä sitä, että millainen valvonta on tarkoituksenmukaista ja millainen ei. Kunnallisvaaleissa ehdokkaita on kymmenisen tuhatta, eikä sen avoin valvonta onnistuisi mitenkään. Eduskuntavaalitasossa tiettyjä lakimuutoksia olisi syytä harkita.

Ministeri Tarasti on VTV:n kanssa samaa mieltä siitä, että kansanedustajaehdokkailta tulisi vaatia erillistä kampanjatiliä. Tutkija Venho puolestaan esittää, että avoimuusvaateiden tulisi koskea kaikkia oleellisia vaalirahoituksen toimijoita.

– Samaan aikaan VTV:n toimivaltaa tulisi lisätä. Lisäksi poliitikkojen olisi syytä muuttaa ummehtuneita asenteitaan aikanaan annettujen lupausten mukaisesti, Venho korostaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt