rac

123-vuotias kuusitukki heitettiin Etelä-Savossa tapahtumien vyöryyn, josta tuli ulos 28 mm:n lautaa – lue ja katso suomalaisen sahan läpivalaisu

Julkaistu:

Otto Jaakkosen kuusi
Kaksi päivää kaadon jälkeen Otto Jaakkosen kuusi oli ajettu Etelä-Savoon, Otavan kylään Versowoodin sahalle. Muutama tunti saapumisen jälkeen siitä oli tullut nippu lautoja
Suurena nälkävuotena 1866 syntynyt Otto Jaakkonen ei olisi voinut kuvitellakaan, miten nopeasti hänen kuusensa 153 vuotta myöhemmin metsästä lähtee.

Hän ehti nähdä 1900-luvun henkeäsalpaavan nopean tekniikan kehityksen: Junarata kulki tilan sivuitse 1898. Lentokenttä peninkulman päähän Tikkakoskelle, jolta nousseet Blenheim-pommikoneet jylisivät hänen talonsa ylitse talvisodassa.


Mutta pokasahalla tai justeerilla puita kaataneelle talonpojalle monenkymmenen miehen työt tekevä 2010-luvun harvesteri olisi ollut koneista ihmeellisin.

1920–30-luvuilla metsissä puita kaatoi kevättalvisin 150 000–200 000 miestä, jätkää. Tukkeja kiskoi savotoilta 60 000 suomenhevosta. Siinä missä Otto Jaakkonen veti Tuula-hevosensa taakse valjastetulla parireellä metsästä ehkä 600 kilon tukkikuormia, nyt kuormatraktoria ajava Risto Ruppa nostaa rautaheponsa Ponssen kyytiin 20-kertaisia kuormia. Kun 1920-luvulla hyvässä tukkileimikossa mies kaatoi pokasahalla työpäivässä kolme mottia, Markku Nurmisen ajama harvesteri kaatoi tukkipuita kolmattasataa kuutiota vuorossa.
Puuta kaatava metsäharvesteri ja niitä lastauspaikalle tuova ajotraktoriyrittäjä muodostavat puunkorjuuketjun ensimmäisen alihankintaketjun. Sen seuraava lenkki on tukkirekkayrittäjä, ja hän on hyvin nopeasti liikkeellä.


Kuusen kaadosta tuskin on kulunut kolmea tuntia, kun metsäautonkuljettaja Jarkko Tiittanen jo rytistelee paikalle ja ryhtyy kuormaamaan tukkeja kyytiin. Hän on saanut autonsa tietokoneeseen tiedon metsäkoneenkuljettajan koneesta, että pinossa alkaa olla riittävästi tavaraa ajettavaksi.

Kuusen paksuin tyvitukki jää pinoon. Sen yläpuolelta katkaistut ohuemmat, niin ikään oranssilla maalilla merkityt välitukit nostettaan kuormaan.

Mihin sinä tämän kuorman viet?

– Verson Otavan sahalle, Jarkko huutaa nosturikopistaan.


Seuraavana päivänä Tiittanen ajaa kuitupuuta Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalle, minne Versowood on myynyt ostamansa leimikon harvennus- ja latvapuuston. Kun myyntikiintiö tulee täyteen, kuitupuuta aletaan kuskata Jämsään UPM:n tehtaalle. Isot koivutukit menevät Säynätsalon vaneritehtaalle ja järeät kuusivaneritukit Ristiinaan.


Mäntytukit puolestaan ajetaan Versowoodin Hankasalmen sahalle. Hakkuutähteistä syntyvä energiapuu menee Jyväskylän Energian kattiloihin kaupunkilaisten kaukolämmön ja sähkön tuotantoon, kunhan neulaset ovat kesällä ehtineet varista maahan. Oksista ja risuista kerätään vain osa, kolmannes jätetään lahoamaan ja lannoittamaan metsää.

Savotan kolmantena päivänä kuusitukkiralli jatkuu. Soitan Jarkolle tienpäältä, missä hän ajaa.

– Kangasniemellä, kohta alle tunti Otavaan.



Noin 70 prosenttia Suomen puutavarasta ajetaan tukkirekoilla. Ketjun tehokkuus on hiottu äärimmilleen. Jokaisessa rekassa on tietokone, joka kertoo missä seuraava haettava pino sijaitsee, miten sinne ajetaan, mitä puulaatua se on ja minne se pitää kuljettaa. Kun lasti on kuormattu, kuski vähentää kuorman määrän pinosta. Tieto puun välivaraston suuruudesta päivittyy jatkuvasti.

Vaikka tukkirekan ajaminen voi näyttää vapaalta hommalta, totuus on toinen. Tiittanen ja hänen kollegansa ajavat tiukasti kelloa vastaan. Ajot on aikataulutettu tarkasti. Jos rekka myöhästyy sahalla sovitusta purusta, seuraavaa vuoroa voi joutua odottamaan jopa tunnin. Se on pois tienesteistä. Siihen harvalla on haluja.

Auto nostureineen ja kärryineen maksaa ilman veroja 350 000 euroa. Se ei oikein jouda seisomaan.

Versowoodin Otavan sahan kuivaamosta nouseva höyry näkyy kauas. Mutta kauas näkyvät myös valtavat tukkipinot, joita sahan pihalla on nyt paljon. Puuvarastot ovat suurimmillaan, sillä varaudutaan lähestyvään kelirikkoaikaan ja puukuljetusten hidastumiseen. Raikas pihkan tuoksu leijailee kaikkialla.

Tukkeja on sahattu Puulan Kellosalmen lahdessa samalla paikalla vuodesta 1891. Saha on siis viisi vuotta vanhempi kuin sinne nyt matkalla oleva kuusi. Suomen teollisuus ja sitä seurannut voimakas elintason nousu lähti 1800-luvun lopulla kehittymään juuri Otavan kaltaisten sahojen ympärille.


Suomessa puuta sahataan yhä noin 200 sahalla ja valtaosa tuotannosta menee vientiin. Japani, Kiina ja Egypti ovat viime vuodet olleet tärkeimmät vientimaat. Suomen kuudenneksi tärkein vientituote, joka on jättänyt kauas taakse takavuosien ykköstuoteemme puhelimet. Puutuoteteollisuus työllistää Suomessa 22 000 ja paperiteollisuus 20 000, yhteensä 42 000. Suomen metsäklusteri tarjoaa työpaikan noin 170 000 hengelle.

Rekkoja putkahtelee sahan portista tasaisena virtana. Keskimäärin uusi yhdistelmä ajaa purkuun 10 minuutin välein. Kohta mäkeä laskeutuu Jarkon sininen Scania, perävaunussa loistaa tuttu oranssiksi maalattu tukin pää. Yhdistelmä ohjataan suoraan purkuun.

Ympärillä pinoissa ja rekkojen kyydissä on kymmeniä tuhansia kuusitukkeja, ulospäin samanalaisia, eri puolilta Etelä-Suomea kasvaneita. Tuhansien kaltaistensa tukkien oman metsän tuttu kuusi kohta sekoittuu. Minulle se on oman sukumetsän puu, toistasataa vuotta suvun vaiheita seurannut yksilö. Mieliala hakee paikkaansa jostain ylpeän ja haikean välimaastosta.


Pyöräkoneenkuljettaja Veli-Matti Kahilainen, 40, iskee kiinni perävaunuun ja nostaa kahdella kauhaisulla tukit lajittelulinjan alkupäähän. Sisällä valvomossa tukkilajittelija Samu Valkonen, 29, seuraa tukkien virtaa kuljetinhihnalle. Satojen kilojen painoiset tukit jyskävät hakiessaan paikkaansa kuljettimella. Kun sahaa ajetaan täydellä vauhdilla, niin kahdeksan tunnin työvuoron aikana Valkosen silmien edestä kulkee 2 100 kuutiometriä tukkeja.

Versowoodin Otavan saha ei ole yhtiön suurin, mutta silti se on huiman tehokas puunnielijä. Työvuoron aikana sahaa laudoiksi jopa 50 rekkakuormallista tukkeja. Jos eteläsuomalaisessa hyvässä metsässä kasvaa 500 kuutiometriä kuusia hehtaarilla, sahataan Otavassa siis vuoron aikana noin kuuden hehtaarin puut.

Se kuulostaa suurelta, mutta isosti kasvat myös metsät, yli 110 miljoonaa kuutiometriä kymmenessä kesäviikossa. Otavan sahan päivässä sahaaman puumäärän kasvaminen Suomen metsissä vie aikaa pari minuuttia.


Tukki hyppii, kolisee ja pomppii lajittelukuljettimessa. 123-vuotias kuusi läpivalaistaan tarkemmin kuin moni ihminen eläessään: Ensin tukki kulkee magneettitarkastukseen mahdollisten naulojen varalta.

Sitten lasersäde tekee tukille 3-D mittauksen. Sitten se läpivalaistaan röntgenillä. Näin saadaan tieto puun kuorenalaisesta läpimitasta ja sen puuaineksen tiheydestä. Ne muodostavat pohjan sahatavaran lujuusluokittelulle jatkossa.


Eri mittaiset ja paksuiset tukit tipahtelevat kukin omaan lokeroonsa toistasataa metriä pitkällä lajittelulinjalla. Koko tämän vaiheen tukki vilistää linjaa niin, että juosten ei pysy perässä. Lajittelulokeroita on 64 tukkilajille. Tutut, seurannassamme olevat Otto Jaakkosen oranssipäiset tukit tipahtavat yhteen erään, jonka läpimitta on 228–239 millimetriä. Ne saavat seurakseen muita tukkeja muista leimikoista, joita Versowood ostaa puita eteläisestä Suomesta

Kun keskenään samanlaiset tukit on lajiteltu omiin lokeroihinsa, aletaan niitä jo kohta kuormata seuraavalle kuljettimelle. Sitten tukin tie vie kääntölaitteeseen, joka kääntää ne kaikki latvapuoli eteenpäin. Kun suunta on sama, kuorintalaitteen sievistäjä ottaa tukin rautaiseen otteeseensa. Ensitöiseen se poistaa tyven paksunnoksen, seuraavat terät kuorivat tukin.


Sahauslinjan alkupäässä päässä muita korkeammalla istuu sahuri Ari Kekki, 52. Seinät ovat täynnä kameranäyttöjä ja näyttöpäätteitä. Valvomo näyttää prosessiteollisuuden työpaikalta ja siitä oikeastaan modernissa sahassa on kysymys. Sahurin vastuulla on ajaa tukit sahaan niin, että niistä saadaan lautoja mahdollisimman tehokkaasti. Nyt näyttöpääte kertoo, että tukki viipaloidaan 28 millimetriä paksuiksi laudoiksi.

Oranssipäinen tukki sukeltaa ensin pelkkahakkuriin, joka leikkaa puun kaksi kylkeä suoraksi. Puhdas hake menee sellutehtaille raaka-aineeksi, kuori poltetaan lämmöksi, jolla sahatavara kuivataan. Se kuluerä ei ole aivan vähäinen. Yhdessä työvuorossa sahattujen lautojen kuvaamisen tarkoittaa 110 000 vesilitran haihduttamista ilmaan vuorokaudessa. Sahan kuivaamo haihduttaa 25 metriä pitkän ja 12 levän uima-altaallisen vettä viikossa.

Sahajauhotkin menevät hyötykäyttöön. Niistä Versowood puristaa pellettejä puulämmittäjien tarpeisiin.


Tukki kulkee ensimmäisen vaiheen sahaukseen. Kuuluu terävä sirahdus ja kaksipuoleinen vannesaha leikkaa tukin reunoista kaksi 25 x 100 millistä lautaa. Otto Jaakkosen kuusesta on tullut pelkka eli sahauksen ensimmäinen välivaihe. Pyörityslaite kiepsauttaa pelkan 90 astetta kyljelleen ja se jatkaa kuljettimella matkaa kohti vinhasti pyöriviä sirkkelin teriä.

Pyörösaha halkaisee pelkan viideksi 150 milliä leväksi laudaksi, jonka paksuus on hieman yli 28 milliä. Koska puu kutistuu kuivuessaan muutaman prosentin joka suuntaan, tuoreen puun mitat ovat aavistuksen suuremmat kuin valmiin sahatavaran.

  • Katso alta olevalta videolta miten tukki sahattiin eri kokoisiksi laudoiksi Otavan sahalla.

Sahalle tulleista tukeista varsinaiseksi lopputuotteeksi eli sahatavaraksi muuttuu puolet. Syntyvät sivutuotevirrat hyödynnetään tarkasti. Vajaa kolmannes puusta menee hakkeeksi sellutehtaisiin. Kuorta ja sahajauhoja syntyy kumpaakin kymmenen prosenttia. Sahajauhot puristetaan lämmityspelletteiksi. Puun kuori poltetaan lämmöksi, joilla sahatavara kuivataan.

Sahatyömies Jari Kyröläinen nappaa silloin tällöin laudan ja mittaa sen paksuuden työntömitalla.

– 26,9. Riittää. Sahaa ei tarvitse säätää, Kyröläinen sanoo.


Vannesahan aikaisemmin irrottamista sivulaudoista tulee särmäyksen jälkeen 100 milliä levää sahatavaraa.

Otto Jaakkosen oranssilla merkitty kuusi on nyt muuttunut riviksi lautoja, jotka kulkevat tuhansien muiden kaltaistensa kanssa katkeamattomana virtana kohti lajittelua. Tuttujen oranssipäisten lautojen näkeminen sykähdyttää yhä, siinä ne matkaavat kohti tuntematonta.

Normaalisti trimmeri sahaa pätkät pois laudan päästä. Nyt se ei ole käytössä, jotta pysymme oranssipäiseksi maalattujen lautojen matkassa.


Eri levyiset ja pituiset laudat tippuvat rysähtäen omiin lokeroihinsa. Kun lokero tulee täyteen samanlaatuista sahatavaraa, lautaerä romahtaa uudelle ketjukuljettimelle. Se vie laudat kiramolle, joka nostaa laudat rimoituskoneelle.

Robottikäsi nakkelee kuivausrimat automaattisesti aina lautakerroksen päälle. Kun kuivauserä on valmis, sahamies Peter Rittinen, 36, työntää kiskoilla lepäävän lähes viisi metriä korkean lautataapelin odottamaan kuivausuuniin pääsyä.

Tukki on muuttunut laudaksi. Otto Jaakkosen kuusesta sahatut oranssinpäiset laudat pilkistävät taapelin alta. Kohta ne lähtevät maailmalle – minne?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt