Kommentti: Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikka on unohtunut vaalikeskustelusta – vaikka eduskunta päättää Natosta

Julkaistu:

Talous- ja työllisyyspolitiikan ohella myös ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tyystin kadonnut vaalikeskusteluista. Se on outoa, sillä eduskunta päättää esimerkiksi Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, ihmettelee politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Äskettäin, siis eilen, tuli kirjoitettua, miten talous- ja työllisyyspolitiikasta ei puhuta vaalien alla tai vaalitenteissä juuri sanallakaan, vaikka kaikki rakentavat optimisminsa ja jakavat miljardinsa sen varassa, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin.

Nousee, jos nousee, toistettakoon.

Olkoon tämä osa II siitä, mikä vaalikeskusteluissa on unohdettu:

Nimittäin toinen hämmästyksen aihe on, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ollaan vielä enemmän hiljaa kuin talous- ja työllisyyspolitiikasta. Poliitikot eivät aiheesta puhu, eivätkä vaalitenttien vetäjät – esimerkiksi Ylellä – siitä mitään kysy.

Ero reilun vuoden takaisiin presidentinvaaleihin on huikea.

Silloin jankattiin Natosta samaan tyyliin kuin nyt ilmastonmuutoksesta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa päivänpolttavia aiheita on yllin kyllin: Brexit seurauksineen, eurooppalaiset turvallisuusaloitteet (Ranska), Itämeren tilanne, Venäjän uhka, maailmantilanne yleisesti, Naton tulevaisuus ja Yhdysvaltain sitoutuminen sen toimintaan, monikansalliset Nato-vetoiset sotaharjoitukset etc. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Kaiken lisäksi Suomi aloittaa keskellä eurooppalaista kaaosta EU:n puheenjohtajana heinäkuun alusta!

Mutta tästäkin vallitsee siis kalaäänettömyys.

Presidentti. Siinäpä se, sillä hiljaisuuden syyksi vedotaan tietenkin siihen, että presidentti Sauli Niinistö johtaa perustuslain mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Niinistö on tavannut pitää vielä pitkän välin ennen sanaa ”yhteistoiminnassa”.

Presidentin selän taakse on helppo mennä, mutta ei tämä aivan niin mene. Niinistö ole mikään Sauli Natonlukko (vrt. Maunu Ladonlukko alias Maunu Birgerinpoika, Ruotsin kuningas 1275-90, joka pani talonpoikien aitat lukkoon kahmivien piispojen varalta).

Presidentinvaaleissa Niinistöä syytettiin siitä, että hän on tulppana Suomen Nato-jäsenyydelle. Huutoa pitivät varsinkin kokoomuksen ja Rkp:n Nato-aktiivit. Mm. Alexander Stubb (kok) antoi ymmärtää, että Niinistö voisi puhua Suomen kansan Naton taakse, mitkä näkemykset saivat Mäntyniemen herran lievästi sanottuna kiukustumaan.

Yhtä kaikki: Sekä kokoomus että Rkp ajavat virallisesti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta vaalikentillä siitä ollaan hyshys.

Presidentti Niinistö ei tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä kannata, mutta ei Suomen Nato-jäsenyys presidenttiin kilpisty. Jos eduskunta päättäisi liittää Suomen Naton jäseneksi, Niinistö ei voisi sitä estää. Niinistö voisi jättää jäsenyyden vahvistamatta, mutta tuolloinkin se palaisi uudestaan eduskunnan käsittelyyn, joka voisi sen hyväksyä Niinistöstä huolimatta.

Siis jos olisi poliittista tahtoa. Sitä ei luonnollisesti ole, mutta ei se hiljaisuutta selitä – tai ainakaan sen ei saisi selittää.

Eduskunta päättäisi myös mahdollisesta kansanäänestyksestä – ei presidentti.

Nato-jäsenyyden kannattajia löytyy Suomesta Evan viime marraskuisen kyselyn mukaan vain 23 prosenttia. Eli ei ole ihme, ettei Natosta keskustella.

Kysyä silti sopii, että jos kokoomus ja Rkp ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä, miksi ne ovat hiljaa tavoitteistaan juuri tärkeimmän eli eduskuntavaalien alla.

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikson on selittänyt enemmän käsityksiään hopeavedestä kuin Nato-jäsenyydestä. Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kannat hömötiaisiin tiedetään paremmin kuin se, miksi hän on hiljaa puolueensa keskeisimmästä turvallisuuspoliittisesta tavoitteesta eli Nato-jäsenyydestä.

Suomessa on sama ilmiö kuin Ruotsissa viime syksynä. Ei sielläkään Natosta ja turvallisuuspolitiikasta puhuttu, ja moderaatit vetäytyivät kuoreensa samalla tavalla kuin kokoomus Suomessa nyt.

Vaaleihin on reilut pari viikkoa.

Kaipa siihen saakka poliitikot todistavat illasta toiseen moneen kertaan kuultuja ilmastokantojaan samalla innokkuudella, jolla buddhalaismunkki pyörittää rukousmyllyään. Eipähän tarvitse muusta puhua, ja on modernisti ajassa kiinni.

Mutta ei tämän aivan näin pitäisi mennä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt