Mauno Koivisto näki painajaisia miehistä, jotka joutui tappamaan – sotamuistot piinasivat entistä rintamamiestä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mauno Koivisto näki painajaisia miehistä, jotka joutui tappamaan – sotamuistot piinasivat entistä rintamamiestä

Julkaistu: 28.3.2019 6:30

Presidentti Koivisto koki tunnontuskia sodassa surmaamistaan ”isistä ja pojista”.

Sodan raskas muisto piinasi entistä rintamamiestä Mauno Koivistoa.

Uuden kirjan Merkillinen Mauno (Otava) mukaan Koivisto heräili sodan jälkeen painajaisiin yltä päältä hiestä. Koivisto itse kuvasi tulleensa sodasta ”sekä fyysisesti että henkisesti eheänä, mutta sodan kokemusten vaivaamana”.

Siskolleen Mirjamille Koivisto kertoi, että ”häntä painaa, kun ei tiedä kuinka monen lapsen isän ja kuinka monen äidin pojan hän on tappanut”. Ajan kuluessa Koivisto pääsi kuitenkin irti asiasta ja alkoi ajatella, että ”ihminen on sodassa syyntakeeton”.

Sisko arveli, että Koiviston vimmainen ilta-opiskelu sodan jälkeen oli ”jonkinlainen pako”. Koivisto luki itsensä ensin ylioppilaaksi ja lopuksi tohtoriksi asti.

Mauno Koivisto lepotauolla jatkosodan aikana kesällä 1944. Koivisto on keskellä valkoisessa paidasa. Kuva on otettu Tolvajärven pohjoispuolella

Mauno Koivisto lepotauolla jatkosodan aikana kesällä 1944. Koivisto on keskellä valkoisessa paidasa. Kuva on otettu Tolvajärven pohjoispuolella

Mauno Koivisto palveli sodan aikana mm. Lauri Törnin johtamassa jääkärikomppaniassa. Koivisto oli uskovaisesta kodista ja säilytti vakaumuksensa läpi sotavuosien. Kun Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi sotilaille jaettiin syntymäpäiväryypyt, Koivisto antoi omansa muille ja jäi vapaaehtoiseksi vartioon.

Raamattua hän piti mukanaan läpi sodan, silloinkin kun muista varusteista piti tinkiä. Se ei ollut mikään onnea tuova taikakalu vaan kirja, jota Koivisto luki.

Kirja meni huonoon kuntoon. Kun Koivistosta tuli Suomen Pankin pääjohtaja, hän pyysi setelipainoa sitomaan kirjan uudestaan. Näin tehtiin, mutta Koivisto oli pettynyt lopputulokseen, sillä hän huomasi tottuneensa käytössä kuluneeseen versioon.

Sodassa Raamatun lukeminen sai Koiviston miettimään.

– Kuinka se käy yksiin, että itse rukoilee varjelua ja ampuu muita? hän pohti myöhemmin.

Hän kertoi vanhana tapauksesta, jossa oli joutunut kuljettamaan kahta sotavankia kuulusteltavaksi. Vastaan tuli suomalaisia sotilaita, jotka alkoivat ”kolhia” vangittuja venäläisiä. Koivisto suuttui pahoinpitelystä.

– Älkää koskeko näihin miehiin, he ovat minun vankejani, he ovat minun veljiäni, hän huusi.

Mauno Koiviston sotakokemukset piinasivat häntä.

Mauno Koiviston sotakokemukset piinasivat häntä.

Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen toimittamassa Merkillinen Mauno -kirjassa monet tunnetut suomalaiset kirjoittavat vuonna 2017 edesmenneestä presidentti Koivistosta. Esiin tulee myös jyrkkiä asenteita.

Kuvituskuva

Presidentti Tarja Halonen kertoo, kuinka hän oikeusministerinä vuonna 1990 joutui selvittämään kolmen nälkälakossa olleen aseistakieltäytyjän tapausta. Kuukauden lakon jälkeen Halonen pelkäsi miesten hengen puolesta ja otti yhteyttä istuvaan presidenttiin Koivistoon, että hän armahtaisi heidät.

Koivisto ilmoitti tiukasti puhelimessa, että jos miehet jatkavat, kyseessä on ”heidän ja Jumalan välinen asia”. Koivisto kuitenkin suostui antamaan armahduksen, mutta sen täytäntöönpanoa lykättäisiin niin, että nälkälakkolaiset olisivat jo alkaneet syömään armahduspäivänä.

Mauno Koivisto ylioppilaana vuonna 1949. Ennen sotaa koulut olivat jääneet vähiin, mutta sodan jälkeen opiskelusta tuli terapiaa.

Mauno Koivisto ylioppilaana vuonna 1949. Ennen sotaa koulut olivat jääneet vähiin, mutta sodan jälkeen opiskelusta tuli terapiaa.

Entinen puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala kertoo ensitapaamisestaan Koiviston kanssa.

– Komentajakapteeni on 35-vuotias poikamies. Olisiko jo aika harkita avioliittoa? Koivisto kysyi.

Kaskeala pystyi onneksi sanomaan, että oli mennyt kihloihin. Koivisto oli tyytyväinen kuullessaan, että morsian oli hänen kotikaupungistaan Turusta.

Neuvostoliiton kaappaus sai EU:n kannalle

Paavo Lipponen kirjoittaa Merkillinen Mauno -kirjassa, että vallankaappausyritys Neuvostoliitossa vuonna 1991 sai presidentti Koiviston päättämään, että Suomen oli aika hakea EU-jäsenyyttä.

Hän keskusteli sitä kannattaneen ulkomaankauppaministerin Pertti Salolaisen (kok) kanssa ja otti sitten yhteyttä pääministeri Esko Ahoon (kesk).

Koivisto halusi, että jäsenhakemusta alettaisiin valmistella heti. Ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk) ei tukenut tätä. Koivisto joutui painostamaan, että koko hallitus saataisiin EU-jäsenyyden taa.

Lipposen (sd) toimiessa myöhemmin itse pääministerinä Koivisto kuitenkin irtaantui silloisen hallituksen EU-politiikasta ja arvosteli, että ”nyt ollaan ryntäämässä kärkeen, ollaan kaikkein federalistisimpia”.

Lipponen kertoo, että ei halunnut ryhtyä ”julkiseen polemiikkiin” Koiviston kanssa, vaikka piti tämän tietoja puutteellisina.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta