Kommentti: Kohudokumentti Madeleine McCannin katoamisesta ei hätkähdytä paljastuksillaan – mutta tarjoaa silti vastauksia

Julkaistu:

Voisi luulla, että maailman tunnetuimmassa kadonneen lapsen tapauksessa ei olisi enää mitään käsiteltävää. Päätin kuitenkin katsoa, mitä Britanniassa kohutulla sarjalla on annettavanaan, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaantoimittaja Anna Nuutinen.
Miksi yhden lapsen katoaminen saa niin paljon huomiota? Miksi juuri tämän pikkutytön etsimiseen uhrataan niin paljon aikaa ja vaivaa? Entä ne kaikki muut lapset, joita katoaa maailmassa koko ajan?

Vastaavaa kysytään toisinaan, kun puheeksi tulee 3-vuotiaana perhelomamatkalla Portugalissa kadonnut brittityttö Madeleine McCann. Tapaus herätti valtavasti huomiota heti tuoreeltaan vuonna 2007, osuihan se suoraan keskiluokkaisen, länsimaisen lapsiperhe-elämän turvallisuudentunteen ytimeen.

Lisäjännitettä ja mahdollisuuden paheksunnalle vielä tuolloin ensiaskeliaan ottaneessa sosiaalisessa mediassa tarjosi se fakta, että McCannit olivat jättäneet lapsensa keskenään nukkumaan hotellihuoneeseen. Vanhemmat olivat kokoontuneet muiden matkaseurueen aikuisten kanssa nauttimaan illallista pihan toisella puolella olevaan tapasravintolaan, kun esikoinen katosi vuoteestaan jäljettömiin.

Vuosien vieriessä Madeleine on noussut otsikoihin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Esiin on marssitettu yhä uusia epäiltyjä, todistajia, vihjeitä ja teorioita. On seurattu epäiltyjenkin penkille päätyneiden vanhempien mediakampanjaa sekä taistelua portugalilaisten rikostutkijoiden kanssa.

Samaan aikaan mitään todellista uutta tietoa Madeleinen kohtalosta ei ole tullut esille 12 vuoden aikana.

Ei ihme, että moni on menettänyt mielenkiintonsa tapaukseen jo kauan sitten. Enkä voi väittää, ettenkö itsekin olisi huokaissut raskaasti ja syvään kuullessani, että Netflix aikoo julkaista kahdeksasta tunnin jaksosta koostuvan dokumenttisarjan nimeltä Madeleine McCannin katoaminen (The Disappearence of Madeleine McCann) .

Mitä käsiteltävää tässä tapauksessa muka enää voi olla? Ja entä ne muut lapset?

Tehtäköön heti selväksi, että mitään radikaalia uutta tietoa tai shokeeraavia paljastuksia tämä Netflixin suursatsaus ei tarjoa. Osa haastateltavista puhuu toki tapauksesta ensi kertaa julkisesti, ja esille nostetaan kiinnostavia johtolankoja, jotka ovat jääneet aiemmin turhankin vähälle huomiolle sekä mediassa että poliisitutkinnassa.

Suurilta osin arkistomateriaaliin nojaava dokumenttisarja paketoi tapauksen käänteet kuitenkin yhteen varsin ansiokkaasti. Tapahtumat kerrotaan kronologisessa järjestyksessä osin dramatisoiden, ja vyyhti selkeytyy. Ai näinkö tämä menikin, saattaa ajat sitten tapauksessa kärryiltä pudonnut katsoja tuumia.

Tiivistämisen varaakin olisi ehkä ollut, tekijät olisivat esimerkiksi voineet miettiä, tuoko Praia da Luzin lomakohteen historian ja kiinteistökehityksen näin tarkka kertaaminen sittenkään lisäarvoa dokumenttiin.

Tarinan edetessä käsitykseni Madeleinen katoamisesta ehti vaihtua useaan kertaan. Samalla kävi selväksi, että kaikki meni tapauksen tutkinnassa pieleen jo heti alussa. Eikä mediakaan selviä puhtain paperein.

Poliisin sisäiset ja ulkoiset paineet sekä monin tavoin ristiriitaisen tutkinnanjohtajan toimet johtivat siihen, että fokus kääntyi Madeleinen olinpaikan selvittämisestä todisteiden etsimiseen vanhempia vastaan. Dokumentissa nämä vakuuttavilta kuulostaneet todisteet kumotaan, eikä unohdeta kertoa, minkä hinnan kaikista epäilyistä sittemmin puhdistetut vanhemmat ovat joutuneet tyttären menettämisen ohella maksamaan.

Sarjan katsomisen jälkeen ajatus vanhempien syyllisyydestä tuntuu todella kaukaa haetulta.

McCannit kieltäytyivät kuitenkin osallistumasta dokumenttiin. Eikä ihme, kun miettii kohtelua, jota he ovat saaneet etenkin brittimedialta osakseen. Rummutus vanhempiin kohdistuneista epäilyistä oli aikanaan ja on paikoin edelleenkin sitä luokkaa, että ymmärrettävästi monelle on jäänyt mielikuva heistä täysin selvinä syyllisinä tyttärensä katoamiseen.

Kyseessä on siis jälleen yksi tarina brittiläisen tabloidimedian kärkkäydestä ja ylilyönteihin asti yltävästä uutisjanosta, jotka voivat johtaa pahimmillaan täysin viattomien ihmisten leimaamiseen loppuiäksi tai jopa oikeusmurhiin. Eikä tämä rajoitu Madeleinen tapauksessa pelkästään McCanneihin.

Tässä mielessä tapauksella on yhteisiä piirteitä Italiassa brittikämppäkaverinsa murhasta tuomitun ja sittemmin kaikista epäilyistä vapautetun Amanda Knoxin tapaukseen, jota avataan niin ikään pari vuotta sitten ilmestyneessä Netflix-dokumentissa.

Madeleine-dokumentin tuottaneen Pulse Films -yhtiön edustaja sanoi etukäteen uskovansa, että sarja "tekee oikeutta tälle uskomattoman traagiselle tarinalle". Mielestäni hän on oikeassa.

Sarjan ansioihin kuuluu sekin, että se vastaa suurilta osin tämän kirjoituksen alussa esitettyihin kysymyksiin. Tarinan edetessä käy ilmi, että McCannien miljonääritukijansa avulla tutkintaan tekemät panostukset ovat johtaneet ainakin yhden laajan lasten hyväksikäyttöringin paljastumiseen.

Tämä on puolestaan auttanut lukuisia muita lapsia. Yhden kohtalon esillä pitäminen tuo ihmisten mieleen myös muut kadonneet, eikä se siis välttämättä ole lainkaan pois heiltä.

Sarjassa tehdään Madeleinen siivellä hyvin selväksi se, kuinka paljon Euroopassakin katoaa lapsia, joista ei ehkä kuulla enää koskaan mitään. Aina asioiden ei tarvitsisi mennä niin.

- Emme sijoita asioihin, joilla on merkitystä. Jos kyse olisi terrorismin vastustamisesta, julistaisimme sodan. Maksaisimme siitä miljardeja, emme miljoonia, kiteyttää lasten hyväksikäytön estämiseen keskittyvän brittipoliisin yksikön entinen johtaja Jim Gamble dokumentin lopulla.

Ja kyllä, Madeleinen katoamisen tutkinta on edelleen aktiivinen, paitsi Britannian Scotland Yardissa, myös Portugalissa kokonaan uusin voimin. Niin kauan kuin ruumista tai muuta varmaa tietoa kuolemasta ei ole, ei toivoakaan ole syytä heittää.

Tästä on saatu Madeleinenkin katoamisen jälkeen useita esimerkkejä, joissa kadonneet lapset ovat palanneet kotiin pitkän ajan, jopa vuosikymmenien jälkeen. Kaikki on siis vielä mahdollista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt