Mika Aaltolan kolumni: Avaruuden villi länsi häiritsee Suomeakin

Julkaistu:

Kolumni
Kylmän sodan aikana avaruusosaaminen tuotti etumatkaa suurvaltojen välisessä kilpailussa. Nyt, siirryttäessä kilpailtuun maailmanjärjestykseen, on tilanne toinen, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Avaruus kuulostaa kaukaiselta. Mutta se on yhtä lähellä meitä jokaista kuin Hämeenlinna on Helsinkiä. Avaruuden katsotaan alkavan noin sadan kilometrin korkeudessa. Avaruus on monella tapaa vielä lähempänä. Se on taskussamme olevassa GPS-sirulla varustetussa kännykässä, autossa tai laivojen ja lentokoneiden navigaatiolaitteissa. Avaruus on integroitu moderniin päivittäiseen elämäämme ja häiriöt tässä keskeisessä ulottuvuudessa tuntuisivat laajoina ongelmina.

Kylmän sodan aikana suurvalloilla oli kilpajuoksu avaruuteen, mikä vei lopulta miehitettyihin kuulentoihin. Avaruusosaaminen tuotti etumatkaa suurvaltojen välisessä kilpailussa. Kylmän sodan jälkeisellä ajalla avaruusteknologiaa kehitettiin pääsääntöisesti miettimättä turvallisuutta ja haavoittuvuuksia.

Nyt tilanne on toinen siirryttäessä kilpailtuun maailmanjärjestykseen. Järjestelmien toimivuus, riskienhallinta ja avaruusgeopolitiikka pohdituttavat. Moni valtio aktiivisesti miettii, miten avaruuteen liittyviä haavoittuvuuksia voi estää, mutta suurvallat suunnittelevat myös sitä, kuinka avaruusriippuvuuksia voidaan käyttää hyväksi vastustajien häirintäkeinoina. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat kokeilleet myös satelliittien tuhoamista sekä suunnitelleet avaruuteen sijoitettavia asejärjestelmiä.

Avaruusoperaatiot ovat salattuja, puolipeiteltyjä ja keskittyvät omien kyvykkyyksien esittelyyn, pelotteluun sekä häiriöitten tuottamiseen urkinta- ja painostusmielessä. Satelliittien määrä on rajussa kasvussa. Vihamieliselle toiminnalle avautuu uusia keinoja. GPS-signaalin jumittaminen on melko helppoa: satelliittisignaalit estetään lähettämällä samalla taajuudella pelkää ”meteliä”. Venäjä on harjoittelut GPS-signaalin häirintää laajoilla pohjoisilla alueilla. Suurvalta muistuttaa Suomea, Norjaa ja Ruotsia omista kyvykkyyksistään. Samalla signaalin estäminen häiritsee siviili-ilmailua. GPS-häirintä on helppo huomata ja alkuperä paikallistaa.

 

Kohteille voidaan antaa väärä käsitys niiden sijainnista.

Satelliittisignaaleja voidaan myös vääristää, jolloin voidaan tietyllä maantieteellisellä alueella oleville kohteille antaa väärä käsitys niiden sijainnista. Vääristyneen sijaintitiedon ”kuplien” luominen on vaikeaa ja vaatii valtiotason kehittyneitä järjestelmiä.

Tässä hämäämisessä käytetään asemia, jotka lähettävät väärää signaalia. Näin voidaan harhauttaa vaikkapa täsmäaseita ja maaliin hakeutuvia ohjuksia, jotka käyttävät satelliitteihin perustuvaa paikannusdataa. Teknologiaa voidaan käyttää vaikkapa laivaliikenteen häiritsemiseen. Teknologia on ollut jo pitkään käytössä ja tiedossa, mutta laajemman maantieteellisen alueen vääristäminen etäältä on ollut hankalaa. Nyt paikannussignaalien jumittaminen ja vääristäminen on tulossa yhä helpommaksi. Kiusaus osoittaa näitä kyvykkyyksiä lisääntyy.

Toisaalta näitä turvallisuusongelmia ratkaisevat teknologiat muodostavat kasvavan innovaatio- ja liiketoiminta-alan. Suomellakin on kasvavaa tietotaitoa avaruusyhteyksien turvaamisessa.

Kansainvälisten sopimuksien heikentyessä lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa muuta kuin lisääntyvää ”villiä länttä” avaruuden käyttämisessä voimapolitiikan jatkeena.

Suomi on kunnostautunut aktiivisten vakauttavien ehdotuksien tekemisessä esimerkiksi lentoturvallisuuden parantamisessa ja pimeiden sotilaslentojen estämisessä. Myös avaruuden suhteen Suomen diplomaattiselle tietotaidolle saattaa olla kysyntää tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt