Anna Perhon kolumni: Istu, anna tassu – ja ajokortti

Julkaistu:

Kolumni
Ihmiselle seuraa pitävä lukukoira pitää Suomessa auktorisoida, jotta se voi istua kirjastossa, kirjoittaa kolumnisti Anna Perho.
Helsingin kirjastoihin kaivataan lukukoiria. Koira toimii kuuntelijana lukivaikeuksista kärsivälle lukijalle, jota jännittäisi lukea ääneen ihmisten edessä. Koira ei arvostele, naura eikä tee ivallisia somepäivityksiä.

Innostuin ajatuksesta. Asun kirjaston vieressä, ja minulla on koira. On jo korkea aika, että pilalle hemmoteltu lemmikkini antaa jotain takaisin yhteiskunnalle, joka on aidannut sitä varten neliökilometreittäin koirapuistoja. Ilmaisia Sertejä ei ole!

Mutta sitten: vapaaehtoistyöhön tulevilla koirilla pitää olla erityiseltä kurssilta hankittu ajokortti. Koira pitää siis auktorisoida, jotta se voi istua kirjastossa.

Asialle löytyy varmasti pätevän kuuloiset perustelut, mutta symbolisella tasolla koiran Bachelor of Library -tutkintovaatimus kuvastaa epäluottamusta ihmiseen siellä, missä sitä ei tarvita. Monet yhteiskunnalliset toiminnot muuttuvat tarpeettoman hankaliksi, kun ihmisten ei anneta puuhastella toistensa kanssa omiaan.

 

Koiran Bachelor of Library -tutkintovaatimus kuvastaa epäluottamusta ihmiseen.

En tarkoita sääntelyanarkiaa. Suomi on mahtava paikka elää pitkälti sen ansiosta, että virkakoneistomme suhtautuu niin intohimoisesti valvontaan ja sääntöjen noudattamiseen.

Mutta joskus voitaisiin hieman relata.

Itse esimerkiksi ajattelen, että on erittäin epätodennäköistä, että hyvän mielen tuottamiseen fokusoiva ihminen kuskaisi kirjastoon vesikauhuisen ongelmakoiran. Ajattelen, että jos joku haluaa olla pienen hetken avuksi, niin sallitaan se. Luotetaan ihmisten tahtoon olla toisilleen mukavia.

Tutkija Rachel Botsmanin mukaan luottamus ei tarkoita luottoa siihen, että asiat menevät aina putkeen. Pikemminkin se on luottamista siihen, että pääsääntöisesti asiat hoituvat asiallisesti, koska ihmiset käyttäytyvät asiallisesti.

Ajattelen tätä aina, kun olen lentokentällä. Lukuisista kulttuureista tulevat ihmiset vellovat stressaantuneina keinotekoisessa ympäristössä, jossa jonotetaan jonottamasta päästyä. Silti on erittäin harvinaista, että joku alkaa törkeillä jonossa tai käyttäytyä muutenkaan koodin vastaisesti.

Paitsi että kavahdamme hullun mainetta, tajuamme intuitiivisesti, että siivo käyttäytyminen parantaa asemaamme laumassa. Tämä sisäänrakennettu ominaisuutemme jää usein huomiotta, kun byrokratianhimo iskee. Hullu koira kirjastossa on epätodennäköinen ilmiö, koska se pilaisi omistajan maineen.

Luottamus ansaitaan, ja olemme sille persoja. Esimerkiksi itseohjautuva työkulttuuri kannustaa useimpia, koska meillä on halu osoittaa, että olemme meille annetun vapauden arvoisia. Luottaminen sitouttaa meitä tekemään hyvään pyrkiviä päätöksiä, koska seurauksia ei voi työntää muiden piikkiin.

Botsman puhuu myös luottamushypyistä. Ne ovat hetkiä, jolloin kokeilemme ensimmäistä kertaa jotain mikä vähän pelottaa: annamme luottokorttinumeromme nettikauppiaalle, vuokraamme air bnb -kämpän, otamme liftarin kyytiin.

Siinä laskeskellaan todennäköisyyksiä ja päätetään luottaa siihen, että ihmiset haluavat toimia oikein, olla kivoja toisilleen.

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt