Kommentti: Sipilä ja May saivat oppia kantapään kautta – laki se on pääministereilläkin

Julkaistu:

Kaksi pääministeriä, May ja Sipilä, joutuivat pulaan. Kumpi pärjäsi paremmin, kysyy erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Theresa oli vain papin tytär, Juha pelkkä rehtorin poika. Kummastakin tuli pääministeri. Maaliskuu 2019 oli kummallekin julma. Tuplaensi-ilta tulossa, kauhujen kauhuelokuva: sote-brexit 2019!

Britannia oli suurvalta. Suomi on vasta satavuotias pikkuvalta. Mutta silti hei: heil brexit, meil sote!

Brexit on isompi, mutta sote pitempi, noin ajallisesti. Niitä yhdistää se, että mistään ei tule mitään. Sote-suunnitelmat tapaavat Suomessa kaatua perustuslakiin. Nytkin perustuslakivaliokunta oli kantona kaskessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan rinnalla.

Britanniassa pääministeri Mayn toinen yritys saada läpi neuvottelemansa sopimus EU-erosta kaatui oikeuskansleri Geoffrey Coxin kantaan. Coxin mukaan Mayn vaivalla EU:lta lypsämistä myönnytyksistä ei paljoa hyötyä sitten ollutkaan. Ne eivät riittäneet takaamaan, että Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajan poikkeusjärjestely ei jäisi pysyväksi.

Laki siellä, laki täällä. Laki ennen mua syntynyt jälkeeni jää. Ja laki se on pääministereillekin.

Juha Sipilän, 57, tausta on liike-elämässä ja elektroniikkateollisuudessa. Politiikkaan hän tuli ulkopuolisena, joka halusi muuttaa kaiken ja saikin jotain pientä muutettua.

Theresa May, 62, ehti olla pitkään finanssialalla ennen menestystä politiikassa. Hän työskenteli mm. Bank of Englandissa. Maysta tuli pääministeri sattumalta, kun nuorekas David Cameron munasi brexitillä uransa. Joku luotettava piti saada hänen paikalleen.

Yrittäjät elävät riskeistä, tunnolliset pankkivirkailijat kavahtavat niitä. Sipilä on yrittäjä, May tunnollinen. Lopputulos on silti sama, sillä umpikujaan pääsee useampaa tietä, mutta sieltä pois ei yhtään.

 

Sipilä sai oppia, että kaiken maailman dosentteja ja kirjanoppineita pitää pelätä eikä naureskella.

Kun keskusta voitti vuonna 2015 eduskuntavaalit ja Juha Sipilästä tuli pääministeri, soten ei pitänyt olla hänen hallitukselleen mikään mutkikas juttu. Sipilään iski vallaton yrittäjähenki. Hän lisäsi panoksia, iski maakunnat pöytään. Kokoomus nokitti valinnanvapaudella. Sitten olikin kasassa rakennelma, jota kukaan ei osannut pitää kasassa.

Sipilän oli mahdotonta uskoa, että valtava paketti ei menisi läpi eduskunnassa, että eduskunnan valiokunnat eivät ole kumileimasimia, että perustuslaki ei ole miten se luetaan. Sillä hän oli päättänyt, sellainen vika on tahtoihmisissä.

Neljän vuoden tuskien taival, valtava rahanmeno ja kaikki ihan turhaan. Sipilä sai oppia, että kaiken maailman dosentteja ja kirjanoppineita pitää pelätä eikä naureskella.

Mutta Juha Sipilä ei ole mies joka lannistuisi. Hän hajotti hallituksen. Näkökulmasta riippuu, oliko se nerokasta, idioottimaista vai täysin merkityksetöntä. Nähtäväksi jää ja sittenkin jokainen näkee vain mitä haluaa.

Theresa Mayn piti vain viedä maaliin mahdoton tehtävä. Hän ryhtyi siihen kaikella kunnollisen pankkitoimihenkilön tunnollisuudellaan. Ikävä kyllä vastassa olivat omat, vieraat, viholliset ja Euroopan unioni.

Briteillä kuten Maylla tuntuu olevan vaikeuksia unionin luonteen ymmärtämisessä, vaikka he ovat kuuluneet siihen melkein puoli vuosisataa. Unionin kanssa puhuminen on hyvin vaikeaa, sillä sitä ei edusta yksi ihminen eikä edes yksi hallitus.

Mayn jatkuvat nöyryyttävät matkat Brysseliin ja Strasbourgiin ruikuttamaan myönnytyksiä selittyvät vain sillä, että hän eikä koko Iso-Britannia tiedä, mitä tekee.

Britannia on periaatteessa kaksipuoluemaa, mutta nyt ne kaksi isoa puoluetta ovat pirstaleina, eikä pienemmistäkään ole avuksi. Siitä seurasi kuluneen viikon itkunsekaisten huumoripitoisten äänestysten sarja.

Vähemmän kunnollinen ihminen kuin May olisi iskenyt hanskat tiskiin ajat sitten, kuten impulsiivinen Sipilä oli ainakin tekevinään. May saattaa yrittää kolmannen kerran.

 

Moni ihmettelee, miksi Sipilä vetää itsensä vereslihalle. Hänhän on rikas mies, joka ei työtään tarvitse. Moni ei ymmärrä miehen kunniasta mitään.

Sipilän tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö hän pitämään omien silmissä uudelleen saavuttamansa uskottavuuden kokonaista neljä viikkoa. Sipilän pitää esiintyä väärinymmärrettynä ja väärinkohdeltuna, loukattuna, muttei lyötynä.

Moni ihmettelee, miksi Sipilä vetää itsensä vereslihalle. Hänhän on rikas mies, joka ei työtään tarvitse. Moni ei ymmärrä miehen kunniasta mitään.

Eivätkä monet ymmärrä mitään naisen sitkeydestä. Theresa May on monesti häpäisty, täysin tyrmätty. Hän ei ole nauttinut hetkestäkään Britannian johdossa.

Mayn konservatiivipuolue on kunnianhimoisten käärmeiden pesä, jolle edes Suomen keskusta ei vedä vertoja. Kaksipuoluejärjestelmän tulos on luonnoton joukko joka sortin markkinaliberaaleja ja kivikautisella tarmolla Britannian mennyttä suuruutta palvovia luolamiehiä.

Toistaiseksi May on selvinnyt jokaisesta yrityksestä kaataa hänet, mutta tilastollinen todennäköisyys on lopulta häntä vastaan. Kun salajuonta yritetään äärellisessä ajassa äärettömän monta kertaa, joku onnistuu varmasti ennemmin kuin myöhemmin. Mayn päivät ovat lukemista varten valmiit.

Sekä Theresa että Juha tarkoittivat varmasti vain hyvää. Mutta he saivat oppia, että maailma on naurettava ja julma, käsittämätön ja kiveen veistetty. Siihen ei saa järkeä, vaikka kuinka korkealta pallilta pääsisi katsomaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt