Markuksen isä kuoli vain hetki siitä, kun hänet lähetettiin ”närästys­potilaana” terveys­asemalta kotiin – oli kärsinyt sydän­oireista ja pyytänyt toistuvasti apua

Julkaistu:

Kun hoidossa sattuu vakava virhe, potilaalta tai omaiselta olisi syytä pyytää anteeksi, suositetaan potilasturvallisuusstrategiassa. Markus Pietikäinen ei ole vieläkään saanut anteeksipyyntöä.
Oli odotettava liki neljä vuotta, ennen kuin Potilasvahinkolautakunta vahvisti sen, mistä Markus Pietikäinen oli ollut alusta asti varma: isä kuoli hoitovirheen takia, ja oikealla hoidolla hän olisi voinut selvitä.

Muutamia vuosia sitten Pietikäisen isä, joka oli tavallisesti terve ja hyväkuntoinen, tunsi varhain aamuyöstä äkillisesti rinnassa poltontunnetta. Kotiin soitettiin ambulanssi, joka ei kuitenkaan vienyt miestä tutkimuksiin. Polttava tunne rinnassa jatkui pitkin yötä, ja myöhemmin varhain samana aamuna Pietikäisen isä tilasi jälleen ambulanssin.

Nyt sydänoireinen potilas kuljetettiin Porvooseen hoitoon, mutta lääkärin tutkimukset terveyskeskuksessa eivät paljastaneet, mikä aiheutti olon. Epäiltiin närästystä, ja potilas lähti takaisin kotiin.

15 minuuttia sen jälkeen kun taksi oli tuonut Pietikäisen isän kotipihaan, isä kuoli. Kuolinsyy oli sydänperäinen.

Hoiva-alan ongelmat nousivat alkuvuodesta julkiseen keskusteluun, kun Valvira otti syyniin hoiva-alan yrityksiä, joiden toiminnassa oli ilmennyt vakavia pulmia aina laiminlyönneistä hoitovirheisiin.

Pietikäinen on työskennellyt sairaanhoitajana yli 20 vuotta ja on myös Tehyn luottamusmies. Hän on havainnut uransa aikana, etteivät virheet ole tavattomia hoitoalallakaan.

– Näin pitkälle ei olisi koskaan päästy, jos en olisi alalla töissä, kun tiedän, mistä naruista vetää ja osaan vaatia oikeutta, Pietikäinen sanoo.

Pietikäinen alkoi epäillä isänsä hoidon asianmukaisuutta. Hän piti kummallisena sitä, ettei rintakipuista potilasta otettu seurantaan.

– Maallikkokin ymmärtää, että jos potilaalla on rintakipuja edelleen sairaalassa, häntä ei pidä lähettää kotiin.

Pietikäinen pyysi saada isänsä sairauskertomuksen. Kun hän näki, mitä asiakirjassa sanottiin, hän alkoi epäillä, että kertomusta oli muokattu jälkikäteen.

– Sairauskertomuksessa sanottiin, että potilas lähti kesken hoidon. Isäni tuntien tiedän, ettei hän missään nimessä tekisi niin, kun hän soitti kaksi kertaa ambulanssin ja lopulta pääsee hoitoon, hän ei päätä yhtäkkiä lähteä 40 kilometrin päähän kahden tunnin jälkeen.

Pietikäinen hankki lokitiedot. Selvisi, että tietoja oli muokattu isän kuolinpäivänä alkuillasta. Pietikäisen mukaan terveyskeskuspäivystyksen potilaan sairauskertomusta ole tapana muokata useita tunteja kotiutuksen jälkeen. Hän kertoo myös, ettei potilaan allekirjoittamaa ilmoitusta siitä, että tämä olisi poistunut paikalta kesken hoidon, ole olemassa. Tapausta tutkineet viranomaiset eivät kuitenkaan pystyneet ottamaan kantaa muokkausten syyhyn.
Kukaan ei myöntänyt tehneensä virhettä. Pietikäinen teki tapauksesta ilmoituksen sekä Valviraan että Potilasvakuutuskeskukseen (Pvk), koska halusi selvittää, mitä oli tapahtunut.

Pvk:n ratkaisussa todettiin, että potilaan kotiuttaminen oireisena ja ilman diagnoosia ei ollut asianmukaista. Ratkaisun mukaan Pietikäisen isää olisi pitänyt seurata päivystyksessä kipuoire huomioiden. Koska Pvk kuitenkin totesi, ettei kyseessä ollut korvattava vahinko, Pietikäinen pyysi ratkaisusuosituspyyntöä Potilasvahinkolautakunnalta, joka on itsenäinen potilasvahinkoasioita käsittelevä asiantuntijaelin.

Lautakunnan ratkaisusuosituksessa todetaan, että potilas olisi pitänyt viedä jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon ja että kuolema olisi toisin toimien ollut todennäköisesti vältettävissä. Lautakunta suositti, että henkilövahingosta tulisi suorittaa potilasvahinkolain mukainen korvaus.

Poliisikin aloitti tapauksesta omatoimisesti esitutkinnan rikosnimikkeellä kuolemantuottamus, mutta syyttäjä jätti syytteen nostamatta eikä asia edennyt oikeussaliin asti.

Ilta-Sanomat on tutustunut Potilasvahinkolautakunnan ja poliisin asiakirjoihin tapauksesta.

Pietikäinen kokee, ettei oikeus toteutunut tapauksessa.

– Voisin antaa anteeksi, jos ihmiset myöntäisivät tehneensä väärin.

Anteeksipyyntöön suositetaan esimerkiksi Suomalaisessa potilasturvallisuusstrategiassa, samoin sitä, että tapahtumista kerrottaisiin asianosaisille avoimesti.

Pietikäinen sanoo ymmärtävänsä, että joskus tapahtuu vakaviakin virheitä.

– Vahinkoja sattuu kaikille, ja tämä työ on inhimillistä. Kysymys on siitä, peitelläänkö vahinkoja.

– En anna koskaan anteeksi sitä, että vastuu kuolemasta sysätään vainajalle, joka ei pysty puolustautumaan, kun ei ole puhumassa.

Terveysoikeuden professori ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen kertoo, että lääkärit saavat vuosittain tuomioita kuolemantuottamuksista. Näissä tapauksissa hoito on usein kyse siitä, että hoidossa ei ole oltu riittävän huolellisia ja jotakin on laiminlyöty.

– Lääkärit ovat sitä mieltä, että syytteitä tulee tietysti ihan turhaan, koska he kokevat, etteivät he ole kovin syyllisiä. Oikeudellinen arviointi kertoo sitten sen, mikä on vaadittu huolellisuuden aste, hallintoylilääkäri sanoo.

Tuomioita voidaan antaa esimerkiksi kuolemantuottamuksesta tai esimerkiksi virkarikoksesta.

– Ulkopuolisten vuokratyöfirmojen henkilöt ovat haaste. He ovat toki henkilökohtaisesti vastuussa kuolemantuottamuksesta tai vammantuottamuksesta, mutta virkarikossäännökset eivät sovellu henkilöstövuokraukseen, muuten kuin vuokraavan tahon virkavastuullisten päätöksentekijöiden osalta.

Tällöin vastuussa on usein ylilääkäri.

Yleensä potilaiden vammautumisia tai kuolemia käsittelevät Avi, Valvira ja Potilasvakuutuskeskus. Ratkaisuihin tyytymättömät omaiset voivat tehdä tapauksista myös tutkintapyynnön poliisille, tosin poliisikin nojaa arviossaan tavallisesti Valviran tekemään päätökseen asiasta.

Jos virheestä seuraa esimerkiksi lääkärille huomautus tai varoitus, tieto pysyy Valviran rekisterissä 10 vuotta. Lehtosen mukaan moni ottaa merkinnän raskaasti, mutta huomautuksella ei ole työsuhteen kannalta usein kovinkaan suurta merkitystä.