Viimeinen todistaja sähköisti oikeus­salin poliisi­pomojen käräjillä – iski pöytään raportin tieto­lähde­toiminnan ongelmista

Julkaistu:

Puolustus vaati selitystä sille, miksi asiakirjaa ei ole nimetty todisteeksi.
Poliisipomojen virkarikosoikeudenkäynnin tunnelma sähköistyi Helsingin käräjillä aivan todistelun loppuhetkillä torstaina. Syynä oli se, että viimeisenä kuultu keskusrikospoliisin (KRP) rikostarkastaja iski yllättäen pulpettiin vuoden 2010 tietolähdetoimintaa käsittelevän vuosiraportin. Raportissa listataan useita ongelmakohtia.

Käräjiä käydään siitä, pitäisikö jonkun joutua rikosvastuuseen Helsingin poliisin tietolähdetoiminnan järjestämisen ja valvonnan vuoksi. Viime vuosikymmenen lopulla Jari Aarnion johtama huumepoliisi tyhjensi rekisteristä tietolähteiden henkilötiedot, minkä jälkeen uusia lähteitä ei kirjattu rekisteriin vuosiin. Syytettynä virkarikoksesta on pitkä liuta entisiä ja nykyisiä poliisipomoja aina entiseen poliisiylijohtajaan Mikko Paateroon saakka.

Osa syytetyistä on vedonnut puolustuksessaan muun muassa siihen, että heillä ei ollut tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa Helsingin tietolähdetoiminnasta. Raportissa nostetaan yhdeksi ongelmaksi se, että osa yksiköistä ei kirjaa tietolähteitä. Todistajana kuultu keskusrikospoliisin rikostarkastaja Ari Lahtela kertoi, että raportti oli toimitettu tuoreeltaan Poliisihallitukselle ja hän oli keskustellut esimerkiksi Helsingin tilanteesta suoraan yhden syytetyn kanssa.

Lahtelan raportti lepäsi kuulemisen ajan pöydän kulmalla koskemattomana, koska syytettyjen puolustus ei antanut hänen siihen tarttua. Puolustus kummasteli, miksi raportti ei ole kirjallisena todisteena.

Lahtelan mukaan vanha raportti löytyi todistuksen tueksi vasta hieman ennen kuulemista.

”Se oli tuuleen huutamista”

Raportissa nostettiin siis esiin yhtenä ongelmakohtana se, että lain, asetusten ja määräysten kokonaisuudesta voi syntyä keskenään hyvin ristiriitaisia tulkintoja. Sääntelyn puutteet ja ristiriitaisuus syyteaikana ovat syytettyjen keskeisiä perusteita sille, miksi ketään ei pitäisi asioista tuomita.

Lisäksi raportissa olisi haluttu muun muassa yhdenmukaistaa tietolähteiden palkkiojärjestelmä. KRP toivoi myös saavansa käyttöön muiden yksiköiden vastaavat vuosiraportit toiminnan kehittämiseksi sekä valmisteluun ja käyttöön valtakunnallisen tietolähderekisterin.

Lahtelan mukaan Helsingin poliisi pisti hanttiin siinä, että Europolista tuotu järjestelmällisen tietolähdetoiminnan malli olisi saatu valtakunnalliseksi.

– Se oli tuuleen huutamista. Tunnistettiin useita tekemättömiä ratkaisuja ja siihen liittyviä riskejä, mutta asia ei vain edennyt.

Valvomattomana tietolähdetoiminta voi pahimmillaan johtaa esimerkiksi siihen, että poliisit katsovat alamaailman tietolähteiden rikoksia läpi sormien.

”Useita tapoja järjestää toiminta”

Aamupäivän aikana käräjillä kuultiin myös kahta muuta todistajaa KRP:stä. Molemmat heistä kertoivat, että syyteaikaan ei ollut määritelty yhtä ainoaa tapaa järjestää tietolähdetoiminta. Tämä oli mitä ilmeisimmin musiikkia syytettyjen korville. Kaikki heistä kiistävät virkarikoksen.

Syyttäjän käsityksenä on, että Helsingin poliisin tyyli olla rekisteröimättä yhtäkään lähdettä ei ollut laillista syyteaikana.

Aarnion ja Paateron lisäksi virkavelvollisuuden rikkomisesta syytetään aiempien työrooliensa ajoilta keskusrikospoliisin hyllytettyä päällikköä Robin Lardotia, Helsingin poliisin hyllytettyä päällikköä Lasse Aapiota ja Helsingin eläköitynyttä poliisikomentajaa Jukka Riikosta ja poliisiylitarkastajana toiminutta miestä.

Lisäksi syytteessä on huumepoliisin rikostarkastaja Petri Rainiala ja toinen Aarnion entinen alainen.