13-vuotiaan Matti Nykäsen sanat huussi­reissulla pakkasyönä jäivät iäksi Jouni Hirnin mieleen: ”Käänteen­tekevä hetki pienen pojan elämässä”

Julkaistu:

Matti Nykäsen sanomat sanat ovat olleet Jouni Hirnille tärkeimpiä elämässä.
Jouni Hirnin äiti seurusteli Matti Nykäsen sedän kanssa 1974–1977.

Seurustelun alkaessa Jouni oli kolmevuotias, yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi.

Jounin isä oli kuollut Valmetin työtapaturmassa 1971.

Kahdeksan vuotta vanhemmasta Matti Nykäsestä tuli Jouni Hirnille eräänlainen isovelihahmo.

Matti oli usein mukana Jounin mummolassa Viitasaaren Keihärinkoskella. Siellä oli kolme lehmää, mullikka ja työhevonen.

– Matti tykästyi hirveästi siihen hevoseen, Jouni Hirn muistelee.

– Suomenhevosta harjattiin ja sitä käytettiin uittamassa läheisen Muuruejärven matalassa rantavedessä.

Jo silloin pienenä Matti Nykänen ymmärsi Jouni Hirnin mielestä jotakin suurempaa elämästä.

Eräänä pakkasyönä Jounille tuli mummolassa vessahätä. Matti lähti viemään ystäväänsä sivurakennuksessa olevaan ulkohuussiin.

– Matti katseli tähtitaivasta ja sanoi, että hän tietää, että isäsi on tuolla taivaalla ja katsoo sinua tälläkin hetkellä.

Siihen mennessä Jouni oli kuullut lähinnä surkuttelua isänsä poismenosta. Matti osasi kaivaa esille lohdun ja toivon sanoja.

– Ymmärsin, että isäni on edelleen läsnä elämässäni jollakin tapaa. Se hetki oli käänteentekevä pienen pojan elämässä.

Hiljattain Jouni Hirn kantoi kaksivuotiasta poikaansa ulkosaunasta polkua pitkin sisälle taloon. Poika osoitti innoissaan tähtitaivaalle.

– Ajattelin, että siellä se Mattikin vilkuttelee.


Jouni Hirn muistaa Matti Nykäsen äärettömän kilttinä lapsena, joka osasi käyttäytyä kaikkia kohtaan hyvin.

– Matti oli luonteeltaan sellainen, että hän haki jännitystä.

– Kun tulimme mummolan pihalle, muut olivat vielä autossa, mutta Matti oli jo testaamassa palotikkaita. Hän oli aina jossakin ylempänä.

Se oli hyvin viatonta aikaa, rentoa 70-lukulaista maaseutuelämää. Lapset olivat koko ajan ulkona ja puuhasivat kaikenlaista.

– Se oli aivan valtava leikkimisen määrä ja seikkailu, mihin Matti tempaisi mukaan. Olimme majakka ja perävaunu.

Jouni Hirn ei muista, että heillä olisi koskaan ollut mitään riitaa tai muuta ikävää.

– Matilla oli hieno tapa kohdella pientä poikaa. Oli ihme, että hän otti niin paljon huomioon nuoremman tenavan.

Kun Jouni Hirn kuuli lapsuudenystävänsä kuolemasta, hän ei ollut uskoa uutista. Mielen valtasi epäusko: Mattiko lähti tästä yhtäkkiä.

– Lähdin autotallista etsimään valokuvia. Muistot alkoivat tulla.

Vanhassa valokuvassa Jouni ja Matti ovat tivolissa Jyväskylässä luultavasti vuonna 1975. Farkkupukuun pukeutuneella Matilla on kädessä onginnasta voitettu palkinto.


Kun Matti Nykänen kuoli, Jouni Hirn kirjoitti yhteisistä vuosista Maaseudun Tulevaisuudessa.

– En arvannut, että se kiinnostaisi ihmisiä niin paljon. Palautteen määrä oli valtava.

– Tämä oli ihan erilaista Mattia.

Lapsuudenystävän mieleen tulevat ensimmäisenä Matti Nykäsen kirkkaat silmät ja hymy – ja kauhea vauhti päällä.

– Olen ajatellut myös Matin lapsuudenperhettä, että mitä heille kuuluu. Sieltä hänen lämpönsä on peräisin.

– Matin perhe oli aivan ihana. He ottivat nuoren lesken ja hänen poikansa vastaan kuin omat sukulaiset.

He olivat paljon myös Matin mummolassa Tiituspohjassa Laukaassa. Mummo tykkäsi heistä molemmista.

– Hän oli aivan ihana ihminen. Muistan, että Matti hyppi katolta. Se oli mummolle aikamoinen kauhistus.

Pieni Matti oli villi. Parissa sekunnissa hän saattoi olla uskomattomassa paikassa. Soramontussakin hän syöksyi lähes pystysuoraa seinämää alas.

– Kerran syntymäpäiväjuhlilla oli meidän mielestä tylsää. Meitä huudeltiin pihalla. Löydyimme läheisen junatunnelin uumenista.

– Matti oli huolehtivainen. Hän piti huolta tunnelissakin.


Äidin seurustelun päätyttyä he näkivät harvemmin. Muutaman vuoden kuluttua alkoi kuulua huhuja, että Jyväskylässä on nuori hurjapää.

– No, Mattihan se oli, Jouni Hirn kertoo hymyillen.

He tapasivat 1981, kun Matti Nykänen oli nuorten maailmanmestari.

Pian koko Suomi huusi Matin nimeä.

– Miten nopeasti se kävi, hyppy siitä lapsuudenhetkestä mitalihuumaan. Ja mihin pyöritykseen hän joutui – siitä mummolan lauantai-illasta, jossa syötiin lihapiirakkaa ja juotiin keltaista jaffaa.

Viimeisen kerran Jouni Hirn tapasi lapsuudenystävänsä 1990-luvun alussa. Silloin Matilla oli huono vaihe.

– Matti kertoi, että asiat on ryssitty aika pahasti. Hän herkistyi niin, että vedet valuivat silmistä. Todettiin, että tästäkin selvitään

– Harmittaa, että se jäi viimeiseksi kerraksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt